Getafe CF

Wikipedia

Getafe

Koko nimi	Getafe Club de Fútbol, SAD
Perustettu	8. heinäkuuta 1983
Kenttä	Coliseum Alfonso Pérez, Getafe
– Kapasiteetti	17 000
Puheenjohtaja	Ángel Torres
Sarja	Primera División
Kotipeliasu Vieraspeliasu

Getafe Club de Fútbol on Getafesta Madridin alueelta kotoisin oleva espanjalainen jalkapalloseura. Se perustettiin vuonna 1983, ja sen edustusjoukkue on pelannut Espanjan pääsarjassa Primera Divisiónissa kaudesta 2004–2005 lähtien. Joukkueen paras saavutus on toinen sija kausien 2006–2007 ja 2007–2008 Espanjan cupissa.

Getafe pelaa kotiottelunsa Coliseum Alfonso Pérezillä. Seuran lempinimi on Azulones (suom. siniset) sen sinisen kotipeliasun mukaan.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Edeltäjä Club Getafe Deportivo 1.2 Nykyisen seura synty 1.3 Nousu pääsarjaan 1.4 Ensiesiintyminen Euroopassa 2 Tunnus ja peliasu 3 Saavutukset 4 Pelaajat 5 Valmentajat 6 Lähteet 7 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Edeltäjä Club Getafe Deportivo

Nykyisen Getafe Club de Fútbolin varhaisin edeltäjä on 1940-luvun puolivälistä. Joulukuussa 1945 viisi getafelaista jalkapallon ystävää tapasivat paikallisessa La Marquesina -baarissa ja päättivät, että paikkakunnalle pitäisi saada oma jalkapalloseura. Club Getafe Deportivo perustettiin virallisesti 24. helmikuuta 1946.^[1]

Aluksi seuran joukkue pelasi tykistörykmentin kentällä, jossa ei ollut pysyviä maaleja, vaan ne piti tuoda muualta ottelupäivänä. Pian seura muutti San Isidron kaupunginosaan paikalle, jossa nykyään sijaitsee kaupungin urheilukeskus. Kaudella 1956–1957 joukkue voitti nousukarsinnassa Villarrobledon ja nousi aluesarjasta Tercera Divisióniin. Jo seuraavalla kaudella joukkue karsi noususta Segunda Divisióniin, mutta CD Almería oli vahvempi.^[1] Tuolla kaudella joukkueessa pelasi sittemmin pitkän peli- ja valmennusuran luonut Luis Aragonés.^[2]

Menestystä seurasi joukko heikompia kausia joiden aikana joukkue putosi takaisin aluesarjoihin. Vuonna 1970 joukkue palasi Terceraan ja 2. syyskuuta seura vietti Las Margaritasin kaupunginosaan rakennetun uuden stadioninsa avajaisia. Joukkue onnistui vakiinnuttamaan paikkansa Tercerassa ja vuonna 1976 se juhli Recreativon kustannuksella historiallista nousua Segunda Divisióniin.^[1] Maan toiseksi korkeimmalla tasolla joukkue pelasi kuusi kautta, ja sijoittui 20 joukkueen sarjassa parhaimmillaan kymmenenneksi kaudella 1978–1979.^[3] Tämän jälkeen joukkue taisteli vielä kaksi kautta sarjan alemmassa keskikastissa kunnes se romahti sarjan viimeiseksi kaudella 1981–1982. Samalla seura oli velkaantunut pahasti ja jalkapalloliitto ei katsonut sillä olevan edellytyksiä pelata edes kolmannella sarjatasolla, joten joukkue pudotettiin suoraan uuden Segunda División B:n ohi Tercera Divisióniin.^[4] Siellä se pelasi yhden kauden ajan ennen seuran lopullista hajoamista vuonna 1983.

[muokkaa] Nykyisen seura synty

Sarjahistoria[5]
	0–1	1–2	2–3	3–4	4–5	5–6	6–7	7–8	8–9	9–0
1980							6.	3.	6.	2.
1990	4.	6.	4.	2.	18.	19.	16.	7.	1.	19.
2000	21.	5.	11.	2.	13.	9.	9.	14.
██ Primera División ██ Segunda División ██ Segunda División B ██ Tercera División

