Traumaperäinen stressihäiriö
Wikipedia
Traumanjälkeinen stressihäiriö, post-traumaattinen stressihäiriö (PTSD) on ahdistuneisuushäiriöihin luokiteltu psykiatrinen häiriö, joka saattaa kehittyä traumaattisen tapahtuman kokemisen tai todistamisen seurauksena. Traumaattisella tapahtumalla tarkoitetaan tässä tilannetta, jossa henkilön tai hänen läheistensä henki, terveys ja/tai fyysinen koskemattomuus on uhattuna, esimerkiksi sotatila, luonnonkatastrofi, liikenneonnettomuus, perheväkivalta tai seksuaalinen hyväksikäyttö. Trauman jälkeen on aivan normaalia kokea erilaisia stressioireita, jotka useimmiten lievittyvät itsestään ajan kuluessa. Osalla stressireaktio kuitenkin pysyy ja saattaa vähitellen kehittyä traumanjälkeiseksi stressihäiriöksi.
PTSD-oireet jaetaan kolmeen pääluokkaan. Ensimmäinen luokka sisältää oireet, jotka liittyvät trauman uudelleen kokemiseen; näitä ovat muun muassa trauman itsepintainen tunkeutuminen tietoisuuteen esimerkiksi takaumina tai painajaisina. Seuraavaan luokkaan kuuluu välttämiskäyttäytyminen: henkilö välttää traumasta muistuttavia esineitä, paikkoja ja ihmisiä, saattaa eristäytyä ja kokea emotionaalista turtumusta (vaikeus tuntea erilaisia tunteita). Kolmas luokka sisältää kohonneen vireystilan aiheuttamat oireet, kuten jatkuvan varuillaanolon, säikähtelyn ja ärtymyksen.
Traumanjälkeisten oireiden kirjoa monimutkaistaa se, että häiriöön liittyy usein myös muita psykiatrisia ongelmia, kuten masennusta, päihteiden väärinkäyttöä, muutoksia muistissa ja kognitiivisissa toiminnoissa sekä muita mielenterveydellisiä ja fyysisiä ongelmia. Kaikki tämä yhdessä johtaa siihen, että henkilön sosiaalinen toimintakyky vaarantuu. Tästä voi seurata erilaisia ongelmia muun muassa koulu-, työ- ja perhe-elämässä.
Traumanjälkeistä stressihäiriötä voidaan hoitaa esimerkiksi psykoterapialla ja erilaisilla lääkkeillä, tavallisimmin masennuslääkkeillä. Aikainen puuttuminen on tärkeää, jotta oireiden paheminen ja kroonistuminen estyy. Valitettavan usein potilas ei kuitenkaan ole tietoinen häiriön olemassaolosta, vaan on hämmentynyt ja häpeissään oireistaan, eikä etsi apua.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Syyt
PTSD:n kehittyminen johtuu monesta biologisesta, psykologisesta ja sosiaalisesta tekijästä, jotka eivät kaikki ole täysin selvillä. Suurin osa traumalle altistuneista henkilöistä kärsii PTSD:lle tyypillisista stressioireista, mutta vain osalla ne muuttuvat vakaviksi ja pitkäaikaisiksi. Seuraavissa taulukoissa on lueteltu joitakin PTSD:n kehittymiselle altistavia tekijöitä.
