Sid Vicious
Wikipedia
Sid Vicious (oik. John Simon Ritchie, 10. toukokuuta 1957 Lontoo – 2. helmikuuta 1979 New York) oli englantilaisen punk-yhtye Sex Pistolsin basisti.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Lyhyt elämäkerta
Vicious oli kotoisin köyhistä oloista. Hänen äitinsä Anne Beverley kasvatti hänet yksin ensin isän ja myöhemmin isäpuolen kuoltua. Beverley käytti huumeita, mikä todennäköisesti osaltaan vaikutti siihen, että myöhemmin Sidkin alkoi käyttää huumeita, etenkin heroiinia.
Nimen Sid Vicious hän otti käyttöön John Lydonin eli Johnny Rottenin lemmikkihamsterin Sid the Viciousin mukaan. Sid Viciousin kerrotaan joutuneen tappeluihin useasti mutta esimerkiksi Sex Pistolsin valokuvaaja Dennis Morris kertoo Viciousin silti olleen sisimmältään ujo.
Vicious aloitti musiikkiuransa The Flowers of Romance-yhtyeessä. Yhtyeessä soitti samaan aikaan myös The Clash-yhtyeessä soittanut Keith Levene. Sid Vicious soitti Siouxsie and the Banshees-yhtyeessä rumpuja yhden illan ajan kyseisen yhtyeen ensimmäisellä keikalla 20. syyskuuta 1976 100 Clubilla Lontoossa. Viciousista tuli Glen Matlockin seuraaja Sex Pistolsin basistina ystävänsä Rottenin aloitteesta. Vicious oli käytännössä soittotaidoton. Keikoilla Viciousin bassoa ei usein ollut kytketty edes vahvistimeen. Esimerkiksi Never Mind the Bollocks, Here's the Sex Pistols-albumilla bassoa soitti yhtyeen kitaristi Steve Jones. Yhtyeen hajottua Vicious yritti soolouraa, mutta ei menestynyt. Tosin Viciousin esittämä punkversio Frank Sinatran tunnetuksi tekemästä, Paul Ankan sanoittamasta kappaleesta My Way nousi Britannian singlelistalle sijalle kuusi ja innoitti muun muassa saksalaista punk-hahmoa Nina Hagenia tekemään kappaleesta oman versionsa.
[muokkaa] Sid & Nancy
Marraskuussa 1977 Vicious tapasi Lontoossa yhdysvaltalaisen Nancy Spungenin jonka kanssa alkoi seurustella. Suurin osa Sid Viciousin ystävistä inhosi Spungenia, sillä tämä ei heidän mielestään ollut parasta mahdollista jo huonoille teille joutuneelle Viciousille. Vicious alkoi kuvitella olevansa Sex Pistolsin keulakuva, koska Spungen paisutti hänen egoaan kaiken aikaa sanoillaan. Heroiiniriippuvainen Spungen toi myös Viciousin elämään mukaan huumeet.
Sid Vicious löysi Nancy Spungenin kuolleena kylpyhuoneen lattialta New Yorkissa Hotel Chelseassa 12. lokakuuta 1978 herättyään aamulla. Spungenia oli puukotettu kerran vatsaan ja kuolinsyyksi todettiin verenhukka. Vicious pidätettiin ja hän sai syytteen teosta epäiltynä. Hän kertoi kuulusteluissa, että ei muista tapahtunutta. Asia ei edennyt tuomioon asti, koska Vicious menehtyi ennen asian oikeuskäsittelyä. Spungenin kuolemasta on esitetty useita erilaisia teorioita. Monissa niistä tappajiksi esitetään jompaakumpaa kahdesta huumekauppiaasta jotka olivat aiemmin käyneet asunnossa. Väitetään myös huoneesta kadonneen tavaroita, mm. suuri summa rahaa.
[muokkaa] Kuolema
Sid Vicious kuoli 2. helmikuuta 1979, New Yorkissa ollessaan vapaana takuita vastaan. Hänen alaston ruumiinsa löytyi Greenwich Villagesta, Michelle Robinsonin asunnosta. Kuolinsyyksi todettiin heroiinin yliannostus. Yleisen käsityksen mukaan hänen oma äitinsä olisi antanut hänelle kyseisen heroiinin, joka epätavallisen vahvuutensa takia olisi aiheuttanut tappavan yliannostuksen. Mutta myös uskotaan, että Sid teki itsemurhan koska hänen naisystävänsä Nancy oli kuollut hieman aiemmin.
Sid Viciousista tuli, paljolti nuorella iällä tapahtuneen kuolemansa johdosta, punkin kulttihenkilöitä. Soittotaidottomuutensa takia Viciousilla ei ollut suurta osaa Sex Pistolsin musiikissa, vaan hänet tunnettiin paremmin rivosta käytöksestään, olemuksestaan ja elämäntyylistään.
