The Beatles

Wikipedia

The Beatles
The Beatles vuonna 1964. Vasemmalta oikealle: Paul McCartney, Ringo Starr, George Harrison ja John Lennon.
Tiedot
Toiminnassa:	1960–1970
Tyylisuunta:	rockmusiikki
Tyylilaji:	rock and roll pop rock psykedeelinen rock
Kotipaikka:	Liverpool, Englanti
Laulukieli:	englanti
Sivusto:	www.thebeatles.com
Jäsenet
John Lennon 1960–1970 Paul McCartney 1960–1970 George Harrison 1960–1970 Ringo Starr 1962–1970
Entiset jäsenet
Stu Sutcliffe 1960–1961 Pete Best 1960–1962
Levy-yhtiöt
Apple Records   EMI

The Beatles on vuosina 1960–1970 toiminut kaikkien aikojen menestynein musiikkiyhtye. Sen äänitteiden myynti on ylittänyt miljardin kappaleen rajan.^[1]. Yhtye on Yhdysvaltojen myydyin. ^[2]. The Beatles aloitti harmonisten vokaaliosuuksien leimaamalla perinteisellä "beat-musiikilla". Vuoteen 1967 mennessä yhtye oli siirtynyt psykedeelisen rockin ja kokeellisten sovitusten kautta huomattavasti monimutkaisempaan ilmaisuun. Beatlesistä tuli populaarimusiikin keskeisimpiä suunnannäyttäjiä. Se on säilyttänyt suuren suosionsa myös vuonna 1970 tapahtuneen hajoamisensa jälkeen.

Ennen The Beatlesia laulusolistit olivat hallinneet pop-musiikkia, mutta The Beatlesin läpimurron jälkeen yhtyeet ja niiden jäsenet saivat laulusolisteja vastaavan suosion yleisön keskuudessa. The Beatlesilla oli myös suuri vaikutus siihen, että muusikot alkoivat enemmän itse tehdä musiikkiaan, ja että pop-musiikkia alettiin pitää taiteen lajina. Musiikin uudistamisen kannalta merkittävimpänä levynä on pidetty albumia Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band (1967). Beatlesin parhaaksi levyksi on ehdotettu tämän ohella myös Rubber Soulia, Revolveria, Abbey Roadia tai The Beatlesia (tunnetaan myös nimellä "The White Album" tai "Valkoinen tupla").

[muokkaa] Jäsenet ja historia

The Beatlesin jäsenet olivat liverpoolilaiset John Lennon (komppikitara, huuliharppu ja koskettimet), Paul McCartney (basso, kitara, koskettimet ja nokkahuilu), George Harrison (soolokitara ja sitar) ja Ringo Starr (oik. Richard Starkey, rummut ja lyömäsoittimet). Yhtyeen kaikki jäsenet myös lauloivat, vaikkakin päävastuun siitä kantoivat Lennon ja McCartney.

John Lennon perusti The Quarry Men -nimisen skiffleyhtyeen 1957, Paul McCartney liittyi siihen jo perustamisvuonna ja George Harrison 1958.^[3] Yhtyeessä oli useita jäseniä ja sen kokoonpano vaihtui. Nimikin vaihteli, kunnes vuonna 1960 nimi The Beatles vakiintui.

The Beatles -nimellä toimineeseen alkuperäiseen kokoonpanoon kuului myös Stuart Sutcliffe.^[4] Yhtyeen nimi The Beatles otettiin käyttöön 1960 John Lennonin ja Stuart Sutcliffen ideana. Myöhemmin John Lennon kertoi haastattelussa, kun heiltä kysyttiin mistä yhtyeen nimi tuli, että unessa hän näki "miehen laskeutuvan taivaasta liekehtivän piiraan päällä ja sanovan, että teidän nimenne on oleva Beetles A:lla." "Beatles"-nimi viittaa toisaalta "beat-musiikkiin", jota yhtye alkuaikoinaan edusti, sekä samalla se on kunnianosoitus muille samantyyppisiä nimiä käyttäneille yhtyeille - ennen kaikkea Lennonin ihailemalle Buddy Hollyn yhtyeelle, jonka nimi oli "The Crickets" (crickets = sirkat, beetles = koppakuoriaiset).

