Nälkä
Wikipedia
Nälkä on ravitsemusfysiologinen puutteen tila, jossa ihmisillä ei ole määrältään tai laadultaan riittävää ravintoa. Nälän tunne voi syntyä myös psyykkisistä syistä. Silloin ihminen voi esimerkiksi syödä kuviteltuun nälkäänsä.
Varsinainen nälkä seuraa kun ruokaa ei ole riittävästi saatavilla. Jatkuessaan nälkä johtaa aliravitsemukseen, jolloin elintoiminnot heikkenevät, ja pitkään jatkuneena se johtaa kuolemaan. Terveellä ihmisillä on melko pitkä nälän sietokyky, jota käytetään hyväksi esimerkiksi paastottaessa. Terve ihminen voi selvitä hengissä jopa 50 päivää ilman ruokaa.[1] Tunnettu esimerkki on irlantilainen Terence MacSwiney, joka ehti olla vankilassa nälkälakossa 74 päivää ennen kuin kuoli. Vedenpuutetta ihminen sietää huomattavasti heikommin.
Nälän tunteen tullessa ihmisen keho pyrkii ensisijaisesti saamaan riittävästi energiaa elintoimintoihin. Veressä oleva glukoosi on energian tärkein lähde. Suurin glukoosivarasto ihmisillä on maksassa. Aluksi elimistö alkaa käyttää lihaksia energian tuottamiseen, myöhemmin myös rasvakudos alkaa kulua energiantuotannossa.
Nälkä ja aliravitsemus on myös yksi suurimpia ihmiskunnan ongelmia. Aliravittuja ja nälkäisiä ihmisiä elää maapallolla lähes miljardi, lähinnä kehitysmaissa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa. Vuosittain lähes 10 miljoonaa ihmistä kuolee nälkään ja aliravitsemukseen.[2] Monet kehittyneet maat auttavat köyhiä kehitysmaita elintarvikeavun kautta torjumaan nälkää.
