Pikkutuulihaukka
Wikipedia
| Pikkutuulihaukka | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Uhanalaisuusluokitus: Vaarantunut [1] | ||||||||||||||||||
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Falco naumanni Fleischer, 1818 |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Pikkutuulihaukka Wikispeciesissä |
Pikkutuulihaukka (Falco naumanni) on pienikokoinen jalohaukka, Suomessa suurharvinaisuus.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Pikkutuulihaukka muistuttaa paljon tuulihaukka mutta on pienempi. Koiraan pää ja siiven yläpeitinhöyhenet siniharmaat. Naaras äärimmäisen vaikea erottaa tuulihaukasta. Siivet ja pyrstö ovat pitkät suhteessa vartaloon. Pituus 27-33 cm, siipien kärkiväli 63-72 cm paino
[muokkaa] Äänet
Pikkutuulihaukan yhteysääni on karhea, kolmitavuinen "tje-tje-tje", jonka paino on kahdella ensimmäisellä tavulla. Sen varoitusääni on kimakka "kii-kii-kii...". Kiivaimmin haukat ääntelevät yhdyskunnissaan.
[muokkaa] Levinneisyys
Pikkutuulihaukka pesii Välimeren alueella, keskisessä Etelä-Aasiassa ja Kiinassa. Se talvehtii Afrikassa ja Intiassa. Pikkutuulihaukan kanta pienenee varsinkin Euroopassa. Syynä tähän ovat vanhojen rakennusten hävitys, ympäristömyrkyt ja ehkä myös rotat jotka hävittävät lintujen pesiä. Tämä uhkaa myös välimerenhaukkaa.
[muokkaa] Elinympäristö
Pikkutuulihaukka on sopeutunut elämään ihmisen lähi ympäristössä. Pikkutuulihaukka voi esimerkiksi pesiä vanhoissa rakennuksissa. Enemmistö pikkutuulihaukoista asustaa kuitenkin aroilla, laitumilla tai niityillä,joilla lintujen on helppo pyytää ruokaansa. Pari tarvitsee pesäpaikakseen onkalon kalliossa, rinteessä tai jopa rakennuksessa. Pikkutuulihaukat pesivät myös yhdyskuntina esimerkiksi kylissä.Talvisin pikkutuulihaukat vaeltelevat savanneilla tai muilla samankaltaisilla avoimilla seuduilla.
[muokkaa] Muutto
Suurin osa pikkutuulihaukoista talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Jotkin yhdyskunnista talvehtivat myös Pohjois-Afrikassa, Etelä-Espanjassa ja Turkissa. Syys-lokakuun vaihteessa haukkojen muutto huipentuu. Haukat matkaavat leveänä rintamana, eivätkä käytä tiettyjä johtolinjoja, kuten useimmst muut haukat. Etelä-Afrikassa pikkutuulihaukat kerääntyvät joskus jopa tuhatpäisiksi parviksi. Luultavasti pikkutuulihaukat lentävät yhtäjaksoisesti 2500 km matkan Välimeren ja Saharan yli. Pohjois-Afrikkaan linnut saapuvat helmikuun puolivälissä, Espanjaan ja Kreikkaan maaliskuussa, sekä Itä-Eurooppaan ja Venäjään huhtikuussa. Pikkutuulihaukka harhailee joskus pesimäalueen pohjoispuolella, Tanskassa ja Ruotsissa. Ruotsissa siitä on seitsemän havaintoa vuoteen 1992 mennessä, ja Tanskassa viisi havaintoa. Suomessa pikkutuulihaukka on tavattu Siuntiossa 8.6.1989.
[muokkaa] Pesintä
Pikkutuulihaukka pesii ensi kertaa jo 1-2 vuotiaana. Pariside kestää vain yhden vuoden. Parit pesivät yhdyskuntina joissa on noin 10-12 paria. Joskus laji pessii myös yksin. Koiras pikkutuulihaukka alkaa heti pesimäkauden alkaessa etsiä sopivaa pesäpaikkaa. Niitä ovat mm. halkeamat kallioissa, rinteiden syvänteet, tai rakennusten onkalot. Myös pöntöt kelpaavat pesäpaikoiksi. Naaraan saavuttua linnut esittävät soidinlennon. Muninta alkaa huhtikuun puolivälissä,jolloin naaras munii 1-2 vrk:n välein 3-6 munaa joita molemmat puolisot hautovat. Espanjassa tehdyssä laskussa on huomattu jopa 36 prosentin pesinnöistä tuhoutuneen ynpäristömyrkkyjen vuoksi. Poikaset ovat pesässä noin 28 vuorokautta.
[muokkaa] Kannanarviot
Koko Euroopan ja Läntisen palearktisen alueen kokonaiskannaksi arvellaan n. 12500-18000 paria.Niistä 4200-5100 paria elää Espanjassa. Pikkutuulihaukka on luokiteltu Euroopassa vaarantuneeksi lajiksi,ja koko maailmassa uhanalaiseksi.
[muokkaa] Ravinto
Pikkutuuulihaukka syö pääasiassa hyönteisiä, kuten sirkkoja ja kovakuoriaisia. Keväällä ne syövät myös pikkunisäkkäitä, liskoja ja joskus myös pieniä käärmeitä. Talvella tärkeimpinä saaliseläiminä ovat termiitit. Eräiden Espanjassa tehtyjen laskujen mukaan on huomattu että noin 90% pesälle tuoduista saaliseläimistä oli hyönteisiä ja muita selkärangattomia. Selkärankaisista saaliseläimistä yleisimpiä olivat koti-ja metsähiiret, peipot ,ja muut varpuslajit. Myös Ranskassa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin hyönteisten määrä, joka oli 93%.
[muokkaa] Saalistustavat
Pikkutuulihaukka väijyy saalista tuulihaukan tapaan ilmassa lekuttelemalla,tai näköala tolpalla istuen. Havaittuaan sopivan saaliin maassa, haukka pudottautuu alemmas, kunnes noin metrin korkeudella iskee siihen kiinni. Pikkutuulihaukka pyydystää lentäviä hyönteisiä nappaamalla niitä jaloillaan ja syömällä ne jo ilmassa. Tätä nerokasta menetelmää käyttävät myös nuolihaukka ja punajalkahaukka.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Lähteet
Benny Gensbol& Pertti Koskimies: Suomen ja Euroopan päiväpetolinnut WSOY 1995