Saatuaan 1960 keikkatarjouksen Hampurista, piti Georgen ehdot täyttääkseen hankkia yhtyeeseen vielä viides jäsen, joksi suostui Georgen kaveri Pete Best. Siellä yhtye asusti pahamaineisella "Punaisten lyhtyjen alueella", jossa kaikki yhtyeen jäsenet harrastivat huomattavasti seksiä maksullisten naisten kanssa, asustivat elokuvateatterin takana olevassa varastossa ja käyttivät huumeita. Yhtyeen musiikki oli tuolloin rock-painotteista. Hampurissa yhtye ei kuitenkaan voinut viipyä kauan, sillä George oli tuolloin vielä alaikäinen. The Beatlesin eräs esiintyminen keskeytyikin äkillisesti, kun George vietiin pois kesken kaiken. Yhtyeen palatessa Liverpooliin Stuart oli jättänyt yhtyeen ja jäänyt Hampuriin. Brian Epstein, näyttelijän uraa yritellyt varakkaan perheen poika joka epäonnistuttuaan hoiti Liverpoolissa äitinsä musiikkikauppaa, kiinnostui, kun yhä useammat teinitytöt kävivät kysymässä, oliko Beatles jo levyttänyt mitään. Hän kävi Cavern-klubilla katsomassa yhtyettä, ihastui, ryhtyi yhtyeen manageriksi ja suunnitteli sille uuden imagon, josta beatlet parhaiten tunnetaankin. Puhdas rock-tyyli nahkatakkeineen sai vaihtua pukuun.^[5] Tämän jälkeen Paul siirtyi soittamaan bassoa. Ringo Starr korvasi^[4] Pete Bestin vuonna 1962 George Martinin vaatimuksesta The Beatlesin levyttäessä kappaleet "Love me do" ja "P.S. I love you" - Lennon sanoi että "Pete on hyvä rumpali, mutta Ringo on hyvä beatle."

[muokkaa] Tuotanto

Richard Lesterin puolidokumentaarinen elokuva A Hard Day's Night (1964) lietsoi beatlemaniaa. Menossa mukana myös Wilfred Brambell, joka esitti Paulin isoisää. © Buena Vista Home Entertainment

The Beatlesin alkuperäinen tuotanto julkaistiin Isossa-Britanniassa 12 pitkäsoiton^[1] (joista yksi tupla-LP), yhden tupla-EP:n ja lukuisten singlejen muodossa. Yhdysvalloissa julkaistiin sen sijaan 15 pitkäsoittoa. Jotkin kuuluisat kappaleet, kuten "Hey Jude" ja "Lady Madonna", julkaistiin alun perin vain singleinä, eivätkä ne ole mukana Beatlesin varsinaisilla studioalbumeilla. Beatles julkaisi myös hyvin kuuluisan "Tupla-A:n", jossa ei ollut ollenkaan B-puolta. Single oli Penny Lane / Strawberry Fields Forever, ja sen julkaisua pidettiin kuitenkin myöhemmin virheenä, koska kappaleet söivät toisensa suosiota siten, ettei kumpikaan niistä noussut listan kärkeen.

Yhtyeen viimeisen levyn piti olla nimeltään Get Back, mikä viittasi yhtyeen paluuseen musiikillisia juuriaan kohti. Tuottaja kuitenkin hyllytti idean, koska The Beatles oli levyä julkaistaessa jo hajonnut.

