Suomen työtapaturmavakuutus
Wikipedia
Suomen työtapaturmavakuutus on lakisääteinen vakuutusjärjestelmä, joka korvaa työsuhteessa ja siihen rinnastettavissa työtehtävissä tapahtuvista tapaturmista ja ammattitaudeista aiheutuvia menetyksiä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleistä
Työtapaturmavakuutus on Suomessa järjestetty tapaturmavakuutuslailla ja siihen liittyvällä erityislainsäädännöllä.
Suomen tapaturmavakuutuslain tarkoituksena on taata hyvä sosiaaliturva työtapaturman ja ammattitaudin jälkeen.[1]
Lakisääteinen tapaturmavakuutus on Suomen vanhin sosiaalivakuutus. Sitä koskeva ensimmäinen laki oli vuonna 1898 voimaan tullut Laki koskeva työnantajan vastuullisuutta työntekijää koskevasta ruumiinvammasta. Nykyinen tapaturmalaki on vuodelta 1948. Siihen on tehty laajoja korjauksia vuosina 1982 ja 1993. Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslaki tuli voimaan vuonna 1982. Suomen EU-jäsenyydestä aiheutuneet muutokset tehtiin vuosina 1997-2001.[2]
Vuonna 2005 tapaturmalakiin lisättiin määräykset tapaturmista aiheutuvien todellisten kustannusten korvaamisesta hoitolaitoksille (ns. täyskustannusperiaate).[3]
Lakisääteisen tapaturmavakuutuksen perusteella korvattiin vuonna 2004 116.723 työtapaturmaa ja ammattitautia[4]
[muokkaa] Vakuutusjärjestelmä
[muokkaa] Yleiset periaatteet
Työtapaturmavakuutusta hoitavat yksityiset tapaturmavakuutusyhtiöt. Yksityisen ja kuntasektorin työnantajien tulee ottaa jostakin niistä tapaturmavakuutus. Valtion työntekijöiden tapaturmavakuutusasioita hoitaa valtiokonttori ja maatalousyrittäjien vakuutuksia Maatalousyrittäjien eläkelaitos MELA. Vakuutuslaitokset toimivat julkisina viranomaisina, ja käsittelyyn sovelletaan hallintolain säännöksiä.[5]
Mikäli työnantaja on laiminlyönyt vakuutuksen ottamisen, maksaa korvaukset Tapaturmavakuutuslaitosten liitto. Liitto perii tällöin työnantajalta korvauksen sekä lisäksi korotetun vakuutusmaksun.[6]
Tapaturmavakuutuksessa on voimassa yhteistakuu. Yhteistakuulla turvataan korvauksensaajan asema tilanteessa, jossa vakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö joutuisi selvitystilaan tai konkurssiin. [7]
[muokkaa] Vakuutusyhtiöt ja –laitokset
Tapaturmavakuutusta hoitaa 12 kotimaista vakuutusyhtiötä sekä lisäksi vakuutuslaitoksina valtiokonttori ja MELA. Myös toisessa ETA-maassa toimivalla vakuutusyhtiöllä on oikeus harjoittaa Suomessa tapaturmavakuutusta. Yhtään tällaista ulkomaista yhtiötä ei toimi Suomessa.
Tapaturmavakuutusyhtiöiden myöntämien tapaturmavakuutusten yhteenlaskettu maksutulo oli vuonna 2005 noin 641 milj. euroa (vuonna 2004 noin 547 milj. euroa). Vakuutusmarkkinat ovat varsin keskittyneet, sillä kolmen suurimman vakuutusyhtiön markkinaosuus oli yhteensä noin 75 %. Suurimmat yhtiöt olivat vuonna 2005 Pohjola (markkinaosuus 31 %), If Vahinkovakuutusyhtiö (29 %), ja Vahinko-Tapiola (16 %).[8]
[muokkaa] Vakuutusmaksun määräytyminen
Tapaturmavakuutusta harjoittavalla vakuutusyhtiöllä on tapaturmavakuutuslain mukaan oltava yhtiön hallituksen hyväksymät vakuutusmaksujen laskuperusteet ennen kalenterivuoden alkua. Laskuperusteiden tulee olla yhdenmukaiset kaikille vakuutuksenottajille.
Laskuperusteiden pohjana ovat:
- Vakuutetun työn vaarallisuus
- Vakuutuksenottajana toimivan työnantajan aikaisemmat vahinkotilastot
- Sosiaali- ja terveysministeriön antamat määräykset riskien luokittelusta ja vakuutusmaksun määräytymisestä ammatin tai työn vaarallisuuden mukaan. [9]
Pienten yritysten vakuutusmaksu määräytyy yleisten maksutaulukoiden mukaan. Suurempien yritysten kohdalla maksu määräytyy kyseisen yrityksen aikaisempien vahinkotilastojen perusteella. Vuonna 2005 raja tälle yksilölliselle määräytymiselle oli vuoden palkkasumman nousu yli 1,7 milj. euron. [10]
Vakuutusmaksun suorittaa työnantaja. Vakuutusmaksu peritään kuukausittain työnantajan etukäteen vuosittain ilmoittaman palkka-arvion perusteella. Lopullinen maksu määräytyy koko vuoden maksettujen palkkojen selvittyä. Tällöin joko peritään tarkistusmaksuna lopullinen vakuutusmaksun määrä tai vakuutusyhtiö hyvittää liikaa maksetun määrän.
