Pohjois-Amerikan maantiede
Wikipedia
Pohjois-Amerikka on 25,3 miljoonaa neliökilometriä pinta-alaltaan, ja siten kolmanneksi suurin manner. Manner rajoittuu idästä Atlanttiin, pohjoisesta Jäämereen ja lännestä Tyyneenmereen. Manner kapenee etelään mentäessä, ja Väli-Amerikan kannas yhdistää sen Etelä-Amerikkaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Pinnanmuodot
Pohjois-Amerikassa on vanhoja ja nuoria vuoristoja. Nuorten Kordillieerien osat Pohjois-Amerikassa (mm. Kalliovuoret ja Sierra Nevada) kulkevat koko mantereen poikki sen länsipuolelta. Vuoret ovat nuoria poimuvuoria, joissa on aktiivisia tulivuoria. Vuoret nousevat yli neljän kilometrin korkeuteen, ja korkein huippu on Mount McKinley (6 194 m). Vuorijonojen väliin jää tasankoja, altaita, kuten Mojaven aavikko, Kuolemanlaakso ja monet suolajärvet.
Mantereen itärannikolla kulkee Appalakit, joka on vanha vuorijono. Sen korkein kohta on Mount Mitchell (2 037 m). Vuoriston ja rannikon välissä on rannikkotasanko. Mantereen sisäosa koostuu valtavista tasangoista ja alangoista, ns. preeriasta. Jääkausien aikana suuret osa mannerta oli jäätiköiden peitossa, jotka ovat tehneet Kanadan ja Yhdysvaltojen alueiden sedimenttikerrokset.
Pohjois-Amerikan suurimmat joet ovat Missouri (4 088 km pitkä), Mississippi (3 766 km), Rio Grande (3 034 km), Columbia (2 044 km) ja Saint Lawrence (3 058 km). Saint Lawrence yhdistää Suuret järvet Atlanttiin. Mantereen suurin järvi on Yläjärvi (82 100 km²).
[muokkaa] Ilmasto
Pohjois-Amerikan lauhkea ilmasto vaihtelee alueittain. Itärannikolla se on lämpimän lauhkea, samalla kun Etelä-Kanadassa, Koilis- ja Luoteis-Yhdysvalloissa se on viileämpi ja kosteampi. Etelä-Kaliforniassa vallitsee välimerenilmasto. Erityisen kuivaa on Pohjois-Meksikossa, Lounais-Yhdysvalloissa ja Kalliovuorten altaissa.
Tornadoja ilmenee laajalla alueella Keski-Yhdysvalloissa, ja mantereen etelä- ja keskiosiin kulkeutuu usein hurrikaaneja.
[muokkaa] Kasvillisuus
Erilaiset metsät peittävät laajoja alueita Pohjois-Amerikassa. Lehtipuut viihtyvät hyvin lauhkeassa ilmastossa, ja Kaliforniassa kasvaa nahkealehtistä kasvillisuutta, sekä Australiasta tuotuja eukalyptuspuita. Subboreaalisella alueella kasvaa subboreaalista metsää. Tyynenmeren rannikolla menestyvät kookkaat puulajit, kuten punapuu.
Mantereen keskiosissa kasvaa ruohokasvillisuutta. Preeriaheinää kasvaa tasangon niillä aluiella, joissa vuotuinen sademäärä on yli 750 mm. Muualla menestyvät vain matalat heinäkasvit. Pohjoisessa subboreaalisen vyöhykkeen pohjoispuolella Kanadassa ja Alaskassa on tundrakasvillisuutta, eli pääasiassa pensaita, sammalia, jäkälää ja ruohoja.
[muokkaa] Lähde
- Martin, Penny & Olds, Margaret (toim.): Geographica - suuri maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 376. Könemann, 2003. ISBN 3-8290-2481-9.
