Bakteerit
Wikipedia
| Bakteerit | ||
|---|---|---|
 Escherichia coli -soluja suurennettuna 25 000 kertaa. |
||
| Tieteellinen luokittelu | ||
|
||
| Pääjaksot | ||
|
Bakteerit (eli eubakteerit tai aitobakteerit) on yksi kuudesta eliökunnan kunnasta (ks. systematiikka). Bakteerit ovat yksisoluisia esitumallisia eli prokaryootteja eli tumattomia soluja. Ne ovat evolutiivisesti kaikkein vanhimpia eliöitä. Niitä elää kaikkialla niin vedessä, maassa kuin muissakin eliöissä. Monet bakteerit elävät loisina muissa eliöissä ja ovat siten haitallisia, mutta jotkut niistä ovat hyödyllisiä tai jopa välttämättömiä kantajalleen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Jaottelu
Bakteereja voidaan jaotella usealla eri tavalla. Perinteisesti niitä on luokiteltu morfologisesti eli ulkomuodon avulla:
- kokit ovat pallon muotoisia
- basillit sauvamaisia
- spirillit lyhyitä kierteisiä
- vibriot käyriä
- spirokeetat pitkiä korkkiruuvimaisia
Morfologinen luokittelu ei kuitenkaan välttämättä kerro mitään eri bakteerilajien keskinäisistä sukulaisuussuhteista tai kehityshistoriasta. Nykyään bakteereja luokitellaan molekyylisystemaattisin menetelmin, jotka perustuvat mm. niiden perimän emäsjärjestyksen selvittämiseen.
Niitä voidaan myös jaotella gramvärjäysmenetelmällä: grampositiiviset bakteerit värjääntyvät tummanvioleteiksi ja gramnegatiiviset bakteerit vaaleanpunaisiksi. Gramnegatiivisilla bakteereilla on kalvo soluseinän päällä ja tämä estää väriä tarttumasta. Bakteereja voidaan luokitella myös niiden kasvutavan tai aineenvaihdunnan avulla.
[muokkaa] Rakenne
Bakteeri sisältää sekä RNA:ta että DNA:ta ja niillä on tarvittavat entsyymit, ribosomit ja kalvorakenteet omaa synteesiään varten. Bakteeria ympäröi solukalvo ja soluseinä, joita voi puolestaan ympäröidä limainen kapseli. Soluseinän tarkoitus on ylläpitää solun muotoa. Mykoplasmoilla ei ole ollenkaan soluseinää ja niiden uloin kerros on solukalvo. Bakteerin pinnassa voi olla karvoja (piluksia), jotka helpottavat solun kiinnittymistä joko toisiinsa tai alustaansa ja siimoja eli värekarvoja eli flagelloja, joiden avulla se voi liikkua. Bakteereilla ei ole erillistä tumakalvon rajaamaa tumaa eikä soluorganelleja, lukuun ottamatta ribosomeja. Niiden soluhengitys tapahtuu mesosomeissa, joka ovat solukalvon poimuja. Bakteerien perimä sijaitsee rengasmaisessa DNA-molekyylissä, jonka lisäksi solulimassa voi olla pienempiä rengasmaisia DNA-molekyylejä, joita kutsutaan plasmideiksi.
Bakteerien koko vaihtelee pienimpien puolesta mikrometristä 750 um:n jättiläiseen Thiomargarita namibiensuseen.
[muokkaa] Lisääntyminen
Bakteerit lisääntyvät suvuttomasti jakaantumalla kahtia mitoottisesti, jolloin alkuperäisestä solusta muodostuu kaksi tytärsolua, jotka ovat alkuperäisen solun klooneja. Bakteerit voivat jakautua jopa kahdenkymmenen minuutin välein. Ennen jakautumista solun rengasmainen DNA ja mahdolliset plasmidit kahdentuvat. Bakteerien perimä on haploidinen ja geenejä on vain yksi kappale perimässä, joten geenimutaatiot tulevat heti näkyviin.
