Sylvi Saimo
Wikipedia
Sylvi Riitta Saimo (vuoteen 1936 saakka Sikiö, 12. marraskuuta 1914 Jaakkima – 12. maaliskuuta 2004 Lievestuore, Laukaa) oli ensimmäinen olympialaisten kesälajissa kultaa voittanut suomalaisnainen.
Sylvi Saimon vanhemmat olivat maanviljelijä Johannes Sikiö ja emäntä Hilda Hannonen. Hän teki lähes koko ikänsä maataloustöitä ja kävi maamieskoulun 1945 sekä valmistui liikuntaneuvojaksi 1948. Hämeenlinnan keskusvankilan vartijana Saimo toimi 1946–1948, kerho-ohjaajana 1956–1961 ja liikunnanohjaajana useilla kristillisillä nuorisoleireillä. Sodassa hän oli ilmavalvontalottana. Hän oli maanviljelijä kotitilallaan Lievestuoreen Hoholla.
Sylvi Saimo aloitti kilpaurheilun jo nuorena, hän harrasti suunnistusta, hiihtoa ja yleisurheilua huipputasolla ennen kuin löysi lajikseen melonnan. Hän osallistui melontaan Lontoon olympiakisoissa suuremmin menestymättä. Kesällä 1950 hän voitti melonnassa maailmanmestaruuden Kööpenhaminassa pidetyissä kisoissa.
Helsingin olympiakisoissa 37-vuotiaana Sylvi Saimo voitti kultaa naisten kajakkiyksikköjen 500 metrillä 28. heinäkuuta 1952 (kilpailun tulokset: 1. Sylvi Saimo, Suomi 2.18,4, 2. Gertrude Liebhart, Itävalta 2.18,8 ja 3. Nina Savina, Neuvostoliitto 2.21,6).
Sylvi Saimoa voidaan pitää eräänlaisena suomalaisen naisurheilun esikuvana ja ikonina. Hänet valittiin Vuoden naisurheilijaksi 1948, 1950 ja 1952. Hänen jälkeensä seuraava naispuolinen suomalainen kesäolympiakisojen voittaja oli 44 vuotta myöhemmin Heli Rantanen Atlantassa 1996.
Urheilu-uran jälkeen Saimo toimi Keskustan kansanedustajana 1966–1978. Presidentin valitsijamiehenä hän oli vuosina 1956, 1962, 1968 ja 1978 sekä oli valitsemassa poikkeuslailla presidentti Urho Kekkosta 1974. Hän osallistui myös aktiivisesti Laukaan kunnallispolitiikkaan.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Sylvi Saimo Edustajamatrikkeli. Helsinki: Eduskunta.
