Keltainen daavidintähti
Wikipedia
Keltainen daavidintähti oli kangasmerkki, jonka juutalaisten täytyi ommella päällysvaatteisiinsa, jotta heidät pystyttiin erottamaan julkisesti juutalaisiksi. Merkin käyttö on yleensä liittynyt juutalaisvastaisuuteen tai pääväestöä suosivaan lainsäädäntöön.
Joissakin kristityissä ja islamilaisissa valtioissa oli tapana määrätä lakeja erottamaan vähemmistöuskontojen jäsenet valtauskonnon jäsenistä ulkoisilla merkeillä, kuten hatuilla, nauhoilla ja muilla vaatekappaleilla. Ensimmäiset todisteet erottelevista vaatemerkeistä löytyvät 600–700-lukujen Irakista ja Syyriasta. Keltaista Daavidin tähteä käytettiin merkitsemään juutalaiset keskiajalla, ja se otettiin uudelleen käyttöön 1930-luvulla natsi-Saksassa.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Natsi-Saksan merkit
Natsit nousivat valtaan 1933, mutta he eivät ottaneet juutalaisten ulkoista merkitsemistä käyttöön heti. Ensimmäinen maininta keltaisista merkeistä natsiajalta on saksanjuutalaisen sionistijohtajan Robert Weltschin käsialaa. Keväällä 1933 natsit boikotoivat juutalaisten kauppoja ja maalasivat niiden tunnistamiseksi ikkunoihin keltaisia daavidintähtiä. Reaktiona Weltsch kirjoitti tuolloin artikkelin Kantakaa keltaista merkkiä ylpeydellä. Vielä tuolloin natsijohtajat eivät olleet edes keskustelleen merkkien käytöstä.[1]
SS-kenraali Reinhard Heydrich suositteli merkin käyttöönottoa kristalliyön jälkeen 1938. Saksan hyökättyä Puolaan 1939 valloitetuilla alueilla otettiin käyttöön myös muita merkkejä. Puolan kenraalikuvernementissa juutalaisten täytyi pitää valkoista hihanauhaa, jossa oli sininen daavidintähti. Reinhard Heydrichin 1. syyskuuta 1941 antaman määräyksen mukaan kaikkien valtakunnan alueiden ja Böömin ja Määrin protektoraatissa olevien yli 6-vuotiaiden juutalaisten tuli pitää keltaista daavidintähteä rinnassa vasemmalla puolen ja myös selässä. Merkissä täytyi lukea sana Jude, joka tarkoitti juutalaista saksaksi. Käytäntö levisi myös valloitetuille alueille, joissa käytettiin paikalliskielistä versiota, Hollannissa tähdessä luki Jood ja ranskassa puolestaan Juif.
Keltaisesta tähdestä kehitettiin myös kyyninen sanaleikki. Pour le Mérite ("Rohkeudesta") oli arvostetuin saksalainen kunniamerkki. Keltaiselle tähdelle annettiin puolestaan nimitys Pour le Sémite ("Juutalaisuudesta").[2]
[muokkaa] Lue myös
[muokkaa] Lähteet
- Louis L. Snyder: Encyclopedia of the Third Reich. Wordsworth Editions, 1998. ISBN 1-85326-684-1.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 About.com: The Yellow Star Luettu 1.1.2007
- ↑ Snyder: s.272
Taustoja:
Juutalaiset · Antisemitismi · Antijudaismi · Kansallissosialismi · Rasismi · Eugeniikka · Propaganda · Selkäänpuukotusteoria · Keskitysleiri · Ghetto · Siionin viisaiden pöytäkirjat
Natsien juutalaisvainot:
Nürnbergin lait · Keltainen daavidintähti · Kristalliyö · Madagaskar-suunnitelma · Pogromit · Varsovan ghetto · Łódźin ghetto · Krakovan ghetto · Theresienstadt · Einsatzgruppen · Jedwabnen joukkomurha · Babi Jar · Odessan joukkomurha · Der Ewige Jude · Ali-ihminen
Keskitysleirit:
Natsien keskitysleirit · Vankitunnukset · Leirien naisvartijat · Kapo · Muselmann · Auschwitz · Sachsenhausen · Stutthof · Ravensbrück
Holokausti:
Wannseen konferenssi · Lopullinen ratkaisu · Operaatio Reinhard · Aktion T4 · Arbeit macht frei · Tuhoamisleiri · Kaasukammio · Zyklon B · Sonderkommando · Chełmno · Bełżec · Sobibór · Treblinka · Birkenau · Kuolonmarssit
Muut uhrit:
slaavit · romanit · toisinajattelijat · kommunistit · homoseksuaalit · Jehovan todistajat
Vastarinta:
Gheton kansannousu · Varsovan gheton kansannousu · ŻOB · ŻZW · Heinäkuun 20. päivän salaliitto
Uhreja ja auttajia:
Anne Frank · Oskar Schindler · Petr Ginz · Giorgio Perlasca · Adam Czerniaków · Janusz Korczak
Vastuulliset:
Natsi-Saksa · SS · Gestapo · Adolf Hitler · Adolf Eichmann · Heinrich Himmler · Reinhard Heydrich · Julius Streicher · Josef Mengele · Rudolf Höss · Odilo Globocnik · Karl Brandt
Holokaustin jälkeen:
Nürnbergin oikeudenkäynnit · Nürnbergin säännöstö · Vanhurskaat kansakuntien joukossa · berihah · Holokaustin kieltäminen · Simon Wiesenthal -keskus