[muokkaa] Levyjä
Kaikki levytykset on julkaistu Viciousin kuoleman jälkeen.
[muokkaa] Sid Vicious
- My Way/Something Else/C’mon Everybody (1979, 12”, Barclay, Barclay 740 509)
- Sid Sings (1979, LP, Virgin, V2144)
- Live (1980, LP, Creative Industry Inc., JSR 21)
- Vicious Burger (1980, LP, UD-6535, VD 6336)
- Love Kills N.Y.C. (1985, LP, Konexion, KOMA 788020)
- The Sid Vicious Experience – Jack Boots and Dirty Looks (1986, LP, Antler 37)
- The Idols With Sid Vicious (1993, CD, Last Call Records, LC22289)
- Never Mind the Reunion Here’s Sid Vicious (1997, CD)
- Sid Dead Live (1997, CD, Anagram, PUNK 86)
- Sid Vicious Sings (1997, CD)
- Vicious & Friends (1998, CD, Dressed To Kill Records, Dress 602)
- Better (to provoke a reaction than to react to a provocation) (1999, CD, Almafame, YEAAH6)
- Probably His Last Ever Interview (2000, CD, OZIT, OZITCD62)
- Better (2001, CD)
- Vive Le Rock (2003, 2CD)
- Too Fast To Live... (2004, CD)
- Naked & Ashamed (7”, Wonderful Records, WO-73)
- Sid Live At Max’s Kansas City (LP, JSR 21)
- Sid Vicious (LP, Innocent Records, JSR 21)
- Sid Vicious McDonald Bros. Box (3CD, Sound Solutions, 003)
[muokkaa] Sid Vicious & Friends
- (Don’t You Gimme) No Lip/(I’m Not Your) Steppin’ Stone (1989, 7”, SCRATCH 7)
- Sid Vicious & Friends (1998, CD, Cleopatra, #251, ASIN: B0000061AS)
[muokkaa] Sid Vicious/Eddie Cochran
- Sid Vicious v’s Eddie Cochran – The Battle Of The Rockers (LP, Jock, LP 6)
[muokkaa] Sid Vicious/Elvis Presley
- Cult Heroes (1993, CD)
[muokkaa] Aiheeseen liittyviä elokuvia
- Sex Pistols Number One (1976, dir. Derek Jarman)
- Will Your Son Turn into Sid Vicious? (1978)
- Mr. Mike's Mondo Video (1979, dir. Michael O'Donoghue)
- The Punk Rock Movie (1979, dir. Don Letts)
- The Great Rock'n'Roll Swindle (1980, dir. Julian Temple, VHS/DVD)
- DOA (1981, dir. Lech Kowalski)
- Buried Alive (1991, Sex Pistols)
- Decade (1991, Sex Pistols)
- Bollocks to Every (1995, Sex Pistols)
- Filth to Fury (1995, Sex Pistols)
- Classic Chaotic (1996, Sex Pistols)
- Kill the Hippies (1996, Sex Pistols, VHS)
- The Filth and The Fury (2000, dir. Julien Temple, VHS/NTSC/DVD)
- Live at the Longhorn (2001, Sex Pistols)
- Live at Winterland (2001, Sex Pistols, DVD)
- Never Mind the Bollocks Here's the Sex Pistols (2002, Sex Pistols, VHS/DVD)
- Punk Rockers (2003, Sex Pistols, DVD)
- Blood on the Turntable: The Sex Pistols (2004, dir. Steve Crabtree)
- Music Box Biographical Collection (2005, Sex Pistols, DVD)
- Punk Icons (2006, Sex Pistols, DVD)
- Chaos! Ex Pistols Secret History: The Dave Goodman Story (2007, Sex Pistols, DVD)
- Pirates of Destiny (2007, dir. Tõnu Trubetsky, DVD)
- Rock Case Studies (2007, Sex Pistols, DVD)
[muokkaa] Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta
- Anne Beverley, The Sid Vicious Family album (1980, Virgin Books)
- Gerald Cole, Sid And Nancy (1986, Methuen)
- Alex Cox & Abbe Wool, Sid And Nancy (1986, Faber and Faber)
- Keith Bateson and Alan Parker, Sid’s Way (1991, Omnibus Press)
- Tom Stockdale, Sid Vicious. They Died Too Young (1995, Parragon)
- Malcolm Butt, Sid Vicious. Rock‘n’Roll Star (1997, Plexus)
- David Dalton, El Sid (1998, St. Martin’s Griffin)
- Sid Vicious, Too Fast To Live...Too Young to Die (1999, Retro Publishing)
- Alan Parker, Vicious. Too Fast To Live... (2004, Creation Books)
- Mark Paytress, Sid Vicious:The Art of Dying Young (2004, Sanctuary Publishing)
