Pyöriäinen
Wikipedia
| Pyöriäinen | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] | ||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Pyöriäinen ja ihminen | ||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Phocoena phocoena (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Pyöriäisen levinneisyysalue | ||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Pyöriäinen Wikispeciesissä |
Pyöriäinen (Phocoena phocoena) on yksi kuudesta pyöriäislajista ja yksi pienimmistä hammasvalaista. Sen elinpiiriä ovat pohjoiset merialueet, joissa se suosii matalia merialueita joiden keskilämpötila on noin 15 astetta. Pyöriäinen on luokiteltu maailmanlaajuisesti vaarantuneeksi lajiksi.[1]
Pyöriäinen on ainoa valaslaji, joka elää pysyvästi Suomen vesillä. Itämeren pyöriäiskanta on kuitenkin vähentynyt sadassa vuodessa noin 10 000 – 20 000 yksilöstä arviolta 600 yksilöön ja nykyisin ihminen kohtaa Suomessa Pyöriäisen hyvin harvoin. Suurin osa Suomen pyöriäishavannoista keskittyy saaristomerelle. Syinä pyöriäisten katoon Itämerestä pidetään hukkumista verkkoihin sivusaaliina, metsästystä 1800- ja 1900-luvun vaihteessa sekä 1940-luvun ankaria jäätalvia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuntomerkit
Aikuisen pyöriäisen pituus on alle kaksi metriä. Koiraat (1,5–1,9 metriä ja 45-50 kiloa) ovat yleensä naaraita (1,6–1,9 metriä ja 60 kiloa) pienempiä. Vastasyntynyt pyöriäinen on noin 75 senttimetrin pituinen.[1]
Pyöriäisen väritys vaihtelee, selkäosa voi olla tummanharmaasta mustansiniseen, kyljet ovat väritykseltään vaaleamman harmaat ja mahapuoli on valkea. Delfiineistä eroavasti pyöriäisen pää on pieni ja pyöreähkö, ilman otsakulmaa ja terävää nokkaa. Hylkeistä pyöriäisen erottaa paitsi selkäevä myös niiden pyörähtävä liike veden pinnalla.
Pyöriäisen paras tuntomerkki on matala kolmionmuotoinen selkäevä. Selkäevä sijaitsee selän keskellä pään ja pyrstön puolivälissä. Muodoltaan se on matala ja kolmiomainen ja takareunaltaan hieman kovera. Eläimen pyörähtäessä pinnassa, sen selkäevä voi vaikuttaa suurelta verrattuna pinnalla näkyvään selkään. Muihin valaslajeihin verrattuna pyöriäinen on hidas uimari: sen keskivauhti on vain noin seitsemän kilometriä tunnissa. Ruokaillessa sen liikkeet ovat nopeammat ja se saattaa ajoittain hypätä ilmaan.[2]
[muokkaa] Levinneisyys ja elinympäristö
Pyöriäisen levinneisyys kattaa lauhkean ja subarktisen Pohjois-Atlantin rannikkoalueet ja pohjoisen Tyynenmeren alueet, joissa meriveden keskilämpötila on alle 15 astetta ja syvyys noin 200 metriä. Pyöriäinen voi elää sekä merivedessä että murtovedessä. Tämän lisäksi on havaintoja siitä, että laji voi oleskella väliaikaisesti myös makeassa vedessä. Pyöriäisten on havaittu uivan jokia pitkin hyvinkin pitkälle sisämaahan
[muokkaa] Elintavat ja käyttäytyminen
[muokkaa] Ravinto
Itämeren pyöriäisten pääasiallinen ravinto on silakka. Muita ravintokaloja ovat muun muassa turska, ankerias ja makrilli. Päivittäin pyöriäinen syö kalaa noin viisi kiloa. Saalistaessaan pyöriäinen käyttää myös kaikuluotausta kommunikoinnissaan ja saalistaessaan. Se lähettää ääniä ja saa kaiun takaisin, jonka avulla se muodostaa kuvan ympäristöstään.
[muokkaa] Lauma
Pyöriäinen on vilkas ja sosiaalinen eläin. Ne elävät 2-15 yksilön parvissa joissa vallitsee tiukka sosiaalinen arvojärjestys. Myös suurempia 50-200 yksilön parvia on tavattu, mutta ne ovat hyvin harvinaisia. Ryhmien koossa on vuodenajoista riippuvaa vaihtelua. Yksinäisiä pyöriäisiä nähdään eniten kesällä, kolmen tai useamman yksilön ryhmistä on eniten havaintoja talvisin. Suuremmat parvet muodostuvat muuttoreiteillä tai matkalla hyville ruokailupaikoille. Suomen rannikolla tavatut yksilöt ovat useimmiten uineet yksin tai kahden-kolmen yksilön ryhmissä.[2] Pyöriäisellä ei ole äänihuulia, mutta se ääntelee ilma-aukkonsa kautta ja kuulee alaleuallaan. Pyöriäisen kuulo on yksi eläinkunnan parhaista, se pystyy kuulemaan korkeita taajuuksia, jotka yltävät lähes 150 000 Hz saakka. Keskimääräinen pyöriäisen kuuloalue on 75 Hz ja 150 000 Hz välillä.