Nykyisen seuran historian voi katsoa alkaneeksi 1. syyskuuta 1976, jolloin perustettiin seura nimeltä Peña Madridista Getafe. Kuten nimestä voi päätellä, oli se itse asiassa Real Madridin kannattajayhdistys. Seuraavat neljä kautta seura pelasi eri alasarjoissa. Kaudeksi 1980–1981 nimi muutettiin muotoon Club Deportivo Peña Getafe ja 10. heinäkuuta 1982 seura yhdistyi toisen paikallisseuran Club Getafe Promesasin kanssa ottaen käyttöön jälkimmäisen nimen. Kun alkuperäinen Club Getafe Deportivo hajosi vuonna 1983, perustettiin tämän fuusion pohjalta kaupungin jalkapalloilun lippulaivaksi nykyinen Getafe Club de Fútbol 8. heinäkuuta samana vuonna.^[1]

Uusi seura aloitti pelaamisen aluesarjoista, josta se nousi kaudeksi 1986–1987 Tercera Divisióniin ja sieltä jo yhden kauden jälkeen joukkuemääräänsä kasvattaneeseen Segunda División B:hen. Segunda Divisióniin Getafe nousi ensimmäistä kertaa kaudeksi 1994–1995, mitä seurasi lähes vuosikymmenen kestänyt ”hissiliike” Segundan ja Segunda B:n välillä.^[5] Tällä välin, syyskuussa 1998, avattiin seuran nykyinen stadion Coliseum Alfonso Pérez.^[6] Seuran reservijoukkue on pelannut Tercera Divisiónissa kaudesta 1994–1995 lähtien.^[7]

Viimeisimmän nousunsa Segunda Divisióniin Getafe varmisti kauden 2001–2002 päätteeksi huolimatta seuraa vaivanneista pelikentän ulkopuolisista ongelmista. Kautta varjosti erityisesti keskuspuolustajan Sebastián ”Sebas” Gómezin kuolema virantoimituksesta vapaalla olleen poliisin ampumiin luoteihin elokuussa 2001. Seura kärsi myös palkanmaksuvaikeuksista ja suurista veloista, jotka helpottivat lopulta paikallisten yritysten muodostaman Getafe Sport -yhtiön ostettua valtaosan seuran osakkeista.^[8] Samassa yhteydessä seuran puheenjohtajaksi nousi Ángel Torres, joka toimii tehtävässä edelleen.

[muokkaa] Nousu pääsarjaan

Getafe sijoittui kaudella 2002–2003 Segunda Divisiónin 11:ksi ja jo kauden 2003–2004 päätteeksi se nousi Josu Uriben valmentamana ensimmäistä kertaa historiassaan Espanjan pääsarjaan Primera Divisióniin. Se on Real Madridin, Atlético de Madridin ja Rayo Vallecanon jälkeen neljäs pääsarjassa pelannut Madridin alueen seura ja nelikosta ainoa, joka tulee pääkaupungin ulkopuolelta.^[9] Nousu varmistui kauden viimeisessä, Kanariansaarilla Tenerifeä vastaan pelatussa ottelussa, jonka Getafe voitti 5–3. Päivän suurin sankari oli hyökkääjä Sergio Pachón, joka teki maaleista neljä. Getafe sijoittui lopulta 76 pisteellään Segundan toiseksi. Muut nousijat olivat ensimmäiseksi sijoittunut Levante ja kolmanneksi sijoittunut Numancia, jotka molemmat putosivat jo yhden kauden jälkeen takaisin Segundaan. Getafe sen sijaan on vakiinnuttanut nopeasti asemansa Primera Divisiónin keskikastissa ja toiminut samalla myös valmentajille ponnahduslautana suurempiin seuroihin.^[10]

Ensimmäisellä pääsarjakaudellaan Getafe sijoittui 13:ksi Quique Sánchez Floresin valmennuksessa. Vakuuttavan pääsarjadebyytin valmentajana tehnyt Sánchez Flores siirtyi kauden jälkeen Valenciaan ja hänet korvasi saksalainen Bernd Schuster. Schuster luotsasi Getafen pääsarjan yhdeksänneksi kausilla 2005–2006 ja 2006–2007.^[11] Kauden 2005–2006 yllättäjäksi nousi laitapuolustaja Mariano Pernía, joka teki puolustajalle erinomaiset 10 maalia ja jakoi näin joukkueen sisäisen maalikuninkuuden hyökkääjä Veljko Paunovićin kanssa.^[12] Hän sai myös ensimmäisenä Getafen pelaajana kutsun Espanjan maajoukkueeseen, joskin hänen siirtymisestään Atlético de Madridiin oli ehditty sopimaan ennen maajoukkuedebyyttiä kesäkuussa 2006. Schusterin jälkimmäisellä kaudella joukkue herätti huomiota puolustuksellaan, sillä se päästi 38 ottelussa vain 33 maalia ja oli näin Barcelonan ohella Primera Divisiónin vähiten maaleja päästänyt joukkue.^[13] Lisäksi Getafen argentiinalainen maalivahti Roberto ”Pato” Abbondanzieri oli keskimäärin 0,83 päästetyllä maalilla per ottelu sarjan paras maalivahti (Zamora).^[14]

