Syntyvyyden säännöstely
Wikipedia
Syntyvyyden säännöstelyllä tarkoitetaan syntymien määrän rajaamista suunnitellulle tasolle esimerkiksi perhesuunnittelun ja ehkäisyn keinoin. Kaikilla eliölajeilla on aina ja kaikkialla rajoitettu mahdollisuus lisääntyä. Luonnonvaraisilla nisäkkäillä on tavallisesti vuodenaikaan sidottu kiima. Jos ravintoa on tavallista vähemmän tarjolla, on poikastuotanto vähäinen, samoin lajeilla, joilla on vähän luontaisia vihollisia. Ylenmääräinen lisääntyminen johtaa helposti petojen ja tautien määrän kasvuun, joka rajoittaa niin ikään lisääntymistä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ihmisen syntyvyys
Ihmisen lapsilukuun vaikuttavat monenlaiset asiat. Jos lapsikuolleisuus on korkea, iso lapsiluku takaa aktiivisen väestön uusintamisen. Kehitysmaissa onkin perheiden lapsimäärä huomattava verrattuna teollistuneisiin valtioihin, jotka ovat väestöllisen muuntumisen mallin neljännessä vaiheessa, joissa syntyvyyttä alentavat tekijät ovat yhteydessä kaupungistumiseen.Myös lastentautien hoidon ja ehkäisyn kehittyminen esimerkiksi lääkityksin ja rokotuksin sekä lapsivuode- ja imetysaikojen kehittynyt terveydenhuolto neuvola- tai muun järjestelmän avulla parantaa lasten selviytymistä aikuisikään ja siten tarve pitää väestömäärää yllä korkean syntyvyyden avulla menettää merkityksensä. Kehitysmaassa jossa lapsikuolleisuus on saatu alas lääkinnän ja parantuneiden ravinto-olojen ansiosta on kuitenkin ongelman edessä. Suurempi osa lapsista jää henkiin mutta syntyvyys on edelleen korkea, tapahtuu väestöräjähdys. Tämän ehkäisemiseksi tarvittaisiin syntyvyyden säännöstelyä.
[muokkaa] Malthusin teoria
Pastori Thomas Malthus esitti 1798 julkaisussaan An Essay on the Principle of Population ihmisten lisääntyvän aina materiaalisen sietokykynsä rajoille, ja siten äärimmäiseen köyhyyteen, jollei "sukupuolten välistä intohimoa" pystytä hillitsemään. Malthusin teoria vaikutti pätevän sangen hyvin ihmispopulaation kokoon ja elintasoon pitkälle 1800-luvulle, mutta 1800-luvun lopulta lähtien, alkaen Länsi-Euroopasta ja leviten sieltä myöhemmin kehittyneille alueille, talouskasvu kiihtyi ennennäkemättömäksi samalla kun väestönkasvu alkoi pienetä. [1]
[muokkaa] Näkökantoja syntyvyyden säännöstelyyn
Syntyvyyden säännöstelyä perustellaan usein luonnon kantokykyyn vedoten. 1800-luvun alussa Thomas Malthus esitti kuuluisan teoriansa, jonka mukaan väestö kasvaa nopeammin kuin ruoan määrä, josta seuraa suuria ongelmia. Vaatimukset syntyvyyden säännöstelyyn maapallon ekologiseen kantokykyyn vedoten kasvoivat 1900-luvun jälkipuoliskolla. Suurista ympäristöongelmista kärsivä Kiina on noudattanut yhden lapsen politiikkana tunnettua ohjelmaa vuodesta 1978. Syntyvyyden säännöstely ekologisista syistä on tietysti tärkeämpää siellä, missä kulutetaan eniten eli rikkaissa maissa. Toisaalta kehitysmaiden väestö kärsii itse enemmän omasta liikaväestöstään.
Toinen kanta asiaan on, että maapallolla ei ole liikaväestöä. Voidaan väittää, että laskelmat maapallon rajallisesta kantokyvystä ovat virheelliset, tai voidaan ehdottaa, että ongelma ei ole väestön määrässä vaan siinä, kuinka paljon luonnonvaroja kulutetaan. Syntyvyyden säännöstelyn asemasta voidaan vaikuttaa kuluttamiseen (monet keskusteluun osallistujat haluaisivat vaikuttaa molempiin).
Erityisesti eräiden uskonnollisten piirien, kuten vanhoillislestadiolaisten suhtautuminen syntyvyyden säännöstelyyn on jyrkän kielteinen. Katolinen kirkko ei hyväksy raskauden ehkäisyä muuten kuin pidättäytymällä, keskeytetyllä yhdynnällä tai niin sanottujen varmojen päivien avulla.
YK:n lapsen oikeuksien julistus tähtää siihen, että jokaisella lapsella on oikeus syntyä toivottuna. Suomessa esimerkiksi Väestöliitto ja Kansaneläkelaitos ovat huolestuneita syntyvyyden liiallisesta laskusta.
Väestönkasvu on kehitysmaiden osalta saatu hallintaan kohtuullisen hyvin Itä-Aasiassa ja Etelä-Amerikassa, kun taas AIDSista ja äärimmäisestä köyhyydestä erityisesti kärsivän Afrikan syntyvyyden säännöstely on ongelma.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ David Weil: Economic Growth. Addison-Wesley, 2005. ISBN 0-201-68026-2
