Boksarikapina
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: kielellisesti heikko ja tiedollisesti hatara |
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa ei käsitellä neutraalista näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmia neutraaleiksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Boksarikapina (義和團起義) oli kapina länsimaista taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaa vastaan Kiinassa Qing-dynastian aikana 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Elokuussa 1900 yli 230 ulkomaalaista, tuhansia kiinalaisia kristittyjä ja tuntematon määrä kapinallisia, kapinallisten kannattajia ja muita kiinalaisia oli tapettu kapinassa ja erityisesti sen tukahduttamisessa.
Nimensä kapina saa vallankumouksellisesta liikkestä nimeltä Oikeudenmukaisuuden ja harmonian nyrkki (義和團 [Yìhétuán]), tuon aikaisten englanninkielisten käyttäessä heistä nimitystä Boxers (nyrkkeilijät). Toinen selitys nimitykselle on Euroopan suurvaltojen, Japanin ja Yhdysvaltain rankaisuretkikuntalaisten käsityksestä, että kiinalaisten alistaminen väkivalloin on vain nyrkkeilyharjoitus (boxerdrill), ts. kapinan nimi on saanut alkunsa pilkasta.lähde?
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Boksariliikkeen synty
Koillis-Kiinassa, jossa eurooppalaiset valtiot olivat alkaneet vaatia maa-alueita sekä rautatie- ja kaivosoikeuksia tehtiin jatkuvasti iskuja länsimaita vastaan. Köyhyys vallitsi alueella, tulvien aikoihin kärsittiin jopa nälänhädästä. Ongelmiin haettiin syyllisiä mantšuhallinnosta ja kristinuskosta. Koska länsimaat vaativat aina suuria korvauksia kun joku heistä tapettiin, ongelmat kasautuivat. Markkinoille tulviva ulkomainen kilpailu hankaloitti kiinalaisten yritysten toimintaa ja monet jäivät työttömiksi, erityisesti armeijan uudistusten myötä (mikä myös kasvatti verotaakkaa) perinteisen armeijan miehet, merimiehet ja kantajat.
Marraskuussa 1897 Shandongin provinssissa tapettiin kaksi saksalaista lähetyssaarnaajaa, mihin Saksa vastasi ottamalla haltuunsa Qingdaon sataman. Kuukautta myöhemmin venäläinen osasto otti haltuunsa eteläisessä Liaoyangissa sijaitsevan Lushunin. Britannia ja Ranska seurasivat mukana, ottaen haltuunsa Weihain ja Zhangjiangin.
Maaliskuussa 1898 boksariliike lähti liikkeelle Shandongin pohjoisosissa iskulauseella "Kaada Qing, tuhoa ulkomaalainen". Liike pyrki vastaamaan sekä länsimaiden tunkeutumiseen Kiinaan että keisarillisen hovin Itsevahvistamisen liikkeen huonoon menestykseen, mitä osoitti nöyryyttävä tappio Japanille 1895.
Liikkeen alkuvaiheet osuivat samalle ajalle kuin Sadan päivän reformi (11. kesäkuuta-21. syyskuuta 1898), kun keisari Guangxu yritti kehittää keskushallintoa, kunnes hänen tätinsä Leskikeisarinna Cixi kaatoi yrityksen.
Boksarit eivät käyttäneet ulkomaisia aseita, vaan uskoivat amulettien ja loitsujen tekevän heidät haavoittumattomiksi. Heillä ei ollut yhteistä johtoa, vaan liike toimi yhteisten uskomusten ja tavoitteiden kautta. Mukana oli paljon nuoria, naisia ja triadeja. Myös Ming-lojalistit alkoivat muuttaa asenteitaan yksinkertaisesti ulkomaalaisvastaisiksi. Kiina piti pelastaa länsimaiden tuomalta tuholta, sillä yhteiskuntaharmonia oli rikkoutunut.
Paikalliset viranomaiset suhtautuivat liikkeeseen osin myönteisesti. Esimerkiksi mantšukuvernööri Yuxian ajatteli että liike voisi muotoutua Qingin pelastajaksi ulkomaalaisia vastaan. Koska hallintoinstituutioita ei haastettu, ei liikkeestä katsottu koituvan haittaa. Myös keskushallinto oli myönteinen, sillä leskikeisarinna Cixi oli ärtynyt ulkomaalaisiin Sadan päivän reformin vuoksi eikä liike päällisin puolin vaikuttanut mantšuvastaiselta. Koska hovin uudistusmieliset oli reformin seurauksena erotettu, ei siellä kukaan uskaltanut vastustaa näkemystä.
Ensimmäiset voimakkaat hyökkäykset kristittyjä vastaan boksarit tekivät vuonna 1899. Ranskalaiset suuttuivat kun virallinen virkamieskin (kuvernööri Yuxian) oli kannattanut boksarien kouluttamista, joten hänen tilalleen nimitettiin Yuan Shikai. Boksarit luopuivat hovinvastaisista iskulauseistaan.