Getafe ylsi myös Espanjan cupin loppuotteluun kaudella 2006–2007. Kilpailun alkukieroksilla se pudotti Xerezin, Valencian ja Osasunan. Välierässä joukkue saavutti yhden historiansa hienoimmista voitoista, kun se löi kotikentällään toisessa osaottelussa Barcelonan maalein 4–0 ja nousi näin ensimmäisen osaottelun 5–2-tappioasemasta 6–5-voittoon yhteismaaleissa. Estadio Santiago Bernabéulla pelatussa loppuottelussa Sevilla vei cupin voiton Frédéric Kanoutén maalilla, mutta andalusialaisten varmistettua sarjasijoituksellaan paikan kauden 2007–2008 Mestarien liigassa, sai Getafe paikan Uefa-cupissa.^[15] Kesällä 2007 Schuster siirtyi pääkaupungin suurseuraan Real Madridiin ja hänen tilalleen palkattiin tanskalainen Michael Laudrup.

[muokkaa] Ensiesiintyminen Euroopassa

Getafe aloitti historiansa ensimmäisen kautensa eurokentillä syyskuussa 2007 Uefa-cupin ensimmäiseltä kierrokselta, jossa se pudotti täpärästi alankomaalaisen Twenten. Kaksiosainen ottelu päättyi jatkoajan jälkeen tasatulokseen 3–3, mutta enemmän maaleja omassa vierasottelussaan tehnyt Getafe pääsi jatkoon vierasmaalisäännön turvin.^[16] Kilpailun lohkovaiheessa Getafe kohtasi englantilaisen Tottenham Hotspurin, israelilaisen Hapoel Tel Avivin, tanskalaisen Aalborgin ja belgialaisen Anderlechtin. Joukkue voitti ottelunsa Tottenhamia, Aalborgia ja Anderlechtia vastaan, ja huolimatta Hapoel-tappiosta sijoittui lohkonsa ensimmäiseksi edeten kilpailun pudotuspeleihin.^[17] Pudotuspeleissä Getafe eteni kahdeksan parhaan joukkoon pudottamalla kreikkalaisen AEK:n yhteismaalein 4–1 ja portugalilaisen Benfican 3–1.

Huhtikuun alussa pelatussa Uefa-cupin puolivälierässä Getafe sai vastaansa kilpailun suuren voittajasuosikin, nelinkertaisen Mestarien liigan ja sen edeltäjän Euroopan cupin voittajan saksalaisen Bayern Münchenin. Vieraskentällä pelatussa ensimmäisessä osaottelussa Getafe punnersi 90. minuutilla tekemällään maalilla 1–1-tasapelin.^[18] Viikkoa myöhemmin pelattu toinen osaottelu sai Getafen kannalta huonon alun, kun yksi joukkueen kauden avainpelaajista, keskikenttämies Rubén de la Red poistettiin kentältä suoralla punaisella kortilla vain viiden minuutin pelin jälkeen. Aikaisemmin maaliskuussa De la Red oli saanut kutsun Espanjan maajoukkueeseen.^[19] Miesalivoimalla lähes koko ottelun pelannut Getafe meni johtoon ennen ensimmäisen jakson päättymistä, mutta tällä kertaa Bayern onnistui tasoittamaan juuri ennen 90. minuutin täyttymistä. Ottelupari eteni jatkoajalle, jonka alussa Getafe iski nopeasti kaksi maalia. Bayern kuitenkin kuroi etumatkan kiinni jatkoajan toisen jakson viimeisillä minuuteilla ja ottelupari päättyi 4–4-tasatulokseen, joka riitti enemmän vierasmaaleja tehneen Bayernin jatkoonpääsyyn.^[20] Getafen historiallista taistelua Coliseum Alfonso Pérezillä seurasivat myös Espanjan kuningas Juan Carlos ja kruununprinssi Felipe, jotka halusivat läsnäolollaan kunnioittaa pienen seuran saavutuksia.^[21] Television välityksellä ottelua seurasi parhaimmillaan 9,5 miljoonaa espanjalaista.^[22]

