Pullonokkadelfiini
Wikipedia
| Pullonokkadelfiini | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Tursiops truncatus (Montagu, 1821) |
||||||||||||||||||||
| Pullonokkadelfiinin levinneisyys | ||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
 Pullonokkadelfiini Wikispeciesissä |
Pullonokkadelfiini tai myös pullokuonodelfiini (Tursiops truncatus) on yleisin ja tunnetuin delfiinilaji. Lajia tavataan miltein kaikissa merissä, paitsi napa-alueiden merialueilla. Yleensä delfinaarioissa olevat delfiinit ovat pullonokkadelfiinejä.
Populaarikulttuurissa pullonokkadelfiinien tunnetuin edustaja on useita tv-sarjoja ja elokuvia tähdittänyt Flipper-delfiini, jota ehti esittämään vuosien varrella useampi pullonokkadelfiini.
[muokkaa] Rakenne
Pullonokkadelfiineiden väritys on harmaa. Se vaihtelee selkäevän tummanharmaasta hyvin vaaleanharmaaseen ja vatsanalusen melkein valkoiseen. Tämä väritys tekee delfiinistä hyvin vaikean erottaa niin ala- kuin yläpuoleltakin. Ylä- ja alaleukojen pituus antaa delfiinille sen pullonokka-nimen. Eläimen oikea nokka eli nenä on kuitenkin päänpäällä oleva puhallusaukko, missä näkyy nenän rakenne sen olessa avoinna. Pullonokkadelfiinin kasvoilla on tunnusomainen ”hymy”.
Aikuisten delfiinien pituus voi vaihdella kahdesta neljään metriin ja paino 150 kilogrammasta 650 kilogrammaan. Useimmiten ne kuitenkin painavat noin 200–300 kg. Urokset ovat hiukan pidempiä ja huomattavasti painavampia kuin naaraat. Delfiinin koko näyttäisi riippuvan sen asuinalueesta. Suurin osa tähän liittyvästä tutkimuksesta on suoritettu pohjoisella Atlantilla, missä tutkijat ovat erottaneet kaksi ekotyyppiä. Lämpimämmissä ja matalimmissa vesissä asuvat delfiinit ovat pienempikokoisia kuin kylmien ja syvien vesien serkkunsa.lähde? Skotlannissa mitattujen delfiinien keskiarvo oli vähän alle 4 metriä, mutta Floridassa mitattujen vain noin 2,5 metriä. Kylmemmissä vesissä oleskelevilla delfiineillä on myös korkeampi rasvaprosentti ja niiden veri sopeutuu paremmin syviin sukelluksiin.
Pyrstönpäät ja selkäevä ovat muodostuneet tiheästä kudoksesta eikä niissä ole luuta tai lihasta. Eläin liikkuu eteenpäin liikkuttamalla pyrstöä ylös ja alas. Sivuevät toimivat ohjauksessa. Niissä on samantapainen luusto kuin maanisäkkäillä, mistä delfiinit ja muut merinisäkkäät ovat kehittyneet 50 miljoonaa vuotta sitten.
[muokkaa] Käytös
Pullonokkadelfiinit yleisimmin uivat 5–11 km/h nopeudella, mutta lyhyitä matkoja ne voivat uida jopa 40 km/h.
Joka 5.–8. minuutti delfiinin pitää nousta pintaan hengittämään, mutta useimmin ne ovat veden alla vain muutamia minuutteja. Eläinten uni on hyvin kevyttä. Tiedemiehet ovat ehdottaneet, että delfiinin aivopuoliskot vuorottelisivat unirytmiä keskenään.lähde? On myös ehdotettu, että delfiineillä olisi lyhyitä 'mikrounen' hetkiä.lähde?
Yleensä delfiinit elävät enintään 12 yksilön ryhmissä. Ne ovat pitkäaikaisia sosiaalisia ryhmiä. Yleensä naaraat ja niiden poikaset elävät näissä ryhmissä ja nuoret delfiinit omissaan. Useimpia ryhmiä voi liittyä yhteen ja muodostaa sadan tai useamman yksilön ryhmän. Urokset elävät useimmiten yksin tai pienessä 2–3 yksilön ryhmässä ja liittyvät naaraiden seuraan vain lyhyiksi ajoiksi kerrallaan.
Laji on tunnettu sen ystävällisestä luonteesta ja uteliaisuudesta vedessä tai veden lähellä olevia ihmisiä kohtaan. Sukeltajille delfiinien tutkimukset eivät ole ollenkaan tuntemattomia tilanteita ja usein eläimet sallivat taputuksia tai silityksiä. Tiedossa on tapauksia jolloin delfiinit ovat nostaneet haavoittuneita sukeltajia pintaan turvaan, tapa mitä eläimet tekevät myös omille haavoittuneilleen. Tällaiset tapaukset ovat ansainneet niille lisänimen ”ihmisen paras ystävä meressä”. Vuoden 2004 marraskuussa, Uudessa Seelannissa pullonokkadelfiinien ryhmä suojeli kolmea rantavahtia valkohailta noin 40 minuuttia ja auttoivat heidät rantaan.lähde?
Kaikesta huolimatta delfiinit ovat petoja ja ne osoittavat aggressiivisuutta. Urokset taistelevat keskenään naaraista ja vallasta. Pullonokkadelfiinit ovat myös hyökkääviä haita ja pienempiä delfiinejä kohtaan. Lisääntymiskauden aikana urokset kamppailevat toistensa kanssa sitkeyttä ja kokoa hyväksikäyttäen.
Naaraat elävät yleensä noin 40 vuotta ja nähtävästi stressaavampi elämä verottaa uroksien elämästä niin paljon, että ne harvoin elävät yli 30-vuotiaiksi.lähde?
[muokkaa] Ruokavalio
Pullonokkadelfiinit syövät pieniä kaloja ja joskus kalmareita, rapuja, mustekaloja ja muita pieniä eläimiä. Niiden pyöreäpäiset hampaat sopivat pitelyyn mutteivät pureskeluun. Kun kalaparvi on löytynyt delfiinit toimivat ryhmänä ja pitävät kalat lähellä toisiaan. Delfiini voi kalastaa myös yksinään, mutta silloin ruokana on pohjakaloja. Joskus eläimet iskevät kalan tajuttomaksi (tai pois vedestä) tehdäkseen kiinnisaamisen ja syömisen helpommaksi.
