Patti Smith

Wikipedia

Patti Smith
Patti Smith Provinssirockissa Seinäjoella 2007
Syntynyt:	30. joulukuuta 1946 (ikä 61) Chicago, Yhdysvallat
Kotipaikka:	Yhdysvallat
Aktiivisena:	1974–
Tyylilajit:	Punk rock
Ammatit:	muusikko, runoilija, toimittaja, kirjailija
Soittimet:	kitara, klarinetti
Yhtyeissä:	Patti Smith Group
Levy-yhtiöt:	Arista Records, Columbia Records
MusicBrainz

Patricia Lee ”Patti” Smith (s. 30. joulukuuta 1946 Chicago, Yhdysvallat) on yhdysvaltalainen muusikko ja runoilija, joka tuli tunnetuksi vuonna 1975 julkaistulla debyyttilevyllään Horses. Hän on tuonut punk-musiikkiin feministisen ja intellektuellin näkökulman ja häntä pidetään yhtenä rockmusiikin inspiroivimmista naistähdistä.

Sisällysluettelo 1 Nuoruus 2 Varhainen ura 3 Paluu 4 Diskografia 5 Kirjallisuutta 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Nuoruus

Patti syntyi Chicagossa, Illinoisissa ja vietti nuoruutensa New Jerseyssä. Hänen isänsä oli ateisti ja äiti harras Jehovan todistaja. Perhe ei ollut kovin varakas, joten peruskoulun päätyttyä Smith meni 16-vuotiaana töihin lähiseudun tehtaaseen, jossa työ oli rankkaa. Hän koki itsensä ulkopuoliseksi ja haki lohtua musiikista ja runoudesta. Smith sai myös aviottoman lapsen, jonka antoi adoptoitavaksi ennen kuin muutti pois New Jerseystä vuonna 1969.

Smith suuntasi New Yorkiin, jossa hän muutti asumaan Hotel Chelseaan valokuvaaja Robert Mapplethorpen kanssa. He olivat tiiviisti yhdessä Mapplethorpen homoseksuaalisuudesta huolimatta, ja pysyivät läheisinä ystävinä aina siihen asti, kun Mapplethorpe menehtyi AIDSiin vuonna 1989. Smithin muita tunnettuja rakastajia tältä ajalta olivat runoilija Jim Carroll ja Television-yhtyeen Tom Verlaine. Smith vietti 1970-luvun alkupuolen maalaten, kirjoittaen ja esittäen omia runojaan. Vuonna 1971 hän esiintyi yhden kerran Sam Shepardin näytelmässä Cowboy Mouth.

Tänä aikana Smith toimi myös rock-toimittajana kirjoittaen etenkin Creem-musiikkilehdelle. Hän kirjoitti myös kappaleita Blue Öyster Cultin jäsenen Allen Lanierin kanssa, joka levytti niistä useimpia. Kappaleiden joukossa olivat muun muassa ”Career of Evil”, ”Fire of Unknown Origin”, ”The Revenge of Vera Gemini” ja ”Shooting Shark”.

[muokkaa] Varhainen ura

Patti Smith alkoi soittaa rock-musiikkia itse aluksi kitaristi Lenny Kayen kanssa vuonna 1974, ja myöhemmin kera kokonaisen yhtyeen, johon kuuluivat Kayen lisäksi kitaristi Ivan Kral, rumpali Jay Dee Daugherty ja pianisti Richard Sohl. Robert Mapplethorpe kustansi yhtyeen ensimmäisen singlen Piss Factory / Hey Joe vuonna 1974. Singlen A-puoli kuvailee toivotonta vihaa, jota Smith tunsi työskennellessään vuosia aikaisemmin New Jerseyn tehtaissa, ja pelastusta, jonka hän koki kaupasta varastetun kirjan (1800-luvun ranskalaisen runoilija Arthur Rimbaudin teos Illuminations) muodossa. B-puoli taas kertoo perijätär Patty Hearstin tarinan.

Yhtye allekirjoitti levytyssopimuksen Aristan kanssa nimellä The Patti Smith Group, ja ensimmäinen levy Horses julkaistiin vuonna 1975. Levyn tuotti John Cale. Albumi on sekoitus rock and rollia, protopunkia ja Smithin lausuttuja runo-osuuksia. Sitä pidetään usein yhtenä rockmusiikin parhaimmista debyyttialbumeista. Levyn avausraita on cover-versio Van Morrisonin Gloria-kappaleesta ja Smithin alkusanat kappaleelle ovat nousseet kuuluisaksi: ”Jesus died for somebody's sins... but not mine.” (Vapaasti käännettynä ”Jeesus kuoli jonkun syntien vuoksi... mutta ei minun.”) Robert Mapplethorpen ottama vaikuttava kansikuva on sekin nykyään noussut ikoniksi.

Samalla kun Patti Smith Group oli kiertueella Yhdysvalloissa ja Euroopassa, punkin suosio oli kasvussa. Yhtyeen seuraavan levyn Radio Ethiopian soundi heijasteli punkin sävyjä, mutta jäi kuitenkin vähemmälle suosiolle kuin edeltäjänsä. Albumin kappaleista osa on kuitenkin kestänyt ajan hampaan kulutuksen ja Smith esittää niitä edelleen kiertueillaan. Ollessaan promotoimassa Radio Ethiopiaa Floridassa Smith putosi alas lavalta tanssiessaan hämärästi valaistussa salissa ja tämän seurauksena häneltä murtui niskanikamia. Smith tarvitsi aikaa toipuakseen ja lopetti kiertämisen vähäksi aikaa.

