Selkouni
Wikipedia
Selkouni (englanniksi lucid dream, suomenkielinen terminologia ei ole vakiintunut, kutsutaan myös nimillä selväuni, kirkas uni ja lucid-uni) tarkoittaa unta, jota nähdessään henkilö tiedostaa näkevänsä unta. Useimmiten selkounessa pystytään myös jossain määrin vaikuttamaan unen sisältöön, esim. liikkumaan unimaailmassa oman mielen mukaan, jolloin puhutaan tarkennettuna kontrolloidusta unesta. Termi selkeä tai kirkas viittaa siihen, että selkounet koetaan usein lähes yhtä aidon tuntuisiksi kuin valveilla tehdyt havainnot. Selkounet sekoitetaan joskus valveuniin.
Syy sille, miksi selkounia halutaan nähdä on, että unessa fysikaaliset ja sosiaaliset rajoitukset eivät päde, vaan erityisesti kontrolloidun unen aikana henkilö voi mm. lentää, taikoa, tai muuten muokata ympäristöään "ajatuksen voimalla", tavata uudelleen henkilöitä muistoistaan, toteuttaa seksuaalisuuttaan, harrastaa tavallista todentuntuisempaa mielikuvaharjoittelua ja tutkiskella mielikuvituksensa tuotteita hyvin konkreettisesti.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Yleisyys ja opettelu
Kyselytutkimusten mukaan noin 60 % ihmisistä on joskus elämässään nähnyt selkounen. Koska kaikki selkounia näkemättömät eivät välttämättä ymmärrä käsitettä, saattaa tämä olla kuitenkin yliarvio. Joka tapauksessa selkounia ovat jossain vaiheessa elämäänsä, usein lapsuudessa, nähneet varsin monet. Selkounien näkeminen säännöllisesti on kuitenkin harvinaista. Selkounien näkemiseen on kehitetty tekniikoita ja harjoitteita, mutta niiden tehokkuus riippuu henkilöstä. Jotkut näkevät selkounia luonnostaan ja usein, kun taas toisille yhdenkin saavuttaminen voi vaatia pitkällistä harjoittelua:
[muokkaa] Unien muistamistekniikat
Edellytyksenä selkounien näkemiseen pidetään unien muistamista. Tutkimusten mukaan käytännössä kaikki ihmiset näkevät unia joka yö, mutta useimmat unohtavat ne viimeistään herätessään. Selkouniharrastajat harjoittelevat muistamista mm.:
- Pitämällä unipäiväkirjaa
- Virittämällä herätyskellon soimaan tyypilliseen REM-uni-aikaan (n. kello 3–5 yöllä)
- Päättämällä muistaa ja pitämällä asian mielessä hereillä ollessa
[muokkaa] Unen tunnistamistekniikat
Selkounien saavuttamista harjoitellaan mm. seuraavilla tekniikoilla:
- Päättämällä nähdä niitä ja pitämällä asian mielessä hereillä ollessa
- Tarkkailemalla passiivisesti hereillä ollessa unelle tyypillisiä ilmiöitä, jolloin tapa kulkeutuu hiljakseen myös uneen:
- Vastaavatko fysikaaliset ilmiöt, esim. painovoima, tavanomaista kokemusta?
- Vastaako ympäristö tavanomaisia kokemuksia? Esim. onko merenpohjassa taloja?
- Ovatko asiat oikeassa asiayhteydessä? Esim. onko ympäristössä esineitä tai ihmisiä, jotka kuuluvat johonkin toiseen tilaan.
- Ovatko omat tunnetilat tavallista kärjistetympiä?
- Opettelemalla tekemään aktiivisesti todellisuustestejä, jotka paljastavat unelle tyypilliset epäjohdonmukaisuudet. Hereillä ollessa ihmiselle on yleensä täysin selvää, mistä syystä testien tekeminen voi tuntua järjettömältä. Unessa tietoisuus on huomattavasti heikompaa, mistä syystä testit ovat hyödyllisiä. Esim.:
- Toimiiko valokatkaisija oikein, tai näkyykö peilikuva vääristyneenä tai sumeana?[1]
- Toimivatko mekaaniset laitteet johdonmukaisesti? Esimerkiksi kulkeeko kello tasaista vauhtia eri katsontakertojen välissä?[2]
- Voiko käden työntää seinästä läpi, kun sitä ei katso?
- Jos hyppää, pysyykö ilmassa tavattoman kauan?
- Pystytkö hengittämään nenän kautta, vaikka pidät siitä kiinni?
- Pystytkö hävittämään esineitä/asioita "ajatuksen voimalla"?
- Jos heilutat sormiasi katsomatta niihin ja sen jälkeen lasket ne, onko niitä yhä viisi?
