Syldavia
Wikipedia
|
|||||||
| Motto | Эих бэннэк, эих блавэк (suom. hän on, hän jää) |
||||||
| Valtiomuoto | Monarkia | ||||||
| Virallinen kieli | syldaavi | ||||||
| Hallitsija | kuningas Muskar XII | ||||||
| Asukasluku | 624 000 | ||||||
| Pääkaupunki | Klow (122 000 as.) | ||||||
| Muut kaupungit | Niedzdrow Istow Dbrnouk Zlip |
||||||
| Sijainti | Balkan | ||||||
Syldavia on Hergén luomissa Tintti -sarjakuvissa esiintyvä kuvitteellinen valtio. Maantieteellisesti Syldavia sijaitsee Balkanilla ja sen oletetaan sijaitsevan suurin piirtein Pohjois-Slovenian ja Pohjois-Kroatian alueella. Sen maastossa on kuitenkin piirteitä sellaisista maista kuin Montenegrosta, Albaniasta, Makedoniasta tai jopa Bulgariasta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistietoa
Valtiomuoto: Syldavia on valtiomuodoltaan monarkia ja sitä kutsutaankiin virallisemmin Mustan Pelikaanin Kuningaskunnaksi. Maan lipussa on musta pelikaani keltaisella pohjalla. Lippu muistuttaa Albanian lippua. Kuningaskuntaa hallitsi, Tintti-sarjakuvassa "Kuningas Ottokarin valtikka", kuningas Muskar XII. Kuningaskunnan motto on Эих бэннэк, эих блавэк (hän on, hän jää).
Asutus: Syldaavien asuttaman kuningaskunnan väkiluku on 624 000 ja sen pääkaupunki on Klow, alun perin Zileheroum, jonka väkiluku on 122 000. Pääkaupunki Klow sijaitsee Wladir ja Moltus jokien yhtymäkohdassa. Muita tärkeitä kaupunkeja ovat Niedzdrow, Istow, Dbrnouk ja Zlip.
Kieli: Syldavian virallinen kieli on syldaavi, jonka puheasussa on slaavilaisia piirteitä. Kieli kuitenkin kuuluu länsi-germaaniseen kieliryhmään ja sitä kirjoitettaan kyrillisillä kirjaimilla. Latinalaista kirjaimistoa kuitenkin käytetään virallisissa kuninkaallisissa yhteyksissä. Erityispiirteenä voidaan mainita se, että kirjaimet käännettään suoraan latinalaisista kirjaimista kyrillisiksi, esimerkiksi "sz" kirjoitetaan "сз" eikä "ш". Kieli myös muistuttaa paljon Brysselissä puhuttavaa flaamilaisperäistä, ranskalaisia sanoja sisältävää slangia, Marolsia (myös Marolien), jota Hérge oppi isoäidiltään.
Kulttuuri: Syldaavit olivat pitkään turkkilaisten vallan alla ja se on vaikuttanut paljon Syldavian kulttuuriin ja historiaan. Syldavian uskonnosta ei olla varmoja, mutta sarjakuva-albumin Kuningas Ottokarin valtikan sivuilla näkyy turkkilaistyylisiä minareetteja eikä kirkkoja. Toisaalta nämä voivat olla kirkkoja, jotka ovat saaneet islamilaisia vaikutteita. Se voisi olla järkevin vastaus sillä Syldavian kansallispäivä on Pyhän Vladimirin päivä jota vietetään yleensä ortodoksisissa maissa. Syldaavien suosikkijuoma on mineraalivesi, joka harmittaa varsinkin Tintin viskiin menevää ystävää kapteeni Haddockia.
Historiaa: Aina kuudennelle vuosisadalle asti Syldaviaa asuttivat paimentolaisheimot joiden alkuperä on tuntematon. Maahan hyökkäsi slaavilaisia kansoja mutta turkkilaiset tunkeutuivat maahan 10 vuosisadalla ja ajoivat slaavit vuoristoon alankoilta. Nykyinen Syldavia perustettiin vuonna 1127, kun slaavijohtaja Hveghi ajoi turkkilaiset pois maasta ja otti hallitsijanimekseen Muskar. Borduria valloitti Syldavian 1195, kunnes Ottokar I ajoi heidät pois maasta vuonna 1275. Syldavian tunnetuin ja arvostetuin hallitsija oli Ottokar IV, joka nosti Syldavian maailman kartalle ja kehitti Syldaviaa. Hän loi lain, jonka mukaan Syldavian hallitsijan on pidettävä hallussaan valtikkaansa, muuten tämä hallitsija menettää asemansa. Tämä laki oli voimassa vuoteen 1939 asti.