Levyjen ohella Beatles-yhtye teki neljä elokuvaa, A Hard Day's Night (1964, esitetty Suomessa nimellä Yeah! Yeah! Tässä tulemme!), Help (1965, Apua), jotka Richard Lester ohjasi. Magical Mystery Tour (1967) taas oli lähes kokonaan yhtyeen jäsenten käsikirjoittama, ohjaama ja leikkaama elokuva. Neljäs elokuva Let It Be (1970) koostuu lähinnä yhtyeen viimeiseksi julkaistuksi albumiksi jääneen Let It Ben harjoitus- ja äänityssessioista. Let it Ben ohjasi Michael Lindsay-Hogg. Lisäksi Beatlesit olivat mukana piirroselokuvan Yellow Submarine valmistuksessa.

Yhtyeestä on julkaistu etenkin englannin kielellä lukemattomia elämäkertateoksia. Suomeksi yhtyeestä on julkaistu mm. teos The Beatles – Historia ja levytykset (Pop-lehti 2004).

[muokkaa] Musiikilliset kokeilut

Yhtyeen ollessa maailmalla suosituimmillaan vuonna 1966 yhtye päätti poistua keikkalavoilta varsinkin sen takia, koska Harrison oli kyllästynyt epämiellyttävään keikkaelämään. Hän voitti Lennoninkin puolelleen, sillä tämä ei enää kestänyt keikoilla kirkuvia faneja, ja hän tiesi että monet fanit tulivat keikoille vain Beatlesin maineen vuoksi.

Jo aikaisemmin ennen viimeisiä keikkojaan albumillaan Rubber Soul yhtye aloitti erilaisia kokeilujaan ja otti mallia folkmusiikista ja intialaisesta kansanmusiikista. Kokeilut lisääntyivät vuoden 1966 Revolverilla, jossa yhtye käytti mm. nauhaefektejä ja käännettyjä kitararaitoja lisäten psykedeelisyyttä kappaleisiinsa, näitä voi kuulla esim. lopetusraidassa "Tomorrow Never Knows". Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Bandillä yhtye muutti myös imagoansa hieman hippimäisemmäksi ja myös musiikki muuttui lähemmäksi psykedeliaa.

Lopuilla albumeilla The Beatles (1968), Abbey Road (1969) ja Let It Be (1970) yhtye meni takaisin omille popjuurilleen lisäten siihen raskasta rockia. Yhtye on jopa vaikuttanut heavy metalin syntyyn kappaleella Helter Skelter.

[muokkaa] Hajoaminen

Viimeisen kerran Beatlesit nähtiin livenä, kun nämä nousivat 30. tammikuuta 1969 levy-yhtiö Applen katolle pitämään konserttia osana "Get Back" -levytyssessiota (jota myöhemmin käytettiin Let It Be -albumin perustana). Tämän jälkeen heitä kaikkia neljää ei nähty esiintyvän yhdessä enää missään. Yhtye hajosi jo silloin epävirallisesti. Kesällä 1969 he päättivät kuitenkin tehdä vielä yhden levyn yhdessä, nimeltään Abbey Road, jossa keskityttäisiin edellisiä levytyssessioita vaivanneiden riitelyjen sijasta pääasiaan. The Beatles -yhtyeen viimeiseksi albumiksi jäi jo hajoamisen jälkeen ilmestynyt Let It Be, joka ilmestyi 1970. Albumin työsti Phil Spector.