Parvissa pyöriäiset pitävät huolta etenkin vahingoittuneista yksilöistä. Parvena liikkuessaan pyöriäiset eivät ui järjestäytyneessä muodostelmassa, vaan ne uivat ristiin rastiin toistensa kanssa.[3]
[muokkaa] Lisääntyminen
Keskimäärin pyöriäinen elää noin 10-12 vuoden ikäiseksi, mutta 14-vuotiaitakin yksilöitä on tavattu. Naaraat tulevat sukukypsiksi 3-4 vuoden ikäisinä, koiraat hieman vanhempina. Parittelu tapahtuu kesä-elokuussa ja poikaset syntyvät seuraavan vuoden touko-elokuun aikana. Emo imettää poikastaan jopa kahdeksan kuukauden ajan, ja vielä sen jälkeenkin poikanen usein seuraa emoaan kunnes emo synnyttää uuden poikasen.[2]
[muokkaa] Suojelu
.jpg/180px-Marsvin_(Phocoena_phocoena).jpg)
Vielä 1900-luvun alussa Itämerellä eli arviolta 10 000-20 000 pyöriäistä. Osa niistä on todennäköisesti ollut ainoastaan vaellusmatkalla Tanskan salmista tai Pohjanmereltä, mutta osan on arveltu olleen Itämeren omaa pyöriäiskantaa, joka eroaa sekä Pohjanmeren että Tanskan salmien pyöriäispopulaatioista. Itämerellä elää tällä hetkellä arvioiden mukaan noin 600 pyöriäistä, pääasiassa meren eteläosissa.[4]
Pyöriäiskannan vähenemiseen Itämerellä ovat vaikuttaneet useat tekijät. Vielä 1800-ja 1900-lukujen vaihteessa pyöriäisiä metsästettiin Tanskan salmissa niiden vaellusmatkojen aikana. Vähentymisen yhtenä syynä on pidetty myös 1940-luvun kovia talvia, jolloin Itämeri jäätyi lähes kokonaan. Tämän jälkeen pyöriäisten pahimpia uhkia ovat olleet erilaiset ympäristömyrkyt ja kalastusverkot, joihin ne ovat tarttuneet sivusaaliiksi. Myös lisääntynyt vedenalainen melu ja liikennemäärien kasvu merellä uhkaavat pyöriäisiä.[1] Melu voi aiheuttaa pyöriäisille hetkellisen kuulon heikkenemisen tai pahimmillaan johtaa jopa kuuroutumiseen. Tämä vaikeuttaa niiden suunnistusta ja keskinäistä kommunikointia. Melulähteitä merialueilla ovat esimerkiksi öljynporauksen yhteydessä tehdyt räjäytykset, kalastuksessa käytetyt kaikuluotaimet sekä vilkas laivaliikenne.[5]
Vuonna 2001 Suomen ympäristöministeriö aloitti pyöriäisen havainnointikampanjan. Sen tuloksena saatiin uusia pyöriäishavaintoja, jotka osoittivat ettei pyöriäinen ole kokonaan kadonnut Suomen aluevesiltä. Suomen ja Ruotsin liittyessä Euroopan Unioniin vuonna 1995 luontodirektiivi toi Itämeren alueelle velvoitteen pyöriäisen suotuisan suojelutason säilyttämiseen ja palauttamiseen. Vuonna 2005 EU asetti määräyksen Itämerelle myös ajoverkkokiellon sekä kalanpyydysten suojaamiseksi pyöriäisiltä ja asetti myös tarkkailijaohjelman suomalaisille kalastusaluksille.[6] Suomi on allekirjoittanut ASCOBANS-sopimuksen (Agreement on Conservation of Small Cetaceans in Baltic Sea and in North Sea), jolla on tarkoitus suojella Itämeren ja Pohjanmeren pikkuvalaita. Sopimuksen tavoitteena on turvata muun muassa pikkuvalaiden elinympäristöjen suojelu, lisätä eläinten tutkimusta ja seurantaa sekä jakaa tietoa. Sopimusvaltioiden ensisijaisia tehtäviä ovat pikkuvalaiden, ennen kaikkea pyöriäisten sivusaalismäärien vähentäminen Pohjanmerellä, Itämerellä sekä Tanskan salmissa. Lisäksi pyöriäisten lukumäärä tullaan selvittämään eri merialueilla.[2]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 Ympäristöministeriö: Pyöriäinen Suomessa (pdf) Viitattu 13.4.2008.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 WWF Finland: Uhanalainen pyöriäinen Pandan polku. 11.3.2004. Viitattu 13.4.2008.
- ↑ Haukkovaara, Olli: Suomen ja pohjoisen itämeren valaat 1997. Viitattu 13.4.2008.
- ↑ Ympäristöministeriö: Pyöriäishavainnot Suomessa Viitattu 13.4.2008.
- ↑ Ympäristöministeriö: Pyöriäisiä menehtyy kalaverkkoihin Viitattu 13.4.2008.
- ↑ Suomen luonnonsuojeluliitto: Palaako Pyöriäinen takaisin? Viitattu 13.4.2008.
[muokkaa] Aiheesta muualla