Patti Smith Group levytti vielä kaksi albumia ennen 1970-luvun loppua. Easter (1978) oli kaupallisesti menestynein ja se sisälsi hitiksi nousseen ”Because the Night” -kappaleen, joka oli kirjoitettu yhdessä Bruce Springsteenin kanssa. Wave-albumi ei ollut yhtä menestyksekäs eikä saanut paljonkaan radiosoittoa. Waven julkaisun jälkeen Smith meni naimisiin MC5-yhtyeen kitaristin Fred ”Sonic” Smithin kanssa. Pari vetäytyi julkisuudesta ja muutti asumaan Detroitiin. He saivat kaksi lasta, Jacksonin ja Jessien. Vuonna 1988 Patti teki miehensä avustuksella paluulevyn Dream of Life, jolta lohkaistiin singleksi yksi Pattin tunnetuimmista kappaleista ”People Have the Power”.

[muokkaa] Paluu

Patti Smith menetti vuonna 1994 sekä miehensä että veljensä: Fred Smith ja Pattin veli kuolivat molemmat odottomattomasti sydänkohtaukseen, vain muutaman kuukauden välillä. R.E.M.-yhtyeen Michael Stipe päätti vuosien arkailun jälkeen soittaa Pattille, joka oli hänen nuoruutensa idoli ja tarjosi tälle apuaan. Hän tuki Smithiä paljon tulevien kuukausien aikana ja yhdessä Smithin vanhan New Yorkin aikaisen ystävän, beat-legenda Allen Ginsbergin kanssa Stipe suostutteli Smithin palaamaan musiikin ja kiertueiden pariin. Patti lähtikin lyhyelle kiertueelle oman sankarinsa Bob Dylanin kanssa. Michael Stipe oli mukana kiertueella ja valokuvasi sen tapahtumia. Kuvat julkaistiin myöhemmin kirjana.

Vuonna 1996 Smith palasi studioon alkuperäisen yhtyeensä kanssa levyttämään Gone Again -albumia. Se sisältää tribuutteja ja viittauksia niin hänen edesmenneeseen aviomieheensä kuin Kurt Cobainiinkin, ja levyä hallitsee tunne menetyksestä. Samana vuonna Smith teki Stipen kanssa yhteistyötä kappaleella ”E-Bow the Letter”, joka julkaistiin R.E.M.:n albumilla New Adventures in Hi-Fi. Smith oli mukana myös kappaleen musiikkivideolla.

Näihin aikoihin Patti Smith palasi asumaan New Yorkiin, tällä kertaa lastensa kanssa. Mukana oli myös Smithin uusi löytö, nuori kitaristi-runoilija Oliver Ray.

Gone Again -albumin jälkeen Patti Smith on julkaissut neljä uutta studioalbumia. Vuonna 2005 ilmestynyt Horses/Horses sisältää remasteroidun alkuperäisen Horses-albumin lisäksi vuonna 2005 nauhoitetun konsertin Lontoon Royal Festival Hallissa. Konsertissa Smith yhtyeineen esitti Horses-albumin kokonaisuudessaan. Vuonna 2007 ilmestynyt albumi Twelve koostuu lainakappaleista, kuten Nirvanan ”Smells Like Teen Spirit”, The Beatlesien ”Within You Without You” ja Jefferson Airplanen ”White Rabbit”.

Smith on esiintynyt Suomessa Helsingin juhlaviikoilla kesällä 2005 sekä Provinssirockissa Seinäjoella 2007.

[muokkaa] Diskografia

Studioalbumit

• Horses (1975)
• Radio Ethiopia (1976)
• Easter (1978)
• Wave (1979)
• Dream of Life (1988)
• Gone Again (1996)
• Peace and Noise (1997)
• Gung Ho (2000)
• Trampin' (2004)
• Twelve (2007)

Livealbumit

• Hey Joe / Radio Ethiopia (1977)
• Set Free (1978)
• Live aux Vieilles Charrues (2004)
• Horses/Horses (2005)

Kokoelma-albumit

• The Patti Smith Masters (1996)
• Land (1975-2002) (2002)

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Seventh Heaven (1972)
• A Useless Death (1972)
• kodak (1972)
• Early morning dream (1972)
• Witt (1973)
• Ha! Ha! Houdini! (1977)
• Gallerie Veith Turske (1977)
• Babel (1978)
• Woolgathering (1992)
• Early Work: 1970 - 1979 (1994)
• The Coral Sea (1996)
• Patti Smith Complete (1998)
• Wild Leaves (1999)
• Strange Messenger (2003)
• Auguries of Innocence (2005)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Viralliset kotisivut (englanniksi)
• Patti Smith MySpace-sivustolla (englanniksi)
• Patti Smith at Allmusic
• Patti Smith at Rolling Stone
• Patti Smith at Rock and Roll Hall of Fame