Wikipedia
Hammasvalaat (Odontoceti) on toinen valaiden nykyisistä alalahkoista. Se on hetulavalaita paljon runsaslajisempi. Ryhmään kuuluu pyöriäisiksi, delfiineiksi ja valaiksi kutsuttuja lajeja. Hammasvalaat ovat keskimäärin hetulavalaita pienempiä. Pienimpien lajien pituus on noin metri; kookkain laji on 18 metrin pituinen kaskelotti. Koiras on aina naarasta suurempi. Saaliseläimet ovat paljon suurikokoisempia kuin hetulavalailla. Hampaiden lukumäärä vaihtelee kahdesta 250:een; joskus hampaita on vain alaleuassa. Ravintonsa hammasvalaat nielevät silti kokonaisena. Hampaita ei käytetä ravinnon hienontamiseen vaan vain sen kiinni saamiseen. Useimpien lajien hampaat ovat suipot ja terävät. Sieraimet ovat kehittyneet yhdeksi hengitysreiäksi, joka sijaitsee päälaella. Hajulimakalvo ja aivojen hajukeskus puuttuvat kokonaan. Kallo on epäsymmetrinen. Osa oikean puoliskon luista on kehittyneet voimakkaammiksi kuin vastaavat luut vasemmalla puolella. Kurkunpää kaksi rustoa muodostaa hanhen nokan muotoisen putken, joka ulottuu pitkälle nenäonteloon ja sulkeutuu tarvittaessa rengaslihaksen avulla. Hammasvalaiden suunnistuksessa ja viestinnässä käyttämä ääntely ei synny kurkunpäässä, koska äänijänteitä ei valailla ole lainkaan, vaan nenäontelossa. Monien lajien aivot – etenkin pikkuaivot – ovat erittäin kehittyneet ja hyvin suuret. Aivokuori on paljon poimuisampi kuin ihmisellä[1].
[muokkaa] Yläheimoja ja heimoja
- Physeteroidea – kaskelotinsukuiset valaat
- Physeteridae – kaskelotit
- Kongiidae – kääpiökaskelotit
- Platanistoidea – jokivalaidensukuiset valaat
- Platanistidae – jokivalaat
- Iniidae – iniinit
- Pontoporiidae
- Ziphoidea – nokkavalaidensukuiset valaat
- Delphinoidea – delfiininsukuiset valaat
- ↑ Lahti, S., Lahti, T. & Raasmaja, A. (toim): "Valaat", Zoo Suuri eläinkirja 2: Nisäkkäät, s. 483. WSOY, 1978. ISBN 951-0-08247-3.
[muokkaa] Aiheesta muualla
Hammasvalaat Wikispeciesissä
