Janusz Korczak
Wikipedia
Janusz Korczak (oik. Henryk Goldszmit, s. 1878 tai 1879 Varsova, Puola – k. elokuu 1942 Treblinkan keskitysleiri, Puola), oli puolanjuutalainen lastenlääkäri, pedagogi ja kirjailija.
Janusz Korczak Venäjän keisarikuntaan kuuluneessa Puolassa. Hän vietti lapsuutensa taloudellisesti vaikeissa olosuhteissa: asianajajana työskennellyt isä Józef Goldszmit kuoli 1896, minkä jälkeen Henrykistä tuli perheen elättäjä. Hän kävi ankarakurisen mutta tehokkaan venäjänkielisen kymnaasin Varsovassa ja opiskeli vuosina 1898–1904 lääketiedettä Varsovan yliopistossa. Opiskeluaikanaan hän teki opintomatkan Sveitsiin tutustuen maineikkaan kasvatustieteilijän Johann Heinrich Pestalozzin pedagogisiin ajatuksiin ja niiden käytännön toteutukseen niin sanotussa Pestalozzi-kylässä. Opintojensa ohessa hän kirjoitti artikkeleita puolalaisiin lehtiin. Hän käytti nimeä Janusz Korczak ensimmäisen kerran osallistuessaan salanimellä erääseen kirjoituskilpailuun; myöhemmin hän otti sen viralliseksi nimekseen.
Valmistuttuaan 1904 lääkäriksi Korczak avasi vastaanoton Varsovassa ja paneutui lastenlääkintään. Hän huolehti erityisesti orvoista, kodittomista ja kadulle ajautuneista lapsista. Vuonna 1911 hänestä tuli itse suunnittelemansa juutalaisen Dom Sierot -orpokodin johtaja, ja 1919 hän perusti toisen orpokodin, nimeltään Nazd dom, joka oli tarkoitettu ei-juutalaisille lapsille. Pedagogina Korczak pyrki rohkaisemaan lasten kirjoitusharrastusta, omaehtoista organisoitumista ja itsetuntoa. Hän muodosti orpokodin sisälle eräänlaisen pienen lasten valtion, jolla oli oma parlamenttinsa ja oma lehtensä. Vuodesta 1926 lähtien Korczakin orpolasten lehti Mały Przegląd ilmestyi viikoittain Varsovan puolanjuutalaisen sanomalehden Nasz Przeglądin liitteenä.
Käytännön työnsä ohessa Korczak julkaisi lukuisia kirjoja. Hänen tuotantoonsa kuuluu sekä hauskoja lapsille suunnattuja satiireja että lasten asemaa, kasvatusta ja lääkintää käsitelleitä tieteellisiä teoksia.
1930-luvun lopulla Korczakin työ alkoi vaikeutua nousevan juutalaisvastaisuuden vuoksi. Antisemitististen hyökkäysten vuoksi hänen täytyi luopua ei-juutalaisen orpokodin johtajuudesta ja lopettaa radio-ohjelmansa. Monet Korczakin työtovereista emirgoituivat Palestiinaan, mutta hän itse kieltäytyi lähtemästä. Toisen maailmansodan puhjettua 1939 ja Saksan hyökättyä Puolaan Korczak ilmoittautui vapaaehtoiseksi armeijaan, mutta häntä ei hyväksytty palvelukseen korkean ikänsä vuoksi.
Saksalaisten miehitettyä Puolan juutalainen orpokoti siirrettiin Varsovan gettoon. Korczak kieltäytyi hänelle tarjotusta mahdollisuudesta paeta getosta Sveitsin passilla, koska hän olisi joutunut jättämään lapset natsien kynsiin. 5. elokuuta 1942 orpokodin lapset ja henkilökunta tultiin hakemaan Treblinkan tuhoamisleiriin. Korczak, joka pyrki viimeiseen asti huolehtimaan orvoistaan ja rauhoittamaan näiden pelkoa ja ahdistusta, lähti matkalle kohti Treblinkaa yhdessä lasten kanssa. Hänen uskotaan menehtyneen Treblinkan kaasukammiossa pian leirille saapumisensa jälkeen.
Suomessa Radioteatteri teki vuonna 1961 dramatisoinnin Korczakin ja hänen suojattiensa viimeisistä vaiheista.
Vuonna 1990 Andrzej Wajda ja Agnieszka Holland tekivät Janusz Korczakin kohtalosta elokuvan Korczak, jonka pääosaa näytteli Wojcech Pszoniak.