Tapaturmavakuutusmaksun yhteydessä työnantajalta peritään työntekijäin ryhmähenkivakuutuksen sekä työnantajan ja palkansaajan työttömyysvakuutuksen maksut.
Maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuksen kokonaiskustannuksista rahoitetaan 32 % maatalousyrittäjiltä perittävällä vakuutusmaksulla. Valtio korvaa kustannuksista 28 %. Lopuista kustannuksista vastaan Kela ja Maatalousyrittäjien eläkelaitos.[11]
[muokkaa] Työtapaturmakorvaukset
[muokkaa] Korvausjärjestelmä
Työtapaturmavakuutuksen tarkoituksena on korvata vakiintunut ansionmenetys sekä hoitokustannukset.
Vakuutuksen korvauksia ovat[12]
- 1. Ansionmenetyskorvaukset
- Päiväraha
- Tapaturmaeläke
- 2. Kustannusten korvaukset
- Sairaanhoitokulut
- Eräät esinevahingot (silmälasit ym)
- Kodinhoidon lisäkustannukset
- Ammattitautiepäilyn ja tapaturman tutkimuskulut
- Haittalisä, vaatelisä, opaskoiralisä
- Fysikaalisen hoidon aiheuttama ansionmenetys
- 3. Haittakorvaus pysyvästä haitasta haittaluokan mukaan
- 4. Kuntoututskorvaukset
- Kuntoutuksesta aiheutuvat ansionmenetyskorvaus ja kuntoutuskustannukset
- 5. Kuolemantapauskorvaukset
- Perhe-eläke
- Hautausapu
Suurin osa (noin 60 %) työtapaturmista on sellaisia, joista maksetaan ansionmenetyksestä aiheutuvaa ohimenevää päivärahaa. Päivärahakaudet ovat lyhyitä. Yli 80 prosentissa työkyvyttömyys kestää enintään neljä viikkoa. Pysyvään tapaturmaeläkkeeseen johtaa noin 1 % tapaturmista. [13]
[muokkaa] Korvauksen hakeminen ja oikeusturvakeinot
Vahingonkärsinyt hakee korvausta vakuutusyhtiöltä. Tapaturmavakuutuslain mukaan vakuutusyhtiön tulee tehdä korvauspäätös viipymättä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun se on saanut ratkaisemiseen tarvittavan selvityksen. Mikäli korvauspäätös viivästyy, voi vahingonkärsinyt hakea korvausta Tapaturmavakuutuslaitosten liitolta.
Vakuutusyhtiöiden on muun muassa tapaturmaeläke- ja haittaraha-asioissa pyydettävä lausunto korvauksesta Tapaturmavakuutuslaitosten liiton yhteydessä toimivalta tapaturma-asiain korvauslautakunnalta.
Yhtiön korvausasiaa koskevaan päätökseen haetaan muutosta tapaturma-asioiden muutoksenhakulautakunnalta. Korvauspäätöksestä voi valittaa vahingonkärsinyt työntekijä tai kuolemantapauksessa omainen. [14] Tapaturma-asiain muutoksenhakulautakunnan päätöksestä voi valittaa edelleen vakuutusoikeuteen.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Kukkonen-Karmavalo, sivu 13
- ↑ Kukkonen-Karmavalo, sivu 13
- ↑ Kukkonen-Karmavalo, sivu 13
- ↑ Tapaturmavakuutuslaitosten liitto, Työtapaturmat ja ammattitaudit, tilastovuodet 1996-2004, sivu 16
- ↑ Kukkonen-Karmavalo, sivu 17
- ↑ Kukkonen-Karmavalo, sivu 38
- ↑ Kukkonen-Karmavalo, sivu 17
- ↑ Suomen Vakuutusyhtiöiden Keskusliitto: ”Vahinkovakuutuksen maksutulo luokkaryhmittäin 2005”
- ↑ Kukkonen-Karmavalo, sivut 168-169
- ↑ Kukkonen-Karmavalo, sivu 174
- ↑ Kukkonen-Karmavalo, sivu 179
- ↑ Kukkonen-Karmavalo, sivut 58-59
- ↑ Kukkonen-Karmavalo, sivut 62 ja 76
- ↑ Kukkonen-Karmavalo, sivut 147-148
[muokkaa] Kirjallisuutta
Sirpa Kukkonen, Terttu Karmavalo: Työtapaturmakirja. FINVA, 2006. ISBN 952-9770-92-8.