DILD (Dream Initiated Lucid Dream) tarkoittaa, että kesken normaalin unen huomaa olevansa unessa. Yllä luetellut todellisuustestit ovat oleellisia tässä tekniikassa. Myös itsesuggestio hereillä ollessa liitetään tähän tekniikkaan. Itseään voi motivoida jo päivällä päättämällä näkevänsä selkounen ja illalla ennen nukkumaanmenoa uskottella itselleen, että näkee selkounen. DILDin saavuttamiseksi hereillä ollessa täytyy tehdä todellisuustestejä. Todellisuustestit siirtyvät uniin, jos niitä toistaa jatkuvasti. Jos todellisuustesti siirtyy uneen se ei kuitenkaan takaa sitä, että huomaa näkevänsä unta. Todellisuustestit voivat epäonnistua myös unessa joten kannattaa tehdä monta testiä varmuuden vuoksi.
WILD (Wake Initiated Lucid Dream) eli siirtyminen suoraan valveilta selkouneen. Suoraan selkouneen pääseminen nukkumaan mennessä on periaatteessa mahdotonta, koska REM-unijakso alkaa vasta myöhemmin nukahtamisen jälkeen. Tämän takia WILDin saavuttamiseksi pitää aluksi nukkua muutama tunti. Hereillä ollessa motivoidaan itseä näkemään selkouni ja palataan takaisin sänkyyn. Sängyssä ollessa rentoudutaan ja tyhjennetään mieli ja siirrytään selkouneen. Siirtymää voi helpottaa silmien tarkoituksellinen liikuttelu, jolloin keho luulee olevansa REM-tilassa. Joillekin WILD-tekniikka on helppo tapa nähdä selkouni, mutta varsinkin ensikertalaiselle se voi olla haastava.
[muokkaa] Selkounien historia ja tieteellinen tutkimus
Ilmiön olemassaolo on kokemuksellisesti tiedetty vuosituhansien ajan, mutta Alan Worsley 80-luvulla ja myöhemmin Stephen LaBerge vahvistivat unennäkijän olevan tietoisessa tilassa pyytämällä koehenkilöitä lähettämään ennalta sovittuja merkkejä selkounen aikana mm. silmänliikkeillä ja hengityksellä, kun heidän todettiin aivosähkökäyrämittausten mukaan olevan REM-unessa. Näiden tutkimusten tulokset ovat kuitenkin osin kiistanalaisia [1].
Selkounet ovat siis kokeellisesti tutkittava luonnollinen ilmiö, eivätkä siksi kuulu parapsykologian piiriin, kuten usein virheellisesti luullaan. Itse asiassa osa parapsykologisena pidetyistä ilmiöistä voi selittyä selkounenomaisilla kokemuksilla, joissa henkilö on tajuissaan ja kokee unimaailman hyvin todentuntuiseksi mutta ei ymmärrä olevansa unessa. Kokeneilta selkouniharrastajilta on saatu raportteja tilanteista, joissa nämä ovat kokeneet mm. ruumiista irtaantumisen, mutta onnistuneet sitten em. todellisuustestien avulla osoittamaan kokemansa uneksi.
Toisaalta selkounen kokeminen herättää helposti kysymyksiä ihmisen kokeman todellisuuden luonteesta, ja jotkut pitävätkin selkounia osana uskonnollista ja henkistä elämäntapaansa. Esimerkiksi Tiibetin buddhalaismunkit ovat ilmeisesti käyttäneet selkounia jo ainakin 500-luvulla jooga-muotona. Länsimaisista moderneista kirjailijoista maagisia tulkintoja aiheesta on esittänyt kirjoissaan mm. Carlos Castaneda ja suoria vaikutteita on nähtävissä myös useissa populaarikulttuuriin kuuluvissa teoksissa, kuten Matrix.
Nimen lucid dreaming ilmiölle antoi alankomaalainen psykiatri Frederick van Eeden vuonna 1913 (A Study of Dreams). Suomen kielellä aihetta on käsitelty tieteellisestä näkökulmasta ainakin Skepsis ry:n Skeptikko-lehden numerossa 4/98.
[muokkaa] Lähteet
- LaBerge, Stephen; Rheingold, Howard: "Exploring the World of Lucid Dreaming", ISBN 0-345-37410-X
- Green, Celia; McChreery: "Lucid Dreaming - the paradox of consciouness during sleep" ISBN 0-415-11239-7
- Skeptikko-lehti 4/98
- http://jaaari.no-ip.com/foorumi/viewtopic15550-180.html
[muokkaa] Viitteet
- ↑ The Light and Mirror Experiment by Lynne Levitan and Stephen LaBerge, The Lucidity Institute, from Nightlight 5(10), Summer 1993.
- ↑ Reality testing, Lucid Dreaming FAQ, by The Lucidity Institute. (October 2006)
[muokkaa] Katso myös
- Unihalvaus
- Nukkuminen
- Univelka
- Unihäiriöt
- Enneuni
- Unissakävely
- Unissapuhuminen