Hajoamisen syistä on erilaisia tietoja, joista todennäköisesti merkittävin oli manageri Epsteinin kuolema. Epsteinin kerrottiin olevan yhtyeen jäsenille hyvin merkittävä. Erimielisyyttä liittyi managerin valintaan; Paul McCartney kannatti appeansa Lee Eastmania, kun kolme muuta taas kannattivat Allen Kleinia, joka valittiin myös manageriksi. Samoihin aikoihin John Lennonin tutustui japanilaissyntyiseen taiteilijaan Yoko Onoon. Osaltaan Onon vaikutuksesta Lennon ryhtyi tekemään kokeellisempaa musiikkia joka ei vastannut yhtyeen aikaisempaa linjaa. McCartneyn kerrotaan suivaantuneen esimerkiksi studiolla missä aikaisemmin jäsenet työskentelivät neljästään mutta nyt uudessa tilanteessa Ono oli myös mukana sessioiden aikana ja pyrki vaikuttamaan sävellyksiin. Yhtenä syynä oli varmasti myös se, että yhtyeen jäsenet yksilöityivät yhä enemmän eikä heillä ollut enää riittävästi tilaa ilmaista itseään haluamallaan tavalla. Kuitenkin tiedetään, että Paul McCartney oli ensimmäinen julkinen "lähtijä".^[6] McCartney oli saanut Lennonin perumaan lähtöpuuhat ja sai yhtyeen vielä kerran studioon tekemään levyä jonka tuloksena syntyi Abbey Road. Levyn tekemisen jälkeen McCartney ilmoitti julkisesti lähtevänsä yhtyeestä. Pian eron jälkeen McCartney sävelsi tuoreelle albumilleen Ram kappaleen "Too Many People", jossa hän viittasi Yoko Onon ylimääräisestä läsnäolosta studiolla. Vihastunut Lennon vastasi tähän säveltämällä Imagine -levylleen kappaleen "How Do You Sleep". Lennon oli ilmoittanut muulle yhtyeelle erostaan jo aiemmin syksyllä 1969. Tätä ennen George Harrison oli uhannut lähteä tammikuussa 1969 ja Ringo Starr kesällä 1968. Lopullisen vahvistuksen yhtyeen hajoamiselle antoi vasta 1975 tuomioistuimen päätös.

Hajoamisen jälkeen ovat kaikki Beatlesin jäsenet julkaisseet soolomateriaalia ja olleet mukana erilaisissa kokoonpanoissa. Kaupallisesti menestynein on ollut McCartney, tosin Lennon on saanut eniten kriitikoiden arvostusta osakseen. Mark Chapman -niminen yhdysvaltalainen mies surmasi John Lennonin ampumalla 8. joulukuuta 1980 New Yorkissa. George Harrison kuoli kurkkusyöpään 29. marraskuuta 2001. Elossa ovat vielä McCartney ja Ringo.

[muokkaa] Kokoonpanot

[muokkaa] The Quarry Men (1957–1958)

• John Lennon (laulu/kitara/huuliharppu 1957–1958)
• Eric Griffith (kitara 1957–1958)
• Pete Shotton (pyykkilauta 1957)
• Colin Hanton (rummut 1957–1958)
• Bill Smith (teelaatikko-basso 1957)
• Len Garry (teelaatikko-basso 1957–1958)
• Paul McCartney (kitara/laulu/piano 1957–1958)
• George Harrison (kitara/laulu 1958)
• John Lowe (piano 1958)

[muokkaa] The Quarry Men, Johnny and the Moondogs, The Blackjacks, The Silver Beatles (1958–1960)

• John Lennon (laulu/kitara/huuliharppu 1958–1959)
• Stuart Sutcliffe (basso 1958–1959)
• George Harrison (kitara/laulu 1958–1959)
• Paul McCartney (kitara/laulu/piano 1958–1959)
• Tommy Moore (rummut 1959)
• Norman Chapman (rummut 1960)

[muokkaa] The Beatles (1960–1962)

• John Lennon (laulu/kitara/huuliharppu)
• George Harrison (kitara/laulu)
• Stuart Sutcliffe (basso/laulu 1960)
• Paul McCartney (kitara/basso/laulu/piano)
• Pete Best (rummut/laulu)

[muokkaa] The Beatles (1962–1970), legendaarinen kokoonpano

• John Lennon (laulu/kitara/huuliharppu/kosketinsoittimet)
• George Harrison (laulu/kitara/sitari)
• Paul McCartney (laulu/kitara/basso/rummut/kosketinsoittimet/rytmisoittimet)
• Ringo Starr (laulu/rummut/rytmisoittimet)