[muokkaa] Rekombinaatio
Rekombinaatioita eli uusien ominaisuuksien syntyä voi tapahtua bakteerisoluissa neljällä eri tavalla: mutaation kautta, konjugaatiolla, siirtymällä kasvuympäristöstä ja viruksen mukana.
[muokkaa] Bakteerien kyky aiheuttaa tauteja
Jotkut bakteerit aiheuttavat ihmiselle haittaa, koska ne kuluttavat lisääntyessään elimistön tärkeitä ravintoaineita ja tuottavat elimistölle haitallisia aineenvaihduntatuotteita. Bakteereista kaikki eivät aiheuta ihmiselle tauteja, vaan itse asiassa ihmisen iholla ja limakalvoilla on jatkuvasti suuri määrä bakteereja, jotka auttavat ihmisen immuunipuolustusta tauteja aiheuttavia bakteereita vastaan. Näitä hyödyllisiä bakteereja kutsutaan normaaliflooraksi. Patogeenisuudella tarkoitetaan bakteerin ominaisuutta aikaansaada elimistössä tauti. Useimmat bakteerit eivät ole patogeenisia. Myös saman sukuisilla bakteereilla on vaihteleva patogeenisuus. Patogeenisen bakteerin kykyä ja voimakkuutta aiheuttaa tautia (tartuttamiskykyä) kutsutaan puolestaan virulenssiksi ja virulenssin aikaansaavaa bakteerin ominaisuutta virulenssitekijäksi. Erittäin virulenttien bakteerien aiheuttamaan tartuntaan voi riittää yksi ainoa mikrobi. Toisaalta erittäin virulentin mikrobin patogeenisuus voi olla alhainen, eli sen tarttumiskyky on suuri mutta aiheuttama tauti on lievä, ja vastaavasti päinvastoin.
[muokkaa] Bakteerit suolistossa
Suolistossa, etenkin paksusuolessa on runsaasti bakteereja ja ulosteen massasta onkin noin puolet bakteereja. Bakteerit käyttävät suolessa aineenvaihduntaansa imeytymättömiä ruuansulatusnesteitä sekä pilkkoutumattomia ravintoaineita. Sakkaroosista ja muista kuituaineista bakteerit pilkkovat lyhytketjuisia rasvahappoja, jotka toimivat suolen seinämän epiteelisolujen tärkeimpänä ravintoaineena. Lisäksi lyhytketjuisia rasvahappoja imeytyy jonkin verran paksusuolesta verenkiertoon ja bakteerit valmistavat niistä elimistölle tärkeää K-vitamiinia.
Laktaasin puuttuminen elimistöstä aiheuttaa maitosokerin pilkkoutumattomuutta ja tätä laktaasin puuttumista kutsutaan laktoosi-intoleranssiksi. Maitosokeri sitoo suolessa kulkiessaan osmoottisesti aktiivisena molekyylinä vettä. Bakteerit pilkkovat edelleen maitosokeria, jolloin syntyy lisää osmoottisesti aktiivisia molekyylejä. Tämän seurauksena voi olla osmoottinen ripuli ja kudosten kuivuminen.
Bakteerien ureaasi-entsyymi pilkkoo suoleen tulevaa ureaa ammoniakiksi, joka on myrkyllistä etenkin aivoille. Myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita syntyy myös bakteerien muodostaessa aromaattisista aminohapoista fenoleja.
Lisäksi bakteerit muodostavat kaasumaisia aineenvaihduntatuotteita, joista syntyy suolistokaasua. Suolistokaasu sisältää vetyä, hiilivetyjä sekä rikkivetyä, joka antaa suolistokaasulle sen ominaisen hajun. Suurin osa suolistokaasusta imeytyy suolesta verenkiertoon, josta se siirtyy keuhkojen kautta uloshengitysilmaan.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
Lääketieteellinen mikrobiologia ISBN 951-656-007-5
