Wannseen konferenssi

Wikipedia

Huvila, jossa konferenssi pidettiin. Nykyisin talossa on Wannseen konferenssia käsittelevä museo (Kuva vuodelta 2005)

Wannseen konferenssi oli kansallissosialistivirkamiesten kokous, jossa päätettiin "juutalaiskysymyksen lopullisesta ratkaisusta" (Endlösung der Judenfrage). Se järjestettiin 20. tammikuuta 1942 Wannsee-nimisen järven rannalla sijaitsevassa huvilassa Berliinin lounaisella esikaupunkialueella. Kokouksessa tehdyt päätökset johtivat holokaustiin, juutalaisten kansanmurhaan.

Keskustelun aiheena oli tavoite työntää juutalaiset ulos jokaiselta yhteiskunnan alueelta ja pois saksalaisten elämästä, sekä fyysisesti pois saksalaisten asuttamilta alueilta. Kokouksessa keskusteltiin keinoista ja ajatus juutalaisten karkotuksista itään "sopivaan työhön jonka kuluessa epäilemättä suuri osa eliminoituu luonnollisten syiden kautta". Jäljelle jääneet oli tarkoitus "käsitellä", koska he muutoin vapautuessaan toimisivat "uuden juutalaisen elpymisen" siemenenä.

Kokouksessa esitettiin myös arvioita juutalaisten määrästä Euroopassa (n. 11 miljoonaa) ja siirtometodeja harkittiin, suhteessa ikään ja asuinmaahan. Myös ns. "puoliveristen" kysymyksestä keskusteltiin.

Tohtori Josef Bühler painosti RSHA:n päällikköä Reinhard Heydrichia ottamaan lopullisen ratkaisun käyttöön Puolan kenraalikuvernementissa. Hänen näkemyksensä mukaan ongelmana siellä oli mm. mustan pörssin markkinat, jotka haittasivat miehityshallinnon työtä. Hän näki parannuskeinona juutalaiskysymyksen ratkaisemisen maassa mahdollisimman nopeasti. "Endlösung" ei myöskään aiheuttaisi kuljetusongelmia kenraalikuvernementissa, koska tuhoamisleirit rakennettaisiin juuri Puolaan.

Kokousta pidetään ensimmäisenä keskusteluna lopullisesta ratkaisusta ja se on erityinen siinäkin mielessä, että kokouksen pöytäkirjat päätyivät kokonaisuudessaan liittoutuneiden haltuun toisen maailmansodan lopulla. Niiden avulla pystyttiin todistamaan juutalaisvainojen järjestelmällisyys Nürnbergin oikeudenkäynnissä.

Kokouksen kulun valmisteli Adolf Eichmann Reinhard Heydrichin avustamana, eivätkä kokouspöytäkirjat mainitse suoraan joukkomurhaa. Eichmann myöhemmin kuitenkin tunnusti, että todellisuudessa kokouksessa käytettiin kokousprotokollaa paljon suorempaa kieltä - käytettyjä termejä olivat esimerkiksi "tuhoaminen" ja "annihilointi". ^[1]

[muokkaa] Konferenssiin osallistuneet

Läsnä olivat:

SS-Obergruppenführer Reinhard Heydrich, RSHA:n päällikkö
Gauleiter, tohtori Alfred Meyer, Itäisten miehitettyjen alueiden ministeriö.
Reichsamtleiter, tohtori Georg Leibbrandt, Itäisten miehitettyjen alueiden ministeriö.
Valtiosihteeri, tohtori Wilhelm Stuckart, sisäasianministeriö.
Valtiosihteeri, tohtori Erich Neumann, nelivuotissuunnitelman päällikkö.
Valtiosihteeri, tohtori Roland Freisler, oikeusministeriö.
Valtiosihteeri, tohtori Josef Bühler, kenraalikuvernementti.
Alivaltiosihteeri, tohtori Martin Luther, ulkoasiainvirasto.
SS-Oberführer Gerhard Klopfer, puoluekanslia.
Ministerialdirektor Friedrich Wilhelm Kritzinger, valtakunnankanslia (=Hitlerin presidentinkanslia).
SS-Gruppenführer Otto Hofmann, rotu- ja asutustoimisto.
SS-Gruppenführer Heinrich Müller, RSHA Amt IV Gestapo.
SS-Obersturmbannführer Adolf Eichmann, RSHA Amt IV Gestapo IV B 4.
SS-Oberführer, tohtori Karl Schöngarth, Sicherheitsdienstin johtaja.
SS-Sturmbannführer, tohtori Rudolf Lange, SD:n Latvian osaston johtaja.

Pöytäkirjan kopiot ovat esillä konferenssin pitopaikassa nykyisin olevassa museossa. Kuvassa luettelo juutalaisten lukumääristä Euroopan eri valtioissa – Suomessa 2 300 (iso kuva).

[muokkaa] Pöytäkirjojen löytyminen

Pöytäkirjoista tehtiin 30 kopiota, joista ulkoasiainviraston alivaltiosihteeri Martin Lutherille kuuluneen 16. kopion liittoutuneet löysivät toukokuussa 1946. Luther oli kuollut sydänkohtaukseen vuotta aiemmin, eikä ollut ehtinyt hävittää kaikkia asiakirjojaan muiden johtavien natsien tapaan.