Vuonna 1939 Syldavia oli vähällä joutua liitetyksi Borduriaan, kun marsalkka Plekszy-Gladzin johtama Borduria yritti salaliitolla, jossa varastettiin kuninkaan valtikka, liittää Syldavian Borduriaan. Tapauksessa on yhtymäkohtia Saksan ja Itävallan väliseen Anschlussiin, joka tapahtui vuotta aiemmin vuonna 1938. Vallaankaappausta toteuttamassa oli borduurimielinen Teräskaarti-puolue (vrt. Romanian Rautakaarti). Tintti kuitenkin onnistui estämään tämän tapahtuman. Syldavialla on aina ollut tärkeä rooli läntisenä etuvartiona autoritaarista ja totalitaarista Borduriaa vastaan. Myöhemmin Borduria muuttui fasistipiirteisestä sotilasdiktatuurista kommunistiseksi diktatuuriksi. Syldavia harppasi takapajuusesta maatalousvaltaisesta maasta huipputeknologian maaksi kun Zmyhlpaattien vuoristosta löytyi rikas uraaniesiintymä. Syldaavilaiset ymmärsivät turvautua länsi-insinöörien apuun. Ydinenergiaan perustuva avaruushanke vei syldaaviteknologian peräti kuuhun asti. .
[muokkaa] Kertomus Syldavian kuninkaan valtikasta
"Eräänä päivänä paroni Staszvits, jonka isän maa-alueet Ottokar IV oli palauttanut kuningaskuntaansa, astui hallitsijan eteen ja rohkeni röyhkeästi vaatia Syldavian kruunua itselleen.
Kuningas kuunteli sanomatta sanaakaan, mutta kun häpeämätön paroni päätti puheensa vaatimalla häntä luovuttamaan valtikkansa, kuningas nousi ja lausui ylpeästi: "Tule ottamaan!"
Suunniltaan raivosta nuori paroni paljasti miekkansa ja hyökkäsi kuninkaan kimppuun, ennen kuin tämän palvelijat ehtivät väliin. Kuningas väisti astahtaen sivuun, ja kun hyökkääjä vauhtinsa voimassa horjahti hänen ohitseen, hän suuntasi tämän päähän iskun, joka suisti hyökkääjän maahan, ja huudahti syldavian kielellä "Eih bennek, eih blavek!", mikä käännettynä kuuluu suunnilleen "Ken siihen puuttuu, suistuu siihen". Sitten hän tarkasteli pitkään valtikkaansa ja puhutteli sitä näin sanoen: "Oi, valtikka! Sinä pelastit henkeni. Ole siis tästä pitäen Syldavian hallitsijan korkein tunnus. Voi sitä kuningasta, joka sinut kadottaa, sillä minä julistan täten, ettei hän ole enää oleva arvollinen hallitsemaan." Siitä pitäen, jokaisena Pyhän Wladimirin päivänä, Ottokar IV seuraajat ovat kiertäneet pääkaupungin juhlasaatossa. Kädessään he pitävät aina historiallista valtikkaa, jota ilman he menettäisivät oikeutensa valtaistuimeen, ja katujen varsilla kansa laulaa hymniä:
- Iloitse syldaavi!
- Tää on sun kuninkaasi:
- Valtikka sen osoittaapi.
[muokkaa] Syldavia (ja Borduria) Tintti- sarjakuvissa
- Le Sceptre d'Ottokar (Kuningas Ottokarin valtikka, 1939)
- Objectif Lune (Päämääränä kuu, 1953)
- On a marché sur la Lune (Tintti kuun kamaralla, 1954)
- L'Affaire Tournesol (Tuhatkaunon tapaus, 1956)
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Reijo Valta. Brestin jyräys! WSOY:n Tintit. Jyväskylä 2005. ISBN 952-5353-20-6 (Sisältää muun muassa syldavian sanaston)
