Punk

Wikipedia

Punk
Alkuperä	rock and roll rockabilly garage rock frat rock psykedeelinen rock pub rock glam rock proto punk
Alkuperämaa	Yhdysvallat Australia Iso-Britannia
Kehittymisen ajankohta	1970-luvulta -
Tyypillisiä soittimia	kitara basso rummut
Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia	thrash metal anarcho-punk christian punk crust punk deathrock folkpunk glam punk garage punk hardcore punk horror punk pop punk psychobilly ska punk

Punk on 1970-luvulla syntynyt nuoriso- tai vastakulttuuri, johon on usein yhdistetty anarkistisesti sävyttynyt arvomaailma ja elämäntapa. Punk-kulttuuriin kuuluu kiinteästi rockmusiikin tyylilaji, jolle on luonteenomaista nopea tempo, yksinkertaiset kappalerakenteet, aggressiivinen esitystapa, rosoinen soundi ja tekninen viimeistelemättömyys. Sanoituksiltaan punkrock on usein kantaaottavaa.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Punkrockin synty

Punkrockin esimuotoja ja edelläkävijöitä löytyy jo 1960-luvun rockmusiikista (esim. The Who, amerikkalainen garage rock, The Stooges, Velvet Underground, MC5 sekä muut proto-punk-yhtyeet). Vastaavasti punk-liikkeen kaltaista asennoitumista yhteiskuntaa kohtaan esiintyi 1960-luvun protesti- ja underground-liikkeen radikaaleimmassa päässä. Suomen 1960-lukulaisissa underground-piireissä muun muassa Suomen Talvisota 1939–1940 -ryhmän on sanottu ennakoineen punkin auktoriteettivastaista ja provosoivaa henkeä.

Varsinainen punk-liike ja punkrock syntyivät New Yorkissa vuosien 1974 ja 1976 välillä. Ged Dunn, John Holmstrom ja Legs McNeil perustivat lehden, jonka aiheena oli New Yorkin uusi ja tuntematon underground-musiikkikulttuuri. Lehdelle annettiin nimeksi Punk, sillä miehet olivat päättäneet kutsua kyseistä musiikkia tällä "katujätkää" tai "retkua" tarkoittavalla sanalla. Lehteä julkaistiin loppuvuodesta 1975 alkaen ja se teki punk-termistä tunnetun. Yhtyeitä joista lehti etupäässä kertoi olivat muun muassa Ramones, Patti Smith, Television, New York Dolls, Dead Boys ja myöhemmin Johnny Thunders and The Heartbreakers sekä Richard Hell and The Voidoids. Näistä Ramones antoi eniten vaikutteita myöhempään brittiläiseen punkrockiin, jonka myötä punk-käsite varsinaisesti yleistyi.

Punkrockin synty liittyi tilanteeseen, jossa osa nuorisosta oli turhautunut tuolloin vallalla olleen progressiivisen rockmusiikin ja metallimusiikin pitkiin kappaleisiin ja kitarasooloihin. Monien oli vaikea samaistua virtuoosien lailla soittaviin muusikoihin, ja osa nuorista koki rockmusiikin etääntyneen kuuntelijoistaan. Pintaan nousi tällöin halu palata 1950-luvun yksinkertaiseen rock and rolliin, jossa kappaleet olivat lyhyitä eivätkä vaatineet täydellistä soittotaitoa.

[muokkaa] Punk-kulttuuri muotoutuu Britanniassa

Englantilainen Malcolm McLaren manageroi hetken edellä mainittua New York Dolls-yhtyettä, kunnes palasi Lontooseen toukokuussa 1975 ja perusti SEX-nimisen liikkeen, joka myi antimuotia T-paidoista fetissivaatteisiin. Pian hän alkoi manageroida Lontoossa yhtyettä nimeltään The Swankers, josta hän lanseerasi tunnetuimman brittipunkyhtyeen The Sex Pistolsin. Uusi brittiläinen punk-kulttuuri muodostui vuoden 1976 kuluessa.

