Pianosonaatti nro 14 (Beethoven)
Wikipedia
Ludwig van Beethovenin pianosonaatti nro 14 cis-molli op. 27 nro 2, joka tunnetaan yleisesti nimellä Kuutamosonaatti, on yksi Beethovenin tunnetuimmista sonaateista. Se on omistettu Beethovenin oppilaalle, 17-vuotiaalle kreivitär Giuletta Guicciardille, johon Beethoven oli huhujen mukaan rakastunut. Beethoven ei ole antanut tällekään sonaatille lisänimeä itse, vaan nimi johtuu siitä, että öisen Luzernjoen uskotaan vaikuttaneen Beethoveniin niin syvästi, että hän sävelsi sen tunnelman avulla sonaatin. Sonaatin ensimmäinen osa on erittäin soitettu myös amatöörien parissa, sillä se ei ole teknisesti niin vaikea kuin muut sonaatin osat.
[muokkaa] Rakenne
Sonaatissa on kolme osaa:
- Adagio sostenuto "Si deve suonare tutto questo pezzo delicatissimamente e senza sordini"
- Allegretto "La prima parte senza repetizione"
- Presto agitato.
Ensimmäinen osa, adagio sostenuto, on erittäin hidas. Vasen käsi soittaa oktaaveja, oikea hiljaista murtosointua trioleissa ja samalla melodiaa. Osa on sonaattimuotoinen jos mikä, ja tekee moniin kuulijoihin lähtemättömän vaikutuksen. Rauhallinen tunnelma on vaikea säilyttää.
Toinen osa, allegretto, keventää hieman raskasta tunnelmaa ensimmäisen osan jäljiltä. Osa on kuin menuetti, kolmijakoinen ja sisältää trion. Tämä kaikki on Des-duurissa. Triossa on oikeastaan kyse oikean ja vasemman käden vuoropuhelusta, vain eri rytmissä.
Viimeinen osa on myrskyisä, ja siinä jos missä purkautuu ensimmäisen osan lataus. Osa sisältää nopeita arpeggioita ja paljon korostuksia. Beethovenin ystävä Antonín Reicha kertoo:
"Beethoven pyysi minua kääntämään sivuja, mutta olin liian kiireinen kiskoessani hänen soitostaan katkenneita kieliä flyygelistä ulos, etteivät ne estäisi muita vasaroita toimimasta. Sain loppujen lopuksi tehtyä kaikki hommani kunnialla, kiskoin kieliä ulos flyygelistä, vapautin irronneisiin kieliin takertuneita vasaroita ja käänsin sivuja. Konsertin loputtua olin hikisempi kuin Beethoven!"lähde?
Beethoven tunnettiin muutenkin siitä, että hän monissa esityksissään rikkoi flyygelistä kielet soittamalla kovaa.
| Ludwig van Beethovenin pianosonaatit |
|---|
 Op. 2 nro 1 | Op. 2 nro 2 | Op. 2 nro 3 | Op. 7 | Op. 10 nro 1 | Op. 10 nro 2 | Op. 10 nro 3 | Op. 13 (Pateettinen sonaatti) | Op. 14 nro 1 | Op. 14 nro 2 | Op. 22 | Op. 26 | Op. 27 nro 1 (Quasi una fantasia) | Op. 27 nro 2 (Kuutamosonaatti) | Op. 28 (Pastoraalisonaatti) | Op. 31 nro 1 | Op. 31 nro 2 (Myrsky) | Op. 31 nro 3 (Die Jagd) | Op. 49 nro 1 | Op. 49 nro 2 | Op. 53 (Waldstein) | Op. 54 | Op. 57 (Appassionata) | Op. 78 | Op. 79 | Op. 81a (Jäähyväissonaatti) | Op. 90 | Op. 101 | Op. 106 (Hammerklavier) | Op. 109 | Op. 110 | Op. 111 |