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Brittiläinen diskografia

• Please Please Me (julkaistiin 22. maaliskuuta 1963)
• With the Beatles (22. marraskuuta 1963)
• A Hard Day's Night (10. heinäkuuta 1964)
• Beatles for Sale (4. joulukuuta 1964)
• Help! (6. elokuuta 1965)
• Rubber Soul (3. joulukuuta 1965)
• Revolver (5. elokuuta 1966)
• Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band (1. kesäkuuta 1967)
• Magical Mystery Tour (8. joulukuuta 1967) (tupla-EP)
• The Beatles ("Valkoinen tupla") (22. marraskuuta 1968)
• Yellow Submarine (13. tammikuuta 1969)
• Abbey Road (26. syyskuuta 1969)
• Let It Be (8. toukokuuta 1970)

[muokkaa] Kokoelmat ja muut julkaisut

• The Beatles at the Hollywood Bowl (Live,1977)
• A Collection of Beatles' Oldies (10. joulukuuta 1966)
• The Beatles 1962–1966 ("Punainen tupla") ja The Beatles 1967–1970 ("Sininen tupla") (19. huhtikuuta 1973)
• Rock'n'Roll Music (7. kesäkuuta 1976)
• Live! at the Star-Club in Hamburg, Germany; 1962 (1978)
• Reel Music, 1980
• Love Songs (1978)
• The Beatles' Ballads, 1982
• 20 Greatest Hits, 1982
• Past Masters, Volume One (1988)
• Past Masters, Volume Two (1988)
• The Beatles Box Set (1988)
• Live at the BBC (1994)
• Anthology 1 (1995)
• Anthology 2 (1996)
• Anthology 3 (1996)
• Yellow Submarine Songtrack (1999)
• The Beatles 1 (2000)
• Let It Be... Naked (2003) (Uudelleen masteroitu ja miksattu alkuperäisnauhoista ennen tuottaja Phil Spectorin alkuperäislevylle tekemiä muutoksia)^[1]
• The Capitol Albums, Volume 1 (2004)
• The Capitol Albums, Volume 2 (2006)
• Love (2006)

[muokkaa] Filmografia

• Hard Day's Night (1964)
• Help! (1965)
• Magical Mystery Tour (1967)
• Yellow Submarine (1968)
• Let It Be (1970)
• Anthology (1996) (moniosainen TV-dokumentti)

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Tenho Immonen: Historia & levytykset. Pop-Kirja, 2004.

[muokkaa] Triviatietoa

Tämä osio sisältää luettelon nippelitietoa. Voit auttaa Wikipediaa yhdistämällä oleelliset tiedot artikkelin muihin osioihin ja poistamalla merkityksettömät tiedot.

