Inhibiittori
Wikipedia
Inhibiittorit ovat aineita, jotka estävät entsyymin toiminnan joko kokonaan tai osittain. Ne voivat pysäyttää reaktion kulun kolmella eri tavalla.
1. Inhibiittori voi kiinnittyä entsyyminen aktiiviseen kohtaan, jolloin substraatti ei pääse kiinnittymään. Esim. antibiootit kiinnittyvät bakteerien aineenvaihdunnassa toimivien entsyymien aktiiviseen kohtaan, jolloin bakteerit kuolevat.
2. Jotkut inhibiittorit muuttavat entsyymimolekyylin muotoa, jolloin substraatti ei pysty kiinnittymään sen aktiiviseen kohtaan. Syanidi, hermokaasu ja arsenikki estävät tällä tavalla joidenkin elämän kannalta välttämättömien reaktioiden tapahtumisen soluissa ja ovat sen takia tappavan myrkyllisiä.
3. Soluissa on luonnollisia inhibiittoreita. Kun entsyymireaktion lopputuotetta on riittävästi, voi lopputuote estää entsyymin tuotannon solussa toimimalla luonnollisena inhibiittorina. Näin solussa tapahtuvien kemiallisten reaktioiden tasapaino säilyy.
[muokkaa] Inhibitio voi olla joko reversiibeliä tai irreversiibeliä
Irreversiibeli inhibiittori sitoutuu entsyymin tiukasti joko kovalenttisesti tai ei-kovalenttisesti hyvin pitkäksi aikaa.
Reversiibeli inhibiittori puolestaan sitoutuu entsyymin vain lyhyeksi aikaa. Reversiibeli inhibitio voidaan jakaa nonkompetatiiviseen inhibitioon tai kompetatiiviseen inhibitioon. Nonkompetatiivisessa inhibitiossa substraatin ja inhibiittorin sitoutumiskohdat eivät peitä toisiaan eli ne voivat olla sitoutuneena entsyymiin samanaikaisesti. Nonkompetatiivinen inhibitio siis vaikuttaa itse katalyysireaktioon ja sen vaikutusta ei voida pienentää substraatin konsentraatiota lisäämällä toisin kuin kompetatiivisessa inhibitiossa. Kompetatiivisessa inhibitiossa substraatti ja inhibiittori kilpailevat kiinnittymisestä entsyymin aktiiviseen kohtaan. Eli kompetatiivinen inhibitio hidastaa katalyysireaktiota pienentämällä katalyysiin osallistuvien entsyymien määrää. Muun muassa katalyysireaktion lopputuote voi toimia kompetatiivisena inhibiittorina.