[muokkaa] Boksarit armeijassa
Keisarinna Cixi pelkäsi ulkomaiden yrittävän valloittaa koko Kiinan heidän otettuaan haltuun useita rannikkokaupunkeja. Kun sotalaivoja ilmaantui Daguun, hovi meni paniikkiin, julisti sodan ulkomaalaisille ja otti boksarit tuekseen armeijaan. Boksarit käskettiin Pekingiin tuhoamaan kaikki ulkomainen, mikä kurin puuttuessa johti kaaokseen ja silmittömään tappamiseen. Hovin joukkoja komentava kenraali Ronglu sentään päätti olla antamatta boksareille aseita. Ymmärtäessään liikkeen väistämättömän tuhon hän myös lähetti ruokaa Pekingin piiritetyille lähetystöalueille.
Lähetystöalueiden piirityksen vuoksi oli ulkomaalaisten vuoro joutua paniikkiin. Koska lennätinlinjat katkaistiin, paniikki levisi myös ulkomaille - Saksan keisari kehittikin tällöin käsitteen "keltainen vaara".
21. kesäkuuta 1900 boksarit tappoivat saksalaisen ministerin tuhotessaan Pekingin ja Tianjinin ulkomaalaisalueita. Vastauksena tähän ulkomaalaiset keräsivät 45 000 sotilaan kokoisen iskujoukon johon kuului japanilaisia, yhdysvaltalaisia, itävalta-unkarilaisia, britannialaisia, ranskalaisia, saksalaisia, italialaisia, venäläisiä ja joitakin boksarienvastaisia kiinalaisia joukkoja. Tämä iskujoukko valtasi Tianjinin 14. heinäkuuta ja Pekingin 14. elokuuta.
[muokkaa] Ulkomaalaisten vastaisku
Englanti, Ranska, Venäjä, Itävalta, Italia, Japani ja Yhdysvallat perustivat kansainvälisen "rankaisuretkikunnan".lähde?
Koska ulkomaalaiset tappoivat silmittömästi ihmisiä, ryöstivät ja raiskasivat matkallaanlähde? (erityisesti saksalaiset toteuttivat innolla Vilhelm II:n käskyä "saada Saksan nimi kiinalaisten muistoihin tuhanneksi vuodeksi ettei yksikään kiinalainen enää koskaan uskalla edes siristellä silmiään saksalaiselle"lähde?), myös Kiinan vakinainen armeija komennettiin taisteluun ulkomaalaisia vastaan. Ulkomaalaiset tappoivatkin "kapinaa tukahduttaessaan" huomattavasti enemmän ihmisiä kuin boksarit.lähde?
Venäjä miehitti kapinan yhteydessä Mantšurian, muut eivät tunnustaneet Venäjän valtaa alueella, mutta Venäjä piti sen hallussaa kunnes hävisi sen Japanille 1905.
[muokkaa] Rauhaanpakottaminen
Koko Pohjois-Kiina oli kieltäytynyt sodanjulistuksesta ulkomaille, vaan siellä oli tehty sopimuksia länsimaalaisten suojelemisesta ja normaalista toiminnasta. Ulkomaillakaan tapausta ei nähty valtiodenvälisenä sotana vaan kapinan kukistamisena. Kapina muutti valtasuhteita Kiinan sisällä, sillä Qing-armeijalle se oli tuhoisa, kun taas etelän maakuntajohtajien armeijat olivat kunnossa. Hovi pakeni Xi'aniin. Li Hongzhan suostui neuvottelemaan ulkomaalaisten kanssa kun hänelle luvattiin siitä hyvästä Zhilin kenraalikuvernöörin virka. Hän onnistui säästämään Qing-dynastian, mutta sotakorvauksia piti maksaa 333 miljoonaa dollaria, linnoitukset Pekingistä merelle piti purkaa, Kiina joutui aseiden tuontikieltoon kahdeksi vuodeksi, lähetysasemat linnoitettiin ja syyllisiä piti rangaista: niinpä prinssi Duan menetti asemansa. Virkatutkinnot kapina-alueella keskeytettiin viideksi vuodeksi, ulkomaalaisvastaiset järjestöt kiellettiin ja ulkoministeriö sai uuden nimen ja korkeamman aseman. Länsimaiset pankit välittivät sotakorvaussummat ja tullitulot menivät suoraan ulkomaalaisille. Tämäkin tappio lisäsi Qing-dynastian vastustusta, mikä kymmenisen vuotta myöhemmin johti Xinhai-vallankumoukseen. Kiinan aseostot kiellettiin ja maa sai 330 miljoonaan dollarin sotakorvausvelvoitteen.