[muokkaa] Tekijöitä, jotka altistavat PTSD:n kehittymiselle
[muokkaa] Traumaan liittyvät tekijät
- Suora altistuminen traumatapahtumalle uhrina tai todistajana
- Vakava vammautuminen
- Pitkäaikainen tai toistuva traumatisaatio
- Pelko, että uhri tai läheinen oli kuolemanvaarassa
- Vakava reaktio, kuten itku, vapina, oksentaminen tai tunne, että on irrallaan itsestään ja ympäristöstä
- Avuttomuuden tunne; tunne, ettei pystynyt auttamaan itseään tai läheistä
- Tapahtuneen salailu ja häpeä
- Eristäytyminen tapahtuneen jälkeen
[muokkaa] Yleinen elämäntilanne
- Aikaisempi traumahistoria, kuten kaltoinkohtelu lapsena
- Selviytyjän tai perheenjäsenten aikaisemmat mielenterveysongelmat
- Vähäinen läheisten tuki
- Läheisen menetys hiljattain erityisesti, jos tapahtuma oli odottamaton
- Muut raskaat elämänmuutokset
- Päihdeongelma
- Naissukupuoli
- Matala koulutustaso
- Nuori ikä
[muokkaa] Erilaisia traumoja sekä niihin liittyvä PTSD:n kehittymisen riski (%)
- Raiskaus (50%)
- Vakava pahoinpitely tai päällekarkaus (32%)
- Muu seksuaalinen päällekarkaus (24%)
- Vakava vamma tai onnettomuus, esim. juna- tai auto-onnettomuus (17%)
- Puukotus tai ammuskelu (16 %)
- Äkillinen, odottamaton läheisen kuolema (14%)
- Lapsen henkeä uhkaava sairaus (10 %)
- Tapon tai vakavan onnettomuuden todistaminen (7%)
- Luonnonkatastrofi (4%)
[muokkaa] Yleisyys
Traumanjälkeinen stressihäiriö ei ole harvinainen; lähes yksi kymmenestä kärsii tai on joskus kärsinyt siitä. Myöskään traumaattiset tapahtumat eivät ole harvinaisia: noin 50% naisista ja 60% miehistä läpikäy traumatapahtuman jossakin elämänvaiheessa. Traumatisoiduista naisista 10% ja miehistä 5% kokemus johtaa PTSD:n kehittymiseen.
[muokkaa] Oireet
PTSD-diagnoosiin kuuluu kolmen tyyppisiä oireita: trauman uudelleen eläminen, emotionaalinen turtumus ja välttämiskäyttäytyminen sekä kohonneen vireystilan aiheuttamat oireet.
[muokkaa] Trauman uudelleen eläminen
Potilas voi elää traumaa uudelleen hyvin monella tapaa. Tavallista on, että potilaalla on ahdistavia muistoja, jotka lähtevät liikkeelle sinänsä jokapäiväisistä syistä: traumaa muistuttava kuuloaistimus, haju tai uutinen traumaa muistuttavasta tapahtumasta saattaa laukaista muistovyöryn. Toisinaan muiston laukeamiselle ei löydy sanottavaa syytä. Potilas voi elää traumaa uudestaan myös painajaisina. Jotkut muistoista saattavat tuntua kaikkine aistimuksineen niin oikeilta, että henkilöstä tuntuu, kuin hän kävisi trauman uudestaan läpi; tällaista muistoa kutsutaan takaumaksi ("flashback"). Muistot saattavat aiheuttaa sekä psyykkisiä (pelko, avuttomuus, kauhu) että fyysisiä reaktioita (kipu, pahoinvointi, hikoilu, nopea syke, tihentynyt hengitys) samalla tavoin kuin silloin, kun potilas koki trauman ensimmäistä kertaa.
[muokkaa] Välttäminen ja turtumus
Välttämisoireilla tarkoitetaan kaikkia niitä tapoja, joilla potilas koettaa välttää trauman ajattelua. Hän saattaa välttää esineitä, asioita, ihmisiä, tapahtumapaikkaa tai uutisia traumaa muistuttavista tapahtumista; myös traumaan liittyvät aistimukset (äänet, hajut, maut) ahdistavat, ja potilas välttää niitä. Joillakin välttäminen voi ilmetä traumatapahtuman tai sen tärkeiden yksityiskohtien unohtamisena, josta käytetään nimitystä dissosiatiivinen amnesia. Myös huomion kiinnittäminen muihin asioihin, esimerkiksi työhön tai muuhun aktiviteettiin, vähentää trauman ajattelua.
