Väinö Leskinen

Wikipedia

Väinö Olavi Leskinen (8. maaliskuuta 1917, Helsinki – 8. maaliskuuta 1972, Helsinki) oli suomalainen ministeri ja kansanedustaja. Leskinen oli 1950- ja 1960-luvuilla yksi merkittävimmistä sosiaalidemokraattisista poliitikoista.

Sisällysluettelo 1 Urheilu-ura 2 Toiminta SDP:ssä 3 Toiminta kansanedustajana ja ministerinä 4 Lähteet 4.1 Julkaisuja 4.2 Kirjallisuutta 5 Asiasta muualla

[muokkaa] Urheilu-ura

Ennen poliittista uraansa Leskinen oli menestyksekäs uimari seuranaan Helsingin Työväen Uimarit (HTU). Hän voitti 200:n ja 400 metrin rintauinnin Antwerpenin työläisolympialaisissa 1937. Leskinen toimi myöhemmin myös Työväen Urheiluliiton pääsihteerinä 1940–1943 ja puheenjohtajana 1951–55.

Leskinen palveli talvi- ja jatkosodassa Ässärykmentissä. Hän haavoittui 1941 jatkosodan etenemisvaiheessa. Tämän jälkeen hän toimi Suomen Aseveljien Liiton sihteerinä vuosina 1942–1944.

[muokkaa] Toiminta SDP:ssä

Leskinen oli keskeinen vaikuttaja Aseveljien Liitossa toimineiden sosiaalidemokraattien sodan jälkeen muodostamassa asevelisosialisteiksi kutsutussa ryhmittymässä, joka onnistuneesti voitti kommunistit taistelussa keskeisten vasemmistolaisten järjestöjen enemmistöstä.

1950-luvulla SDP:n puoluehajaannuksen aikana Leskinen oli Väinö Tanneria keulakuvanaan pitäneen puolueen enemmistön tärkeimpiä johtohenkilöitä. Hän joutui Neuvostoliiton ja kommunistien epäsuosioon länsisuuntautuneen poliittisen katsomuskantansa vuoksi.

1960-luvun alusta lähtien Leskinen pyrki tasoittamaan suhteitaan Neuvostoliittoon ja lisäämään vasemmiston yhteistyötä Suomessa. Leskinen johti neuvotteluita joilla Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö perustettiin. Vuonna 1966 Leskinen teki aikoinaan katumusmatkana tunnetun käyntinsä Moskovassa jolloin hän solmi uudelleen suhteet NKP:hen.

[muokkaa] Toiminta kansanedustajana ja ministerinä

Leskinen oli kansanedustaja vuosina 1945–1947 ja 1947–1969 edustaen aluksi Uudenmaan vaalipiiriä ja vuodesta 1954 Helsingin vaalipiiriä.

Leskisen ministeriura jakaantuu kahteen osaan. 1940- ja 1950 –luvulla hän oli SDP:n tannerilaisen siiven edustajana. Tehtyään sovinnon Neuvostoliiton kanssa hän toimi vuodesta 1968 lähtien hallituksessa Urho Kekkosen läheisenä avustajana.

Väinö Leskisen ministerikaudet

• Kekkosen III hallituksen sosiaaliministeri 1952–1953
• Törngrenin hallituksen sisäasiainministeri 1954
• Kekkosen V hallituksen sisäasiainministeri 1954–1955
• Fagerholmin III hallituksen sosiaaliministeri 1958–1959
• Koiviston I hallituksen II kauppa- ja teollisuusministeri 1968–1970
• Auran hallituksen ulkoasiainministeri 1970
• Karjalaisen II hallituksen ulkoasiainministeri 1970–1971

Väinö Leskinen kuoli sydänkohtaukseen 55-vuotispäivänään hiihtoladulle Helsingin Lauttasaaren edustalla.

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Julkaisuja

• Väinö Leskinen: Asevelisosialismista kansanrintamaan (Kirjayhtymä, 1967)

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Tuomas Keskinen: Aika sotia – aika sopia: Väinö Leskinen 1917–1972. Tammi, 1978. ISBN 951-30-4454-8.

[muokkaa] Asiasta muualla

• Väinö Leskinen Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.
• Helsingin Sanomat: Marjapussia ja nakkia Oikokadun päämajassa

Edeltäjä: Ahti Karjalainen

Suomen ulkoministeri 1970-1971

Seuraaja: Olavi J. Mattila