Siouxsie and the Banshees on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä post-punk- ja goottirock-yhtyeistä. Se perustettiin vuonna 1976 Lontoossa, punk-aallon rantautuessa Yhdysvalloista. Bändi aloitti johtohahmonsa Siouxsie Siouxin (Susan Ballion) luotsaamana puhtaan punkin linjoilla, mutta vaihtoi tyyliään myöhemmin geneerisemmän rockin suuntaan. Yhtye hajosi vuonna 1996.

Siouxsie and the Banshees teki ensimmäisen esiintymisensä englannissa syyskuussa 1976 kokoonpanolla Siouxsie Sioux, Steven Severin (basso), Marco Pirroni (kitara) ja Sid Vicious (rummut). Tämä uuden aallon yhtye ehti toimia eri kokoonpanoissa aina heinäkuuhun 1995 saakka. Vuonna 2002 yhtye teki lyhyen comeback-kiertueen, jolla se soitti samalla kokoonpanolla kuin kevään 1995 The Rapture -kiertueella.

Bansheesin luova voima on perustunut koko sen uran ajan pitkälti yhtyeen ydinkaksikon, basisti Steven Severinin ja laulaja Siouxsie Siouxin, vuorovaikutukseen sekä lukuisiin uuden aallon kitaristeihin. Kitaristeista voidaan mainita yhtyeessä keväällä 1980 pestinsä aloittanut, aikaisemmin Magazinessa, sitten The Armory Show'ssa ja Public Image Limitedin kahdella ensimmäisellä levyllä soittanut John McKay, joka vaikutti paljon yhtyeen äänimaailmaan. Hän erosi Bansheesistä yhtyeen ensimmäisen pitkäaikaisen rumpalin Kenny Morrisin kanssa juuri ennen syksyn 1979 Join Hands -kiertueen ensimmäistä keikkaa. The Policen Reggatta De Blanc -levyn soundimaailmaan ihastunut John McGeoch suositteli Bansheesin vuonna 1980 ilmestyneen Kaleidoscope -levyn tuottajaksi Nigel Grayta, joka Kaleidoscopen lisäksi tuotti myös yhtyeen 1981 ilmestyneen ja uuden aallon klassikoksi nousseen Jujun sekä julkaisematta jääneen ensimmäisen miksauksen ”Fireworks”-kappaleesta samana vuonna.

Vaikka Banshees on saanut vuosien aikana vahvan goottiyhtyeen leiman, on se aina ollut enemmänkin taidekoulumainen, kevyesti snobbaileva popyhtye kuin synkistelijäbändi.

[muokkaa] Jäsenet ja historia

Tämä artikkeli tai osio loppuu kesken ja tarvitsee laajennusta.
Tarkennus: "1982–1984", "1984–1987", "1987–1994" ja "1995–2002".

[muokkaa] 1977–1979

Steven Severin

Kokoonpano: Siouxsie Sioux (laulu), Steven Severin (basso), John McKay (kitara), Kenny Morris (rummut)

Yhtyeen ensimmäinen ja monien mielestä klassisin kokoonpano, joka levytyssopimuksen Polydor-levymerkille saatuaan ehti julkaista kaksi kiinnostavaa pitkäsoittoa. Vuonna 1978 ”Hong Kong Garden” -singlen jälkeen ilmestynyt The Scream antoi uudet, angstiset kasvot uuden aallon rockille ja varhaisen muodon myös goottirockille. Yhtyeen musiikillisessa myllyssä yhdistyivät erikoiseksi musiikilliseksi keitoksi The Beatles, Joy Divisionille ominainen jylhyys sekä Marc Bolanilta omaksuttu hienoinen glamrockin klangi. Keväällä 1979 yhtye julkaisi ensimmäisellä kokoonpanollaan vielä Alfred Hitchcockille hattua nostavan singlen ”Staircase” sekä tulevasta Join Hands -levystä esimakua antavan, kitaravalleilla varustetun, Orffin ”Carmina Buranaa” hienoisesti modifioivan ”Playground Twistin”. Join Hands -levyn sessiot etenivät kuitenkin kivuliaasti, ja vaikka levy on tunnelmaltaan ehkä yhtyeen synkin, ei se yllä kokonaisuutena yhtyeen huipputuotosten korkeudelle, vaikka siinä oma Joy Division -tunnelmainen yleissoundi onkin.