Ramones soitti Lontoon Roadhousessa heinäkuun 4. päivä 1976. Tämän jälkeen The Sex Pistolsin vanavedessä syntyivät sellaiset yhtyeet kuin The Clash, Joy Division, Siouxsie & the Banshees, The Adverts, Generation X, The Slits, X-Ray Spex, The Jam, The Vibrators ja Buzzcocks. Syyskuussa 1976 australialainen The Saints debytoi Englannissa singlellään "(I`m) Stranded". Lokakuussa 1976 brittiläinen punkyhtye The Damned debytoi singlellään "New Rose". Marraskuussa ilmestyi The Sex Pistolsin single "Anarchy in the U.K.". Tuolloin marraskuussa The Saints oli jo tehnyt Englannissa kolme LP-levyä kattavan sopimuksen EMI-yhtiölle.

New Yorkin alkuperäinen punkliike pyöri ainoastaan musiikin ympärillä. Britanniassa musiikkiin kuitenkin kuroutui tietynlainen yhteiskuntaan kantaa ottava, anarkistinen ja kaoottinen asenne, joka sai henkisen taustansa lamakaudesta, nuorisotyöttömyydestä ja 1960-luvun hippi-idealismin romahduksesta. Brittipunkin sanoitukset heijastelivat käsitystä "mädästä" ja epäoikeudenmukaisesta yhteiskunnasta, joka tuottaa kurjuutta ja ahdistusta.

Punkin ideologiaa ilmaisi myös uusi pukeutumistyyli, johon kuuluivat olennaisesti esimerkiksi irokeesikampaukset, hakaneulat ja kloriittifarkut. Myös lävistykset olivat suosittuja. Punkkarit ilmaisivat protestiaan välillä shokeeraavilla, makaabereilla ja väkivaltaisillakin tavoilla, välillä karnevalistisen huumorin keinoilla.

[muokkaa] Punkin jatkokehitys: uusi aalto ja hardcore

Vuosina 1977–1980 punk sekä musiikkityylinä että nuorisoliikkeenä yleistyi, levisi Isosta-Britanniasta muualle maailmaan ja lopulta kaupallistui. "Siistityssä" muodossa punkrock päätyi rockmusiikin kaupallisesti menestyvään valtavirtaan (New Wave eli uusi aalto). Tältä pohjalta kehittyivät edelleen erilaiset 1980-luvun alun kokeelliset post-punk-tyylit.

Näiden vastapainoksi epäkaupallisen ja kantaaottavan punkrockin kehitystä jatkoi monissa maissa aggressiivinen hardcore punk. Tätä tyyliä edustivat muun muassa yhdysvaltalaiset Black Flag, Dead Kennedys, Bad Brains ja Minor Threat ja kanadalainen D.O.A. Englantilaisten hardcore-yhtyeiden joukkoon lukeutuivat muun muassa Discharge, The Exploited, Amebix, Charged, GBH, Broken Bones, Attak ja The Varukers. Näihin aikoihin syntyi myös toisenlainen punktyyli nimeltä horror punk. Musiikillisesti se oli hyvin samankaltaista kun alkuperäinenkin punkrock, mutta siinä hyödynnettiin synkeitä kauhuteemoja. Tämän tyylin merkittävin edustaja oli Misfits.

[muokkaa] Punk Suomessa

Suomessa ensimmäisenä punklevytyksenä pidetään Briardin esikoissingleä "I Really Hate Ya" vuodelta 1977, vaikkakin vanhemmat yhtyeet kuten Sleepy Sleepers ja Dead End Five julistautuivat tuolloin punkyhtyeiksi. Sleepy Sleepersin kohdalla kyse oli lähinnä punkin humorististen elementtien parodioimisesta.

Suosituimmiksi punknimiksi nousivat Pelle Miljoona kantaaottavine sanoituksineen ("Väkivalta ja päihdeongelma", "Olen työtön" ...), Eppu Normaali ("Poliisi pamputtaa taas", "Rääväsuita ei haluta Suomeen") ja Maukka Perusjätkä kappaleella "Säpinää", jota huudettiin Suomessa vuosina 1979-1980. Pelle, Eput ja monet muut muuttivat tyylinsä alkuaikojen punkista populaarimmaksi uuden aallon musiikiksi. Punk nähtiin underground-musiikkina ja Suomeen kehittyi ja juurtui hardcoreksi, HC:ksi tai "hooseeksi" kutsuttu punkin rajumpi ja nopeatempoisempi alalaji. Hardcore punkin tunnetuimmat yhtyeet Suomessa ovat yhä Terveet Kädet, Kaaos, Riistetyt, Bastards, Rattus ja Appendix. Hardcore-tyylilaji on heti syntymisensä jälkeen saanut aikaan eri tyylilajeja muun muassa metallimusiikin keskuudessa. Nyt lukuisten hardcoren omien alalajien, kuten emo, d-beat ja crust punk, ohessa on jo kymmeniä eri tyylilajeja grindcoresta rapcoreen. Monet metallimusiikkia soittavista suomalaisista seuraajista ovat saaneet hyvinkin suosiota ulkomailla. Yhtyeitä levyttää nykyisin muun muassa Spinefarm Records -yhtiölle. Levyillä on ollut Saksassa sama jakeluyhtiö kuin edeltäjillä 1990-luvulla.

