Pakolaishallitus

Wikipedia

Pakolaishallitus on poliittinen ryhmittymä, joka väittää olevansa maan laillinen hallitus, mutta on erinäisistä syistä kykenemätön hallitsemaan aluettaan ja toimii siksi vieraasta maasta käsin. Pakolaishallitukset toimivat yleensä sillä oletuksella, että ne pystyisivät joskus saamaan vallan takaisin kotimaassaan.

Pakolaishallituksia on usein olemassa sodanaikaisten miehitysten aikana. Esimerkiksi kun Saksa teki aluevaltauksia toisessa maailmansodassa, useat Euroopan hallitukset ja monarkit hakivat turvapaikkaa Britanniasta.

Käytännössä pakolaishallituksella ei ole todellista valtaa, vaikka jotkin valtiot saattavat tunnustaakin sen maan lailliseksi hallitukseksi. Pakolaishallituksen toimintaan kuuluvat vain hallinnolliset asiat kuten sopimuksien solmiminen, perustuslain muuttaminen, asevoimien ylläpito, diplomaattisuhteiden ylläpitäminen, henkilökorttien myöntäminen ja vaalien pitäminen.

[muokkaa] Kuuluisia pakolaishallituksia

• Viron pakolaishallitus Neuvosto-Viron aikana 1940–1991.
• Etiopian keisarillinen neuvosto prinssi Ermias Sahle Selassien johtamana Washington D.C.:ssä.
• Espanjan tasavaltalaishallitus maapaossa Francon aikana. Méxicossa vuodesta 1939 ja Pariisissa vuodesta 1946 aina Francon kuolemaan asti.
• Georgian demokraattinen tasavalta maapaossa vuodesta 1921 Pariisissa.
• Puolan pakolaishallitus maapaossa Lontoossa vuosina 1939-1991.
• Länsi-Saharan pakolaishallitus Tindoufissa Algeriassa.
• Vapaa Aceh -liikeen pakolaishallitus Tukholmassa, Ruotsissa.
• Valko-Venäjän kansallinen tasavalta maapaossa vuodesta 1920 Kanadassa.
• Tiibetin pakolaishallitus Dalai Laman johtana Dharamsalamassa Intiassa.
• Vapaa Vietnamin pakolaishallitus Garden Grovessa, Kaliforniassa, USA:ssa kenraali Nguyen Khanhin johtamana.
• Päiväntasaajan Guinean pakolaishallitus Severo Moto Nsán johtamana Madridissa.
• Burman pakolaishallitus Sein Wininin johtamana Rockvillessa, Marylandissa, USA:ssa.
• Etelä-Molukian pakolaishallitus Alankomaissa vuodesta 1950.
• Iranin monarkistinen liiga johtajanaan Reza Pahlavi II.