Mustakitaturska
Wikipedia
| Mustakitaturska | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Micromesistius poutassou (Risso, 1827) |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
Mustakitaturska (Micromesistius poutassou) on Pohjois-Euroopan vesien pienehkö turskakala, josta nopeasti on tullut Koillis-Atlantin kalastuksen suurin saalis.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Mustakitaturskan pituus on yleensä 15-30 cm mutta se voi kasvaa jopa 50 senttiä pitkäksi. Kala on päältä siniharmaa, alta hohtavan valkoinen. Kolme selkäevää ovat selvästi erillään, samoin kaksi peräevää. Partasäie puuttuu.
[muokkaa] Levinneisyys
Mustakitaturskan levinneisyys ulottuu Välimerestä ja Pohjois-Afrikasta Islantiin ja Barentsinmerellä Huippuvuorille ja Kuolan niemimaalle. Tavataan myös Grönlannissa ja Pohjois-Amerikan rannikolla.
Mustakitaturska elää rannikkojen ulkopuolella 150-900 m:n syvyydessä, yleisenä 300-400 metrissä mannerjalustan reunan tuntumassa.
[muokkaa] Lisääntyminen ja elintavat
Mustakitaturska tulee sukukypsäksi 3 vuoden ikäisenä. Kutu tapahtuu helmi-huhtikuussa. Päälisääntymisalue on Britteinsaarten länsipuolella. Kesällä kalat vaeltavat pohjoisemmaksi Färsaarten, Islannin ja Norjan vesille. Mustakitaturska syö pääasiassa äyriäisiä mutta myös pieniä kaloja.
[muokkaa] Kalastus ja käyttö
Mustakitaturskan kalastus on suhteellisen uusi ilmiö. Suurten kantojen olemassaolo Britteinsaarten länsipuolella tuli esiin planktontutkimuksissa vasta 1970-luvulla. Pyyntimäärät olivat suuria jo 1980-luvulla, yli 500 000 tonnin luokkaa. Vuoden 1995 jälkeen saaliit nousivat vielä jatkuvasti vuoden 2004 huippuun 2,4 miljoonaan tonniin ja ovat pysyneet 2 miljoonan tonnin yläpuolella suositeltujen pyyntimäärien ylittämisistä huolimatta. Näin mustakitaturska on vakiintunut tonnimääräisesti suurimmaksi Koillis-Atlantin saaliskalaksi. Pyynti tapahtuu pääasiassa pelagisilla trooleilla kalan lisääntymisalueilla. Suurimmat pyytäjät ovat Norja, Färsaaret, Islanti ja Venäjä. Saalis käytetään pääosin teollisuuskalaksi ja prosessoidaan esim. kalajauhoksi.
[muokkaa] Lähteet
- Ranier Froese ja Daniel Pauly (toim.): Micromesistius poutassou (peilipalvelin) FishBase. (englanniksi)
- Blue whiting. Fisheries.no.
- Havforskningsinstituttet (Norja): Fakta om kolmule
- Cohen, D.M.; Inada.T.; Iwamoto, T.; Scialabba, N. FAO species catalogue. Vol. 10. Gadiform fishes of the world (Order Gadiformes). An annotated and illustrated catalogue of cods, hakes, grenadiers and other gadiform fishes known to date. FAO Fisheries Synopsis. No. 125, Vol. 10. Rome, FAO. 1990. ss. 61-62. [1]
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Havforskningsinstituttet: fish-view Valokuvia kuolleista kaloista
- The Marine Fauna Gallery of Norway Valokuvia elävistä kaloista