Getafe eteni kaudella 2007–2008 myös toista kertaa peräkkäin Espanjan cupin loppuotteluun pudotettuaan Burgosin, Levanten, Mallorcan ja Racing de Santanderin. Vicente Calderónilla 16. huhtikuuta 2008 pelatussa loppuottelussa Valencia oli kuitenkin parempi maalein 3–1. Ottelun voittomaalin teki kaudella 2006–2007 Getafessa pelannut Alexis.^[23] Tällä kertaa cupin toinen sija ei tuonut Getafelle eurocup-paikkaa, sillä Valencia sijoittui sarjassa vasta kymmenenneksi.

Kotimaan pääsarjassa cup-velvoitteiden rasittama Getafe menestyi kaudella 2007–2008 hieman aikaisempaa heikommin. Heti Sevillaa vastaan pelatussa kauden avausottelussaan Getafe oli välillisesti osana tragediaa, kun Sevillan pelaaja Antonio Puerta romahti kesken ottelun ja menehtyi muutamaa päivää myöhemmin sairaalassa. Alkukausi oli muutoinkin joukkueelle vaikea, sillä ensimmäinen voitti tuli vasta kahdeksannella kierroksella. Kauden puolivälin tienoilla esitykset piristyivät ja Getafe lähenteli kärkikymmenikössä eurocup-paikkoja, mutta loppukaudesta joukkue joutui jopa taistelemaan sarjapaikastaan erittäin tasaisessa alemmassa keskikastissa. Sarjapaikka varmistui matemaattisesti vasta kauden toiseksi viimeisellä kierroksella, ja joukkueen lopullinen sijoitus oli 14. Kauden viimeisen ottelun alla valmentaja Laudrup ilmoitti jättävänsä seuran kauden jälkeen.^[24]

[muokkaa] Tunnus ja peliasu

Seuran tunnuksessa esiintyy Getafen kaupungin vaakunan kilpi. Kilpi on jaettu pystysuunnassa kahteen kenttään, jotka viittaavat kaupungin tunnusmerkkeihin: Iberian niemimaan maantieteelliseen keskipisteeseen Cerro de los Ángelesiin ja ilmailuteollisuuteen.^[25]

Getafen kotipeliasun pääväri on sininen. Vieraspeliasun värejä ovat punainen, keltainen ja valkoinen. Peliasut valmistaa Joma ja paitasponsoreina ovat toimineet Opción (2004–2005), PSG (2005–2006) ja Grupo Galco (2006–).

[muokkaa] Saavutukset

• Espanjan pääsarjan Primera Divisiónin yhdeksäs sija kausilla 2005–2006 ja 2006–2007.
• Espanjan cupin Copa del Reyn toinen sija kausilla 2006–2007 ja 2007–2008.
• Uefa-cupin puolivälierässä kaudella 2007–2008.
• Zamora-palkinto Roberto Abbondanzierille kaudella 2006–2007.

[muokkaa] Pelaajat

Tilanne 1. helmikuuta 2008.^[26]

Maalivahdit 1 Ustari 13 Pato Puolustajat 2 Contra 3 Cata Díaz 4 Belenguer (c) 5 Mario 12 Licht 19 Signorino 21 Cortés 23 Tena

Keskikenttäpelaajat 6 Celestini 7 Mario Cotelo 8 Gavilán 10 De la Red 11 Sousa 16 Albín 20 Pallardó 22 Casquero 24 Pablo Hernández 25 Granero Hyökkääjät 9 Braulio 14 Manu 17 Kepa 18 Uche

[muokkaa] Valmentajat

Luettelossa ovat vain Getafen pääsarjahistorian aikaiset valmentajat.

• Quique Sánchez Flores (2004–2005)
• Bernd Schuster (2005–2007)
• Michael Laudrup (2007–2008)

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Getafe Club de Fútbolin sivusto (espanjaksi)
• Getafe Club de Fútbol Euroopan jalkapalloliiton sivustolla (englanniksi)

Primera División 2008–2009

Almería | Athletic | Atlético Madrid | Barcelona | Betis | Deportivo | Espanyol | Getafe | Málaga | Mallorca | Osasuna | Racing | Real Madrid | Numancia | Recreativo | Sevilla | Sporting | Valencia | Valladolid | Villarreal

Tämä jalkapalloseurasta kertova artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.