Sinijalkasuula
Wikipedia
Sinijalkasuula | ||||||||||||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen | ||||||||||||||||||
Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
Sula nebouxii Milne-Edwards, 1882 |
||||||||||||||||||
Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
Katso myös | ||||||||||||||||||
Sinijalkasuula Wikispeciesissä |
Sinijalkasuula (Sula nebouxii) on pitkäsiipinen suulien heimoon kuuluva merilintulaji.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuntomerkit
Sinijalkasuula on rakenteeltaan muita suulalajeja hieman kevyempi ja sen tunnistaa hyvin pitkästä, suippenevasta pyrstöstä ja pitkästä, suiposta nokasta. Sukupuolet ovat samannäköiset. Linnun selkäpuoli, on ruskea. Nokka ja silmänympärykset ovat sinertäväntummanharmaat. Pää on vaalea ja siinä on ruskeita raitoja. Vatsapuoli on vaalea. Nuoren linnun pää on ruskeampi kuin vanhempien lajitovereiden. Linnun keskipituus on noin 80 cm täysikasvuisena. Linnun räpyläjalat ovat lajin nimen mukaisesti siniset[1].
[muokkaa] Levinneisyys
Laji pesii trooppisilla ja subtrooppisilla saarilla Meksikon ja Etelä-Amerikan Tyynen Valtameren puoleisella rannikolla Peruun saakka, sekä Galapagossaarilla.
[muokkaa] Ravinto
Sinijalkasuulat syövät lähes yksinomaan kalaa.
[muokkaa] Pesintä
Laji pesii yhdyskunnissa, mielellään eristyneillä saarilla. Sinisiä räpylöitä näytellään soidinmenoissa ja niitä käytetään hyväksi myös munien hautomisessa. Lintu pesii lähes paljaalle maalle, eikä pesäkuopassa ole juurikaan muuta ainesta.[1]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 Colin Harrison ja Alan Greensmith: Koko maailman linnut. Helsinki: Helsinki Media, 1995. ISBN 951-875-637-6.