Reagointiherkkyyden turtuminen on toinen tapa välttää trauman herättämiä tunteita. Potilaasta tuntuu vaikealta päästä kosketuksiin tunteidensa kanssa tai ilmaista tunteitaan. Hän saattaa kokea itsensä emotionaalisesti turraksi ja eristäytyä vähitellen muista ihmisistä. Kiinnostus toimintoihin, jotka ennen traumaa koettiin mielekkäiksi, saattaa vähentyä. Trauman muistaminen tai siitä puhuminen saattaa olla vaikeaa tai lähes mahdotonta. Potilas saattaa myös epäillä tulevaisuuttaan; hän saattaa uskoa elinikänsä lyhentyneen, tai ettei hän koskaan voi saada esimerkiksi ammatillista uraa tai perhettä.
[muokkaa] Kohonnut vireystila
Trauman jälkeen henkilö saattaa olla jatkuvasti valppaana. Tämä kohonnut vireys johtaa univaikeuksiin, kiukunpurkauksiin, keskittymisvaikeuksiin ja matalaan ärsytyskynnykseen. Potilaasta voi tuntua, että hän on koko ajan varuillaan ja etsii vaaran merkkejä. Hän saattaa myös säpsähdellä herkästi.
Vaikka PTSD-oireet saattavat alkaa heti trauman tapahduttua, itse häiriötä ei diagnosoida, elleivät oireet ole kestäneet yli kuukauden ja aiheuta huomattavaa kärsimystä tai häiritse henkilön työ- tai perhe-elämää. Joskus PTSD-oireilu saattavat alkaa vasta pidemmän ajan kuluttua traumasta. Jos oireet alkavat yli puolen vuoden kuluttua traumasta, kyseessä on viivästyneesti alkanut traumanjälkeinen stressihäiriö.
[muokkaa] Traumanjälkeiseen stressihäiriöön liittyvät muut ongelmat
On hyvin tavallista, että traumaperäiseen stressihäiriöön liittyy muita fyysisiä tai mielenterveydellisiä ongelmia, kuten masennusta, ahdistuneisuutta tai päihteiden väärinkäyttöä. Noin puolella PTSD-oirelevista miehistä esiintyy päihteiden väärinkäyttöä, ja myös käytöshäiriöt ovat heillä suhteellisen yleisiä. Naisilla tavallisin traumanjälkeiseen häiriöön liittyvä ongelma on masennus. Muita ongelmia naisilla ovat erilaiset pelot, tavallisimmin sosiaalisten tilanteiden pelko, sekä päihdeongelmat.
PTSD-potilaiden yleinen toimintakyky on usein yleensä laskenut. PTSD liittyy esimerkiksi työttömyyteen ja avioliitto-ongelmiin (avioero, perheväkivalta). Yhdysvalloissa tehty tutkimus Vietnamin sodan veteraaneista, joilla oli diagnosoitu PTSD, totesi, että näillä oli huomattavia ongelmia perhe- ja muissa läheisissä ihmissuhteissa, työssäkäynnissä sekä aggressiivisen käytöksen hallinnassa.
Myös erilaiset fyysiset ongelmat ovat tavallisia traumanjälkeisestä stressihäiriöstä kärsivillä. Ne liittyvät myös masennukseen ja ahdistuneisuuteen, jotka molemmat ovat tavallisia PTSD:n liitännäisongelmia. Joidenkin tutkimusten mukaan traumanjälkeiseen stressihäiriöön liittyy lisääntynyt alttius fyysisiin sairauksiin, mutta tulokset ovat vielä niin alustavia, ettei niistä voi vetää suoria johtopäätöksiä.
Yksityiskohtaiset kriteerit PTSD:lle on esitetty kansainvälisessä tautiluokituksessa ICD-10 psykiatrian osassa sekä Amerikan psykiatriyhdistyksen DSM-IV-luokituksessa.
[muokkaa] Lähteet
- NCPTSD Fact Sheet: What Is Posttraumatic Stress Disorder (PTSD)?
- PTSD Alliance: PTSD Fact sheet
- Briere, J & Scott, C (2006): Principles of Trauma Therapy: A Guide to Symptoms, Evaluation, and Treatment. Sage Publications, London.