• The Beatles havitteli levytyssopimusta ensimmäiseksi arvovaltaiselta Decca Records -yhtiöltä. Deccan edustaja teki populaarimusiikin historian ehkä pahimman virhearvioinnin torjuessaan yhtyeen sillä perusteella, että "kitarayhtyeet ovat jo menossa pois muodista". The Beatles sai pian levytyssopimuksen toiselta yhtiöltä ja Decca joutui surkuttelemaan hukkaamaansa ainutlaatuista mahdollisuutta.
• 27.8.1965 Yhdysvaltain kiertueella ollessaan yhtye vieraili Elvis Presleyn asunnolla.
• 26.10.1965 Beatlesit saivat Englannin kuningattarelta MBE-kunniamerkit.^[4]
• 1.3.1966 John Lennon antoi legendaarisen kommenttinsa "Beatles on nyt suositumpi kuin Jeesus".^[4] Englantilaiset vähät välittivät lausunnosta, mutta Yhdysvalloissa käynnistyi melkoinen skandaali, kun osa radiokanavista lopetti Beatlesin soittamisen ja ympäri maata kristilliset piirit järjestivät tilaisuuksia, joissa ihmiset saivat polttaa kaikenlaista Beatlesiin liittyvää tavaraa. John Lennon pyysi sanomisiaan julkisesti anteeksi ja väitti, että sanat oli irrotettu asiayhteydestä. Tämä tepsi, ja hänelle annettiin anteeksi.
• 25.6.1967 John Lennon edusti Englantia maailman ensimmäisessä maailmanlaajuisessa televisioinnissa ja hänen vaimonsa Yoko julkaisivat ensimmäisen soololevynsä, nimeltään Unfinished Music No. 1: Two Virgins. Levyn kannessa John ja Yoko esiintyivät alasti, minkä takia se sensuroitiin monissa maissa.
• 30.12.1969 John Lennon pääsi mukaan "Man Of The Decade" -nimiseen ohjelmaan. Ohjelmassa mukana olivat myös USA:n presidentti John F. Kennedy sekä Vietnamin vallankumouksen johtohahmo ja Pohjois-Vietnamin presidentti Hồ Chí Minh.
• 1967 ilmestynyttä promootiotarkoitukseen tehtyä Strawberry Fields Forever -videota pidetään ensimmäisenä "varsinaisena musiikkivideona".
• 1.6.1967 ilmestynyt Sgt. Pepper's Lonely Hearts Club Band on musiikkihistorian ensimmäinen levy, jonka kansilehteen on painettu levyn sisältämien kappaleiden sanoitukset.
• Suomessa The Beatles ei ole esiintynyt yhtyeenä. Paul McCartney on kuitenkin esiintynyt Wings-yhtyeensä kanssa Helsingissä ja Turussa vuonna 1972. Tuolloin hän pyrki tekemään tietoisesti pesäeroa Beatlesiin^[7] ja ainoa The Beatlesien levyttämä kappale settilistassa oli Long Tall Sally-cover. Myöhemmin McCartney esiintyi Helsingin Olympiastadionilla vuonna 2004. Konsertti oli osa Summer Tour 2004-kiertuetta ja sen settilista koostui suurimmaksi osaksi McCartneyn itse säveltämistä The Beatlesin kappaleista.
• Ringo Starr on esiintynyt All Stars Band-kiertueillaan Porin Jazzeilla vuonna 1992 ja Helsingissä vuonna 1998, settilistassa myös muutamia The Beatlesien kappaleita.
• 90-luvulla liikkui vahvoja huhuja The Beatlesien come-backista, jossa John Lennon olisi korvattu tämän vanhemmalla pojalla Julian Lennonilla, joka sekä lauluääneltään että ulkonäöltään muistuttaa isäänsä hyvinkin paljon. Viimeistään George Harrisonin kuoltua puheet comebackista ovat hiljenneet.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ ^{1,0 1,1 1,2} Music Profiles – The Beatles BBC. Viitattu 17.2.2007. (englanniksi)
2. ↑ Gold & Platinum - Top Artist RIAA. Viitattu 11.5.2007. (englanniksi)
3. ↑ Kurt Loder: The Beatles – sivu 3 8.6.1998. TIME. Viitattu 17.2.2007. (englanniksi)
4. ↑ ^{4,0 4,1 4,2 4,3} The Beatles Rock and Roll Hall of Fame and Museum. Viitattu 17.2.2007. (englanniksi)
5. ↑ Beatlesien vuosikymmen YLE Teema. Viitattu 17.2.2007.
6. ↑ Kurt Loder: The Beatles – sivu 4 8.6.1998. TIME. Viitattu 17.2.2007. (englanniksi)
7. ↑ http://www.rytmi.com/vanharytmi/rytmi304/304paulmccartney2.html

[muokkaa] Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta The Beatles.

• Viralliset kotisivut (englanniksi)
• The Beatles Lyrics (englanniksi)
• The Beatles Discography (englanniksi)
• Steve's Beatles Page -fanisivu (englanniksi)
• Beatles-fanien foorumi
• Beatles-musikaali Lahden kaupunginteatterissa