Andalusiitti

Wikipedia

Andalusiitti (Al₂(SiO₅)) (alumiinisilikaatti) on yksi kolmesta alumiinisilikaatin muodosta jolla on täsmälleen sama kemiallinen koostumus kuin sillimaniitilla ja kyaniitilla.

Andalusiitti on saanut nimensä Andalusian mukaan.

Sisällysluettelo 1 Fysikaaliset ominaisuudet 1.1 Pleokroismi 2 Esiintyminen 3 Chiastoliitti 4 Lähteet

[muokkaa] Fysikaaliset ominaisuudet

Andalusiitti on väriltään punertava, harmaa tai vihertävä mineraali. Se on kidejärjestelmältään rombinen. Kiteet ovat poikkileikkaukseltaan lähes neliön muotoisia, hyvin muodostuneet kiteet täydellisiä neliöitä. Andalusiitin kovuus Mohsin asteikolla on 7,5 ja ominaispaino noin 3,1-3,2. Kiilto on lasikiilto tai hieman himmeä lasikiilto. Viirun väri on valkoinen. Andalusiitti ei liukene happoihin eikä sula tai pehmene asetyleeniliekillä.

[muokkaa] Pleokroismi

Andalusiitilla on voimakas pleokroismi joka on otettava huomioon kiteitä hiottaessa. Pleokroismi on optinen ominaisuus joka aiheuttaa kivessä värimuutoksia: kiteet ovat eri suunnista katsottuna eri värisiä.

[muokkaa] Esiintyminen

Andalusiitti esiintyy liuskeissa, gneisseissä ja niiden rapautumistuotteissa. Andalusiitti on usein läpinäkymätöntä ja hiottavaksi kelpaamatonta. Suuret jalokiviluokkaiset kappaleet ovat hyvin harvinaisia, niitä esiintyy mm. Brasiliassa, Ceylonilla, Quebeckissä Kanadassa, Almeriassa ja Andalusiassa Espanjassa, Mankobassa Uralilla, ja Massachusettsissa ja Mainessa Yhdysvalloissa.

Andalusiittia esiintyy myös jonkin verran Suomessa. A. Laitakarin Suomen mineraalien hakemistossa (1967) on lueteltu esiintymiä 35 eri kunnan alueelta. Näistä mainittavimpana Puolangan Suksiharjun kiilleliuske jossa esiintyy myös paljon stauroliittia.

Andalusiitti kiteytyy korkeahkossa lämpötilassa ja pienen paineen olosuhteissa. Korkeita lämpötiloja kestäessään, sitä käytetään keraamisten tuotteiden raaka-aineena.

[muokkaa] Chiastoliitti

Chiastoliitti on andalusiitin muunnos joka esiintyy pitkinä pylväinä. Chiastoliitissa on kiteen kohtisuoraa leikkauspintaa nähden saviliuskesulkeumien muodostama risti (ks. kuva) joka on chiastoliitin ehdottomin tunnusmerkki. Tällaista kuviota ei esiinny muilla mineraaleilla.

Chiastoliitin kovuus Mohsin asteikolla on hieman andalusiittia pienempi: 5-5,5.

Chiastoliittia esiintyy mm. Etelä-Australiassa, Boliviassa, Chilessä, Bretagnessa Ranskassa, Galitsiassa Espanjassa, Siperiassa Venäjällä ja Kaliforniassa Yhdysvalloissa. Suomesta chiastoliittia ei ole toistaiseksi vielä löydetty.

Chiastoliittia on käytetty aikoinaan amulettina, nykyisin sitä kerätään lähinnä kokoelmakiviksi joko kiteinä tai mataliksi kuvuiksi hiottuina jolloin ristikuvio tulee parhaiten esille. (ks. kuvat)

[muokkaa] Lähteet

• Schumann, Walter, 1989: Jalokivet ja korukivet. Otava, Keuruu. ISBN: 951-1-10837-9
• Hytönen, Kai 1999: Suomen mineraalit. Geologian tutkimuskeskus, Helsinki. ISBN: 951-690-745-8
• Brocardo, G., 1994: Minerals & Gemstones. ISBN: 0-7153-0197-7