Ureaasi

Wikipedia

Röntgenkristallografiakuva Helicobacter pylorin ureaasientsyymistä

Ureaasi on entsyymi, joka katalysoi urean hajoamista hiilidioksidiksi ja ammoniakiksi ^[1].

(NH₂)₂CO + H₂O → CO₂ + 2NH₃.

Ureaasia esiintyy lukuisissa bakteereissa, hiivoissa ja joissakin kasveissa. Vuonna 1926 James Sumner eristi ureaasin ja todisti sen olevan proteiini^[2].

[muokkaa] Ominaisuudet

Entsyymin monet ominaisuudet vaihtelevat hyvin voimakkaasti sen mukaan, minkä bakteerin entsyymistä on kyse. Molekyylin massa vaihtelee 125 –160 kilodaltonin välillä. Parhaiten entsyymi toimii 40°C–65°C lämpötilassa ja optimaalinen pH on bakteerista riippuen 2–9. Entsyymin koentsyymi on Ni²⁺-ioni. Inhibiittoreina toimivat useat metalli-ionit ,kuten Cd²⁺, Co²⁺-, Fe²⁺- ja Ca²⁺-ionit, ja boorihappo sekä useat orgaaniset molekyylit kuten EDTA ja fenantroliini ^[1].

Kun ureaasi katalysoi urean hajoamista, syntyvä ammoniakki nostaa veteen liuetessaan pH:n korkealle. Tähän perustuu urean käyttö kantojen suojaamisessa juurikääpää vastaan^[3].

[muokkaa] Diagnostinen merkitys

Useat bakteerit sisältävät ureaasientsyymiä ja ne voidaankin tunnistaa reaktiotuotteiden ammoniakin tai hiilidioksidin perusteella. Tällaisia bakteereja ovat muun muassa Yersinia enterocolitica ^[4] ja Helicobacter pylori ^[5], joka muodostaa itselleen emäksisestä ammoniakista suojan hapanta vatsanympäristöä vastaan ja voidaan tunnistaa ammoniakin avulla ^[5]. Reaktiossa syntyvän hiilidioksidin hiilen isotooppeja voidaan niin ikään käyttää bakteerin läsnäolon todistamiseen^[6].

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ ^{1,0 1,1} Entry of urease (EC-Number 3.5.1.5 ) Breinda. Viitattu 13. toukokuuta 2008.
2. ↑ Veikko Sorsa, Perinnöllisyystieteen historiaa: IV Neurospora-bakteeri- ja virusgenetiikan vaiheita Vuosi=. Viitattu 13. toukokuuta 2008.
3. ↑ [http://www.metla.fi/metinfo/metsienterveys/lahontorjunta/laho-kantokasittely.htm Kuusen ja männyn lahovikaisuus ja sen torjunta] Metla. Viitattu 13. toukokuuta 2008.
4. ↑ Yersinia enterocolitica -bakteerin osoittaminen elintarvikkeista Evira. Viitattu 13. toukokuuta 2008.
5. ↑ ^{5,0 5,1} Helikobakteeritutkimuksia Duodecim terveyskirjasto. Viitattu 13. toukokuuta 2008.
6. ↑ 13C-ureahengitystesti helikobakteeri-infektion diagnosoinnissa: testin käyttömahdollisuudet Québecissa Finohta. Viitattu 13. toukokuuta 2008.