[muokkaa] 1979 Join Hands -kiertue

Kokoonpano: Siouxsie Sioux (laulu), Steven Severin (basso), Robert Smith (kitara), Budgie (rummut)

Kitaristi John McKayn ja rumpali Kenny Morrisin erottua yhtyeestä kesken Britannian kiertueen Aberdeenissa, yhtyeeseen liittyi lämmittelybändi The Curessa kitaraa soittanut Robert Smith ja aikaisemmin The Slits-, Big in Japan- ja Spitfire Boys -yhtyeissä rumpuja soittanut Budgie (oik. Pete Clarke), joka toi yhtyeen soundimaailmaan uutta, Captain Beefheartin rytmisestä kikkailusta ammentavaa syvyyttä. Yhtye soitti myöhemmin samalla kokoonpanolla vuodesta 1982 vuoteen 1984.

[muokkaa] 1980–1982

Budgie

Kokoonpano: Siouxsie Sioux (laulu), Steven Severin (basso), John McGeoch (kitara), Budgie (rummut)

Magazinessa soittaneen skottilaissyntyisen, maaliskuussa 2004 menehtyneen John McGeochin selustama yhtyeen kokoonpano on ehkä kaikkein klassisin, ja myös se kokoonpano, jonka myötä yhtye miellettiin goottirockin varhaisiksi airueiksi. Lähes sadasta sessiokitaristista valittu McGeoch muutti yhtyeen soundin myös täysin uuteen suuntaan, ilmavaksi artpopiksi, jossa McKayn runnovien ja usein riitasointuisten riffien sijaan nousi pääosaan vahvalla flanger-efektillä väritetty kitarointi, josta yhtyeen vuonna 1980 julkaistu joulusingle ”Israel” antaa ehkä parhaan kuvan.

Kaleidoscope-levyllään yhtye syventyi enimmäkseen musiikillisiin kokeiluihin ja kikkailuihin, vaikka levyn ensimmäinen single ”Happy House” antoikin hyvää kuvaa tulevasta. Uransa yhtye sementoi kuitenkin 1981 ilmestyneellä Juju-albumilla, jossa se yhdisti niin psykedeliarockia kuin väkevänä eteenpäin runnovaa vaihtoehtopoppia. Modernin ajan taikauskosta tilittävä Juju on ennen kaikkea konseptilevy, mutta samalla myös tavattoman ehjä kokonaisuus, jonka lauluista niin ”Spellbound” kuin karkean kaunis ”Night Shift” voidaan yhä laskea väkevimmiksi uuden aallon klassikoiksi.

Raskaasti vuonna 1981 keikkaillut kokoonpano haki jo seuraavalla levyllään uusia tuulia, ja John McGeoch kommentoikin tulevia äänityksiä keväällä 1982 ”Jujun ja Kaleidoscopen avioliittona”. Toukokuussa 1982 yhtye soitti Skandinavian kiertueensa ohessa kolme keikkaa myös Suomessa: Helsingin Tavastialla, Turun Konserttitalolla ja Vaasan Kauppaoppilaitoksella. Hieman ennen syksyn 1982 A Kiss in the Dreamhouse -kiertuetta kitaristi John McGeoch sai kiertueen Espanjan lämmittelykeikoilla hermoromahduksen, ja hänet paikattiin kiertueella jälleen kerran The Curen Robert Smithillä.

[muokkaa] 1982–1984

Kokoonpano: Siouxsie Sioux (laulu), Steven Severin (basso), Robert Smith (kitara), Budgie (rummut)

[muokkaa] 1984–1987

Kokoonpano: Siouxsie Sioux (laulu), Steven Severin (basso), John Valentine Carruthers (kitara), Budgie (rummut)

[muokkaa] 1987–1994

Kokoonpano: Siouxsie Sioux (laulu), Steven Severin (basso), Jon Klein (kitara), Budgie (rummut)

[muokkaa] 1995–2002

Kokoonpano: Siouxsie Sioux (laulu), Steven Severin (basso), Knox Chandler (kitara), Budgie (rummut)

[muokkaa] Levytykset

[muokkaa] Studioalbumit

1978 The Scream
1979 Join Hands
1980 Kaleidoscope
1981 Juju
1982 A Kiss in the Dreamhouse
1984 Hyæna
1984 The Thorn (EP)
1986 Tinderbox
1987 Through the Looking Glass
1988 Peepshow
1991 Superstition
1995 The Rapture

[muokkaa] Live-albumit

1983 Nocturne
2003 Seven Year Itch

[muokkaa] Kokoelmat

1981 Once Upon a Time: The Singles
1992 Twice Upon a Time: The Singles
2002 The Best of Siouxsie & the Banshees
2004 Downside Up

See also ebooksgratis.com: no banners, no cookies, totally FREE.

Siouxsie and the Banshees

Wikipedia