Vokooderi

Wikipedia

Vokooderi (nimi tulee englannin kielen sanoista voice coder) on puheen analysoija ja syntetisaattori. Se kehitettiin alun perin 1930-luvulla televiestintälaitteiden puheenkoodauslaitteeksi puheen siirtoa varten. Sen pääasiallinen käyttötapana tässä tarkoituksessa on ollut radioviestinnän suojaaminen, jossa puhe täytyy digitoida, salakoodata ja lähettää se kapeaa kaistanleveyttä käyttävää kanavaa pitkin.

Nykyään vokooderia käytetään erityisen paljon elektronisen musiikin luonnissa. Tässä tarkoituksessa sitä yleensä käytetään kitaroiden ja syntetisaattoreiden äänen prosessointiin, joka saa ne kuulostamaan "puhuvalta" kitaralta ja syntetisaattorilta. Vokoodereita käytetään myös robottimaisten puheäänien luontiin.

Ihmisen ääni koostuu äänijänteiden liikuttaman ääniraon avautumisesta ja sulkeutumisesta syntyvistä äänistä. Näin syntyy ajoittaisia ääniaaltoja. Tämän jälkeen nenä ja kurkku vielä suodattavat ääntä tuottaen kontrolloidulla tavalla eroavaisuuksia sen harmoniseen sisältöön luoden näin erilaisia puheessa käytettyjä ääniä (on myös olemassa soinnittomaksi kutsuttuja äänteitä, joita ei pysty muokkaamaan suulla).

Vokooderi analysoi puheääntä, ja ottaa sieltä kantoaallon, joka on sen perustava frekvenssi. Kantoaallosta laite mittaa äänen spektraaliset piirteet, jotka vaihtuvat puheen aikana. Tämän seurauksena saadaan sarja numeroita, jotka esittävät näitä muokattuja frekvenssejä puhumisen hetkellä. Tässä numeroksi muokkaamisen prosessissa vokooderi vähentää selvästi tiedon määrää, jota tarvitaan puheen taltioimiseksi. Tämän jälkeen vokooderi tekee saman prosessin takaperin eli luo puheen uudestaan syöttämällä kantoaallot oskillaattoriin. Lopuksi vokooderi muokkaa äänen frekvenssejä laitteen käyttäjän haluamalla tavalla.

Elektronisen musiikin pioneerit Wendy Carlos ja Robert Moog loivat 1970-luvulla kenties ensimmäisen muusikoille suunnatun vokooderin. 10-kaistaista laitetta kutsuttiin aluksi spektrikoodaaja-purkajaksi ja myöhemmin se sai nimensä vokooderi. Kantosignaali tuli Carloksen Moog-syntetisaattorista ja modulaattori mikrofoni-sisääntulosta. 10-kaistaisen laitteen ulosanti oli jotakuinkin ymmärrettävää, mutta vain, jos puhetta painotettiin selvästi.

[muokkaa] Levyjä, joissa voi kuulla vokooderia

• Wendy Carlos, A Clockwork Orange -elokuvan soundtrack (1971)
• Kraftwerkin lähes kaikki levyt, erityisesti Radio-aktivität (1975)
• Herbie Hancock, Feets Don't Fail Me Now (1979)
• Mike Oldfield, Five Miles Out (1982)
• Laurie Anderson, Big Science (1982)
• Neil Young, Trans (1982)
• Jean-Michel Jarre, Zoolook (1984)
• Daft Punk, Discovery (2001) ja Human After All (2005)

Talkbox laitteella muokattu soitinääni kuulostaa melko samanlaiselta kuin vocoderilla tuotettu ääni, mutta kyseessä on eri toimintaperiaate. Muun muassa Zapp yhtyeen vocoder-lauluosuuksilta kuulostavat äänet on tuotettu Talkboxilla.