Laktoosi-intoleranssi
Wikipedia
Laktoosi-intoleranssi on tila, joka johtuu maitosokeria glukoosiksi ja galaktoosiksi hajottavan laktaasientsyymin vähyydestä tai puuttumisesta kokonaan ohutsuolessa. Entsyymin väheneminen alkaa imeväisiän jälkeen. Ilmiö on yleinen nisäkkäiden parissa: jos emon maito kelpaisi muillekin kuin pienille poikasille, poikaset jäisivät helposti ruoatta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Oireet
Maitosokeri sitoo itseensä paksusuolessa vettä, mikä aiheuttaa ripulia. Lisäksi bakteerit pilkkovat maitosokeria, jolloin syntyy lisää osmoottisesti aktiivisia molekyylejä, jotka sitovat vettä poistuessaan paksusuolesta. Muita intoleranssin oireita ovat vatsakipu ja ilmavaivat, kun paksusuolen bakteerit muodostavat suolistoon kaasuja käyttäessään laktoosia ravinnoksi.
[muokkaa] Ei sairaus vaan ominaisuus
Laktoosi-intoleranssia ei voi pitää yleismaailmallisesti sairautena jo senkään vuoksi, että suurin osa maailman aikuisikäisistä ihmisistä ei siedä laktoosia. Laktoositoleranssi eli laktoosin sieto on suhteellisen harvinainen ominaisuus, joka on kuitenkin yleinen pohjoisilla alueilla, joissa talven yli selviäminen onnistuu paremmin maidon avulla. Siksi esimerkiksi Suomessa intoleranssia pidetään joskus sairautena.
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: muistan lukeneeni että ko. geenivirhe on syntynyt nykyisen Ruotsin alueella |
Akatemiaprofessori Leena Palotie työryhmineen paikansi vuonna 2005 maitotuotteiden siedon aiheuttavan geenimuunnoksen Ural-vuoriston eteläpäähän. Kyky sietää maitotuotteita johtuu yhdestä geenimuunnoksesta, joka kehittyi 4600-2800 eaa. suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa. Oletettavasti muunnos syntyi, kun suomensukuiset sekoittuivat arojen paimentolaisiin. Geenivirhe säilyi, koska se mahdollisti aikuisille maidon juonnin, mikä auttaa selviytymään karuissa olosuhteissa. Uralin kansat levittivät "maitogeenin" edelleen muun muassa Pohjois-Eurooppaan, missä laktoosi-intoleranssi on harvinaisempaa kuin muualla.
Tiedot perustuvat 1611 geeninäytteeseen, jotka kerättiin 37 eri väestöstä ympäri maailmaa. Tutkijat keskittyivät mutaatioiden määrään sen geenin ympärillä, joka tuottaa maitosokeria pilkkovaa entsyymiä eli laktaasia. Muuntelu oli rikkainta suomensukuisilla mordvalaisilla ja udmurteilla. Tämä viittaa siihen, että geenimuunnos ilmestyi ensimmäisenä näiden kansojen keskuuteen.
[muokkaa] Diagnoosi ja hoito
Laktaasientsyymin puutetta ei kliinisesti yleensä tutkita suolistosta koepalojen avulla, vaan tutkittavalle annetaan suurehko määrä laktoosia ja katsotaan, tuleeko hänelle oireita ja kohoaako hänen verensokeripitoisuutensa lyhyeksi ajaksi nauttimisen jälkeen (laktoosirasitustesti). Ellei veren glukoosipitoisuus nouse merkittävästi, on kyseessä laktoosi-intoleranssi.
Laktoosi-intoleranssia voidaan tutkia myös geenitestillä. Tällöin vältytään laktoosirasituskokeen aiheuttamilta suolisto-oireilta. Geenitesti paljastaa, onko tutkittavalla genotyyppi, joka aiheuttaa laktaasientsyymin kehittymisen pysähtymisen aikuisiällä. Lapsilla ja nuorilla voi kuitenkin jonkin verran laktaasientsyymiä vielä erittyä genotyypistä huolimatta.
Saatavilla paitsi vähälaktoosisia maitotuotteita, myös täysin laktoositon maitojuoma. Myös soijavalmisteet sopivat, ellei ole melko yleistä soija-allergiaa. Kaurasta ja riisistä valmistetaan myös maitotuotteita vastaavia elintarvikkeita. Ne ovat ainakin toistaiseksi selvästi kalliimpia kuin maidosta valmistetut. Laktoosi-intolerantikot sietävät yleensä runsaasti kypsytettyjä juustoja, koska niissä ei ole laktoosia.
Laktoosi-intoleranssia ei pidä sekoittaa lehmänmaitoallergiaan, joka on yliherkkyys proteiinille.