Varsinainen punk-kulttuuri oli Suomessa hyvin lyhytaikainen ilmiö, ja nuorison massakulttuurina se hiipui 1980-luvun puoliväliin mennessä. 1990-luvulle tultaessa punkmuoti oli ehkä jäänyt jo Suomessa marginaaliin Ne Luumäet -yhtyettä lukuun ottamatta, mutta punk oli pysynyt yhtenä rockmusiikin tyylinä muiden joukossa. 1990-luvulla parhaiten kaupallisesti menestyi huumoripunkia soittanut yhtye Klamydia. Nykyään suomalaiset punk-yhtyeet tekevät kiertueita maailmanlaajuisen, ruohonjuuritasolla toimivan DIY-punkverkoston avulla niin Euroopassa, USA:ssa, Etelä- Amerikassa kuin Japanissakin. Erityisesti suomalaiset, legendaarisiksi mielletyt 1980-luvun hardcore-punk-yhtyeet muistetaan edelleen hyvin punkpiireissä ympäri maailmaa, tästä todistavat esimerkiksi japanilaisen Laukaus-yhtyeen kaltaiset tribuuttiyhtyeet, jotka pyrkivät kuulostamaan autenttisilta 1980-luvun suomalaisilta hc-kokoonpanoilta.

[muokkaa] Merkittäviä punk-albumeita

[muokkaa] Merkittäviä punkin syntyyn vaikuttaneita "proto-punk"-albumeita

The Velvet Underground - The Velvet Underground and Nico (1967)
MC5 - Kick Out the Jams (1968)
Nuggets - kokoelma (1972)
New York Dolls - New York Dolls (1973)
The Stooges - Raw Power (1973)

[muokkaa] 1970-luvun jälkipuolen keskeisiä punk-albumeita

Ramones - Ramones (1976)
The Clash - The Clash (1977)
Dead Boys - Young, Loud And Snotty (1977)
Saints - (I’m) Stranded (1977)
Sex Pistols - Never Mind the Bollocks, Here's the Sex Pistols (1977)
Wire - Pink Flag (1977)
Adverts - Crossing The Red Sea With The Adverts (1978)
UK Subs - Another Kind Of Blues (1978)
X-Ray Spex - Germ Free Adolescents (1978)
The Clash - London Calling (1979)
Germs - GI (1979)
Stiff Little Fingers - Inflammable Material (1979)

[muokkaa] 1980-luvun keskeisiä punk-albumeita

Black Flag - Damaged (1981)
Black Flag - My War (1984)
Dead Kennedys - Fresh Fruit for Rotting Vegetables (1980)
Misfits - Walk Among Us (1982)
Misfits - Earth A.D./Wolfs Blood (1983)

[muokkaa] Keskeisiä suomalaisia punk-albumeita

Pelle Miljoona & N.U.S. - Pelle Miljoona & N.U.S. (1978)
Eppu Normaali - Aknepop (1978)
Pelle Miljoona & N.U.S., Problems?, Se, Sehr Schnell - Pohjalla (1978)
Pelle Miljoona & 1980 - Pelko ja viha (1979)
Ratsia - Ratsia (1979)
Kollaa kestää - Jäähyväiset aseille (1979)
Maukka Perusjätkä - Säpinää (1979)
Ypö-Viis - Karhulan poikii live (1979)
Widows - Fun? (1980)
Loose Prick - Valkoiset sotilaat (1980)
Maukka Perusjätkä - Säpinää (1980)

[muokkaa] Tyylilajeja

Punk-musiikki voidaan jakaa pienempiin alatyyleihin, joita ovat muun muassa:

[muokkaa] Suomalaisia yhtyeitä

Luettelo suomalaisista punk-yhtyeistä

[muokkaa] Aiheesta muualla

Rockin suuntauksia

Luokat: Punk | Rock

See also ebooksgratis.com: no banners, no cookies, totally FREE.