Tekstitys
Wikipedia
Tekstitys on elokuvan tai televisio-ohjelman dialogia vastaava teksti, joka näkyy kuvassa. Yleensä tekstitystä käytetään, kun elokuva tai televisio-ohjelma julkaistaan maassa, jonka kieli on eri kuin teoksessa käytetty. Tekstitystä voidaan myös lisätä jo elokuvan tuotantovaiheessa selventämään katsojalle muukalaisten puhetta (esimerkiksi Star Trekin klingonit tai Taru sormusten herrasta -elokuvien rotujen kielet).
Tekstityksessä käytettävä tekninen toteutus vaihtelee käytettävän median ja aikakauden mukaan.
Mykkäelokuvakaudella tekstitettiin joitain elokuvan juonta selittäviä tapahtumia tai keskusteluita erillisillä kohtausten välissä olevissa tekstiruuduilla, joiden aikana itse elokuvaa ei näkynyt tekstin taustalla. Yleensä tekninen toteutus tehtiin kuvaamalla elokuvakameralla tekstin sisältävää taulua.
Äänielokuvissa ei yleensä itse elokuvaa enää pysäytetä tekstien ajaksi vaan tekstitys on jossain kuva-alueen reunalla. Filmikelalta katsottavassa elokuvassa tekstitys on lisätty filmiin vasta kuvauksen ja filmin kehityksen jälkeen poistamalta filmiltä väripinnoitetta kirjasinten kohdalta mekaanisesti. Väri voidaan poistaa filmin pinnalta raaputtamalla tai se voidaan poistaa kuumentamalla.
Videomateriaalia katsottaessa tekstitysvaihtoehtoja on enemmän. Pisimpään käytetty menetelmä on lisätä tekstitys kuva-alueen reunoille kiinteästi kuvan osaksi. Tällainen tekstitys syntyy automaattisesti mikäli valmiiksi tekstitetty filmi siirretään videolaitteistolle, joskin yleensä elokuva siirretään videolle tekstittömänä ja teksti lisätään kuvaan myöhemmin videokuvaa muokkaavilla laitteilla.
Nykyään tekstitys on mahdollista lisätä videokuvaan myös siten, että video-ohjelman katselija voi kytkeä tekstityksen halutessaan myös pois päältä tai joillain järjestelmillä käyttäjä voi myös valita tekstityksessä käytetyn kielen useista vaihtoehdoista.
Tällainen tekstitys voidaan toteuttaa näyttämällä tekstityksen sisältävä teksti-tv-sivu kuvan päällä. Tätä ei yleensä käytetä videotallenteiden kanssa, koska teksti-tv -informaatio ei säily esimerkiksi VHS-nauhalle tallentaessa.
Toinen vaihtoehto on niin sanottu Closed Captioning -järjestelmä, jota ilmeisesti on käytetty jopa paljonkin esimerkiksi Yhdysvalloissa kuulovammaisille suunnatussa tekstityksessä, mutta Suomessa tätä järjestelmää ei ole käytetty. Teknisesti tämä on melko lähellä teksti-tv:n toimintatapaa.
Digitaalisissa televisiojärjestelmissä voidaan käyttää mediasta riippuen myös DVD- tai DVB-tekstitystä, jotka ovat keskenään teknisesti lähes samanlaisia. Kummassakin tekstitys välitetään kuvana, joka esitetään sen varsinaisen videokuvan päällä. Tämä mahdollistaa sen, että eksoottisten kielten vaatimat erikoismerkit toimivat varmasti oikein toisin kuin esimerkiksi teksti-tv:n kautta välitettävässä tekstityksessä, jossa on erittäin rajoittunut merkkivalikoima. DVB-tekstitykseen on määritelty myös toimintamoodi, jossa teksti siirretään tekstinä eikä kuvana, mutta tätä ei juurikaan käytetä.
Nykyään elokuvia- ja televisio-ohjelmia katsellaan yhä enenevässä määrin myös tietokoneella ja noissa käytettäviä tekstitysjärjestelmiä on useita ja ne riippuvat myös katseluun käytettävästä tietokoneohjelmasta. Yleisin systeemi on sellainen, että itse elokuva ja sen tekstit ovat erillisissä tiedostoissa ja katseluun käytettävä ohjelma sitten yhdistää nuo. Internetissä on pelkästään tekstitystiedostojen jakamiseen keskittyneinä www-sivustoja, vaikka useimmiten noiden tiedostojen jakaminen rikkookin tekijänoikeuslainsäädäntöä.
Monissa maissa ei juurikaan käytetä tekstitystä, vaan se sijaan ohjelman jälkiäänitetään eli dubataan paikalliselle kielelle, jotta katselijoiden ei tarvitse lukea tekstitysrivejä vaan he voivat keskittyä täysipainoisesti koko kuva-alaan. Dubbauksesta ei juurikaan pidetä maissa, joissa katselijat ovat tottuneet tekstityksen käyttöön.
[muokkaa] Tekstityksen rajoitukset
Tekstitys on hankalaa työtä, jota rajoittavat useat asiat:
- Tekstirivien kirjoittaminen vie hieman aikaa ja käytännössä livelähetysten reaaliaikainen tekstittäminen ei onnistu.
- Kun elokuva tekstitetään, kääntäjä saa dialogin joko tekstimuodossa tai ääninauhalla. Dialogin perusteella kääntäjä luo tekstitykset joko manuaalisesti tai tietokoneen avulla. Tekstityksen pitää näkyä alkuperäisen dialogin tahdissa, mutta katsojalle pitää kuitenkin jäädä tarpeeksi aikaa lukea tekstitykset.
Tekstityksessä noudatetaan yleensä paria perussääntöä:
- Rivin lukemiseen tarvitaan kolme sekuntia.
- Yksittäisen tekstin pitää mahtua kahdelle riville.
- Rivillä ei saa olla useampaa kuin 37 merkkiä.
Tästä syystä kääntäjä joutuu yleensä lyhentämään alkuperäistä dialogia huomattavasti, jolloin kaikki merkitysvivahteet eivät ole enää luettavissa.
[muokkaa] Tekstitys käytäntönä
Ainakin seuraavissa maissa vieraskieliset elokuvat ja televisio-ohjelmat tekstitetään dubbaamisen sijasta:
