Odilo Globocnik
Wikipedia
Odilo Globocnik (21. huhtikuuta 1904 – 31. toukokuuta 1945) oli itävaltalainen natsi ja SS-johtaja. Odilo Globocnik syntyi itävaltalaiseen perheeseen Triestessä. Hän oli isovanhempiensa kautta saksalaista sukua. Hän oli ratsuväkiluutnantti Franz Globocnikin toinen lapsi. Hänen isänsä oli ammattisotilas Itävalta-Unkarin armeijassa. 1914 perhe muutti Cseklésziin missä välillä postimiehenä työskennellyt isä joutui takaisin armeijaan. Samana vuonna Odilo meni sotilaskouluun. Häntä pidettiin lahjakkaana ja lupaavana nuorena miehenä. Kuitenkin ensimmäinen maailmansota lopetti hänen koulutuksensa, kun he muuttivat asumaan pieneen ja epämukavaan taloon Klagenfurtiin. Odilo meni siviilien korkeakouluun ja valmistui 1923 kiitettävänä oppilaana. Hän teki myös hanttihommia, kuten kantoi matkalaukkuja rautatieasemalla ja tuki perhettään taloudellisesti.
Globocnik aloitti poliittisen toimintasa 1922, kun hän liittyi Kymrin alueen puolisotilaallisiin organisaatioihin, ja hän käytti hakaristiä. Hänen ammattinsa vuoteen 1932 oli rakennusmyyjä. Hän työskenteli myöhemmin teknikkona ja rakennussuunnittelijana. Elokuussa 1933 Odilo pidätettiin ensimmäisen kerran, ja samana vuonna hän liittyi SS:ään. Hänet pidätettiin NSDAP:n tukemisesta, natsipuolueen jäsen hänestä oli tullut 1930. Hänet pidätettiin vuosina 1933-1935 neljästi ja hän oli vain vähän yli vuoden vankilassa. Tämä johtui Himmlerin puuttumisesta Odilon ja viranomaisten välisiin kiistoihin.
Hänen ensimmäinen todellinen aktiviteettinsa NSDAP:ssa tapahtui 1931, jolloin hänen nimensä ilmestyi levitettyihin natsien propangadalehtisiin. Hän oli tässä vaiheessa hylännyt työuransa, ja ryhtyi täysipäiväiseksi kansallissosialistiksi. Hänen natsiuralleen tästä oli hyötyä, hän yleni puolueessa nopeasti ja tuli koko Itävallan varagauleiteriksi 1933 29 vuotiaana. Hän oli natsien ykkösmies Itävallan hallituksessa, ja järjesti mm. Klagenfurthin piispan säilyttämään natsien käyttöön varaamiaan räjähteitä. Hitler palkitsi hänet Wienin gauleiterin arvolla 24. toukokuuta 1938. Hän järjesti kuriiri-ja tiedustelupalvelun, joka kuljetti varoja Natsi-Saksasta Itävaltaan. Tässä toimessaan Odilo liittyi SS:ään 1934 numerolla 292.776. Hänet erotettiin gauleiterin toimestaan 30. tammikuuta 1939, ilmeisesti varainkeruuseen liittyvien likaisten toimiensa takia. Hän oli hankkinut häikäilemättömänä miehenä natsien katolis-oikeistosiivestä vihamiehiä, ja Hermann Göringin tiedetään vaatineen hänen erottamistaan. Hitler julisti Josef Bürckelin hänen seuraajakseen . Reichsführer SS Heinrich Himmler suostuikin armahtamaan Globocnikin. Globocnik liittyi vapaaehtoisena Waffen-SS:ään ja palveli upseerina SS-Verfügungstruppe SS-Standarte Germaniassa maalis-marraskuuussa 1939, ja otti osaa Puolan valtaukseen.
