Grindcore

Wikipedia

Grindcore on äärimmäisen hyökkäävä metallimusiikin tyyli, joka on kehittynyt thrash metalista ja hardcore punkista.

Sisällysluettelo

1 Historiaa
2 Alalajit
3 Katso myös
4 Aiheesta muualla
5 Viitteet

[muokkaa] Historiaa

Genren juuret ovat 1980-luvun alussa sellaisissa hardcore-yhtyeissä kuin Dirty Rotten Imbeciles, Siege ja Deep Wound. Varsinainen grindcore alkoi kehittyä 1980-luvun puolivälissä yhtyeiden alettua sekoittaa thrashia ja hardcorea keskenään. Tällaisia yhtyeitä olivat mm. Terrorizer, Extreme Noise Terror, Repulsion, Bolt Thrower, Sore Throat ja Napalm Death. Varsinkin Napalm Deathia pidetään yleisesti grindcoren pioneerina. Nimityksen "grindcore" keksikin yhtyeen rumpali Mick Harris.^[1]

Nykyisin grindcore on kehittynyt eri suuntiin ja pirstoutunut aligenreihin, mutta on silti tunnistettavissa nopeista blast beateista, matalista kitaroista, ärjyvistä vokaaleista ja lyhyistä kappaleista. Ääriesimerkkinä Napalm Deathin kappale "You Suffer", joka kestää 1.316 sekuntia ja on täten päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan maailman lyhyimpänä kappaleena.

Lyriikaltaan grindcore on perinteisesti nojannut punk- ja hardcore-yhteydestä tuttuun vasemmistolaiseen yhteiskuntakriittisyyteen, jolloin sanoitukset ovat tavallisesti sosiopoliittisia kannanottoja. Tosin nykyään löytyy myös äärioikeistolaisia ja valkoista rasismia ajavia yhtyeitä, jonka tyyliä kutsutaan nimellä hategrind.^lähde? Nykyään genre on pirstaloitunut entisestään, joten myös lyriikoiden pituus, muoto ja aiheet ovat monipuolistuneet.

[muokkaa] Alalajit

Vuosien saatossa grindcore on pirstoutunut erilaisiin alalajeihin tyylin ottaessa vaikutteita eri musiikin ja taiteen lajeista:

Goregrind: Musiikillisesti tyyli on lähes identtistä perinteisen grindcoren kanssa mutta mukana on jonkin verran raskaita, metallisia elementtejä. Suurin ero sanoituksissa jotka keskittyvät gore- ja splatter-elokuvien tematiikkaan. Aiheet käsittelevät sarjamurhaajia, patologeja, ruuminavauksia, kannibalismia, anatomiaa yms. ihmiskehoon liittyviä aiheita. Goregrind on grindin muodoista suosituinta ja on saanut jalansijaa etupäässä metallifanien keskuudessa. Eräs merkittävimmistä goregrind-julkaisuista on Carcassin Reek of Putrefaction.
Death-grind: Death metalin teknisyys yhdistettynä grindcoren nopeuteen ja energiaan. Tyylilajin pioneeriyhtyeitä ovat mm. Mortician, Bolt Thrower ja Brutal Truth. Death-grind on suosittua etenkin Yhdysvalloissa, esimerkkeinä yhtyeet Assück, Misery Index ja Brujeria. Eräitä merkittävimpiä deathgrind-julkaisuja ovat muun muassa Napalm Deathin Utopia Banished sekä Harmony Corruption, Carcassin Symphonies of Sickness, Bolt Throwerin Realm of Chaos sekä Warmaster ja Brutal Truthin Extreme Conditions Demand Extreme Responses.
Cybergrind: Grindcorea, jonka soittimet (yleisimmin rummut) tai/ja koko äänimaailma on tehty tietokoneella. Näin musiikista saadaan entistä nopeampaa. Esimerkkeinä australialainen The Berzerker.
Pornogrind: Kyseessä on lähinnä goregrindin aligenre. Keski-Euroopassa suosittu tyyli, jossa yhtyeet yhdistelevät pornografisia sanoituksia ja visualisoivat niitä kansitaiteessaan. Tästä hyvänä esimerkkinä saksalainen Cock and Ball Torture
Grindercore: Grindcoren harvinainen alalaji, jonka ominaispiirteenä ovat puhdas kaoottisuus musiikissa, ilmaisussa sekä ilmaisun yhteneväisyydessä. Varsinainen tyylilajin edustaja on suomalainen Lihamylly, mutta myös esimerkiksi yhdysvaltalainen Anal Cunt on luettu tähän genreen.
Jazzgrind: Kikkailevaa grindcorea johon yhdistyy "jazzmainen" soitannollinen virtuositeetti sekä nopeat vaihdot tyylilajista toiseen. Esimerkkinä saksalainen Le Scrawl, Avant-garde jazzin uranuurtajan John Zornin Naked City ja suomalainen Cause For Effect