Gramvärjäys
Wikipedia
Gramvärjäys (myös Gramin värjäys) on värjäysmenetelmä, jonka avulla bakteerit voidaan erottaa kahteen soluseinän rakenteeltaan erilaiseen tyyppiin. Menetelmä on nimetty keksijänsä tanskalaisen Hans Christian Joachim Gramin (1853–1938) mukaan. Hän julkaisi sen vuonna 1884.
[muokkaa] Värjäyksen kulku
Bakteerien tunnistuksessa gramvärjäys on välttämätön esitesti. Värjäys tapahtuu siten, että kuollut bakteeriviljelmä värjätään aluksi kristallivioletilla ja Lugolin jodiliuoksella, jonka jälkeen viljelmä käsitellään alkoholilla. Tämän jälkeen näyte huuhdotaan ja suoritetaan vastavärjäys punaisella safraniinilla. Lopulta huuhdottaessa viljelmä vedellä grampositiiviset bakteerit säilyttävät violetin värin, kun taas gramnegatiivisista bakteereista violetti on liuennut ja ne ovat värjäytyneet punaisiksi.
[muokkaa] Värjäyksen mekanismi
Värjäyksen erottelykyky perustuu grampositiivisten ja gramnegatiivisten solujen soluseinämien rakenne-eroihin. Grampostitiivisten solujen soluseinämä sisältää paksun peptidoglykaanikerroksen, kun taas gramnegatiivisilla soluilla on soluseinässään enemmän lipidejä.
Grampositiiviset solut
Värjäyksen aikana kristallivioletti tunkeutuu soluihin värjäten ne sinivioleteiksi. Seuraavaksi käytettävä Lugolin liuos sisältää paljon jodia, joka sekin tunkeutuu soluihin. Kristallivioletti ja jodi reagoivat tuottaen kompleksin. Alkoholikäsittely kutistaa grampositiivisten solujen peptidoglykaanisoluseinämät ja estää kristallivioletti-jodi-kompleksia huuhtoutumasta ulos solusta. Lopputuloksena grampositiiviset solut näkyvät sinisinä.
Gramnegatiiviset solut
Myös gramnegatiiviset solut värjäytyvät ensin violeteiksi, mutta alkoholikäsittely rikkoo niiden soluseinää liuottamalla sen lipidejä. Siksi kristallivioletti-jodi-kompleksi pääsee värjäyksen seuraavassa vaiheessa huuhtoutumaan ulos soluista. Viimeinen safraniinikäsittely värjää sitten nämä solut punaisiksi, jollaisina ne näkyvät mikroskoopissakin.