Himmler ei kuitenkaan unohtanut yhtä uskollisimmista palvelijoistaan. 9. marraskuuta 1939 Globocnik nimitettiin SS-ja poliisijohtajaksi Lubliniin kenraalikuvermentin alueelle. Pettymyksellisen puolueuran jälkeen hän sai uuden mahdollisuuden SS:n ja poliisin palveluksessa. Seuraavina vuosina hän todella näytti mihin kykeni. Hän osallistui Varsovan ja Bialystokin ghettojen hävittämiseen ja niiden asukkaiden lähettämiseen keskitysleireihin. Hän järjesteli myös etnisen puhdistuksen mitat saaneita puolalaisten uudelleenasuttamisia ja työleirejä Lublinin alueelle, sekä oli 45.000 juutalaistyöläisen päällikkö. Vuonna 1941 hän sai käskyn rakentaa Belzecin tuhoamisleiri Puolaan. Leiri oli kenraalikuvermentin ensimmäinen, ja pian hän sai rakennuttaa kolme leiriä lisää, nimittäin Sobibórin, Majdanekin ja Treblinkan leirit vuonna 1942. Kaikkiaan Globcnik oli vastuussa yli 1.5 miljoonan vangin kuolemista tuhoamisleireillä. Hän syyllistyi myös orjatyöleirien ylläpitoon, orjatyövoiman käyttöön ja murhattujen omaisuuden varastamiseen operaatio Reinhardin aikana.
Mussolinin häviön jälkeen, ja koska hän salakuljetti leiristä omaisuutta, Globocnik siirrettiin Puolasta Friuli-Venetsian alueelle Italian Saksan valtaamalla alueelle syyskuussa 1943 ja hän joutui kotikaupunkiinsa Triesteen. Hänet nimitettiin korkeimmaksi SS ja poliisijohtajaksi Adrianmeren toiminta-alueelle. Hänen päätehtävänsä oli taistella partisaaneja vastaan, mutta hän otti jälleen päätyökseen juutalaisten tuhoamisen, nyt Italiassa. Liittoutuneiden edetessä Globocnik meni Itävallan Kymriin ja piiloutui Alppien vuorille lähelle Weissenseeta, yhä seuranaan esikuntansa jäseniä.
Joidenkin lähteiden mukaan Brittijoukot pidättivät hänet Kymrin alueella Möslacher Almissa, Weissensee-järvellä 31. toukokuuta 1945, ja saattoi tehdä itsemurhan samana päivänä Paternionissa syanidilla. Tapauksen vahvistukseksi on olemassa valokuvia hänen ruumiistaan. Todellisuudessa Globocnikin pidättivät Corinthiassa sodan lopussa kersantti John 'Jack' Sowler 4. kuningattaren omista husaareista. Sowler oli majuri Ramseyn alainen (MI6-järjestö) ja tämä joukko etsi ja pidätti mahdollisia sotarikollisia Itävallassa. Pian pidätyksen jälkeen Globocnik tappoi itsensä puremalla rikki suuhunsa piilottamansa syanidikapselin. Ruumis vietiin haudattavaksi paikalliseen kirkkomaahan, mutta pastori kieltäytyi hautaamasta "sellaisen miehen ruumista kirkkomaahan". Ruumis haudattiin siunatun maan ulkopuolelle lähelle kirkkomaan muuria ilman seremonioita. Huhut joiden mukaan juutalaiset tai partisaanit olisivat murhanneet hänet, tai että hän olisi selvinnyt hengissä ja työskennellyt USA:n tiedustelupalvelulle, ovat osoittautuneet vääriksi.
[muokkaa] Lähteet
- Rieger, Berndt (2007). Creator of Nazi Death Camps. The Life of Odilo Globocnik. London/Portland OR: Vallentine Mitchell. ISBN 853035329.
- Pucher, Siegfried J. (1997). ... in der Bewegung führend tätig". Odilo Globocnik - Kämpfer für den "Anschluss", Vollstrecker des Holocaust. Klagenfurt/Celovec: Drava Verlag. ISBN 3-85435-278-6.
- Poprzeczny, Joseph (2004). Hitler's Man in the East – Odilo Globocnik. Jefferson and London: McFarland & Company. ISBN 0-7864-1625-4.
- Hamilton, Charles (1996). Leaders and Personalities of the Third Reich Vol.2. San Jose: Bender.
- Snyder, Louis L. (1989). Encyclopedia of the Third Reich. New York: Paragon House.
- Caldwell Stewart, Emilie (1996). Signatures of the Third Reich.
- Wistrich, Robert S. (1995). Who's Who in Nazi Germany. London: Routledge.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- http://www.deathcamps.org/reinhard/globocnik.html
- http://www.jewishvirtuallibrary.org/jsource/biography/Globocnik.html
- http://www.nizkor.org/ftp.cgi/people/g/ftp.py?people/g/globocnik.odilo/globocnik.odilo
- http://en.wikiquote.org/wiki/Odilo_Globocnik
- http://motlc.learningcenter.wiesenthal.org/pages/t025/t02599.html
