Liudennus

Wikipedia

Liudennus, palatalisaatio, palataalistuminen eli muljeeraus tarkoittaa konsonantin ääntymistä siten että kielen etuselkä kohoaa suulakea vasten [j]:n ääntymäasentoa kohden. Tällöin konsonantti pehmenee, eli ääntyy j-voittoisesti.

Liudennus on yleinen piirre uralilaisissa kielissä, mutta itämerensuomalaiset kielet ovat menettäneet tämän ominaisuuden. Joissain itäisissä kielissä ja murteissa on sittemmin kehittynyt uusi liudennus alkuperäisen i:n tai j:n edelle, näin esim. virossa tai suomen itämurteissa. Liudennus on tullut muinaiskarjalaan venäjästä ja levinnyt asutuksen mukana Savoon ja mahdollisesti Länsi-Karjalaan. Suomen murteissa, joissa liudennus esiintyy, se koskee dentaaleja t, s, n, l, r - ja h:ta.

Savon murteella:

• mänj [mæn^j] (meni)
• vesj [ves^j] (vesi)

Venäjässä liudennus tapahtuu vokaalien е, и, ё, ю, я edellä. Poikkeukset merkitään pehmeällä ja kovalla merkillä.

• пальто [pal^jto] (päällystakki)

Serbiassa ja makedoniassa on omat kirjaimensa liudentuneille äänteille. Latinalaisin kirjaimin kirjoitetuissa slaavilaisissa kielissä konsonantin liudennusta merkitään yleensä akuutilla aksentilla (ć, ń, ś, ź).

Muutamissa romaanisissa kielissä esiintyy liudentuneet l- ja n-äänteet. Espanjassa ja katalaanissa liudentunutta l:ää merkitään geminaatta-l:llä (ll) llama [l^jama] "laama", caballo [ka'val^jo] "hevonen"; portugalissa puolestaan digrafilla lh mulher [mul^je'r] "nainen". Liudentunutta n:ää merkitään espanjassa ñ:llä mañana [ma'n^jana] "aamu", katalaanissa digrafilla ny Catalunya [katalun^ja] "Katalonia", ranskassa gn montagne [mõtan^j] "vuoristo"; portugalissa äänteen merkkinä on digrafi nh cunha [kun^ja] "kiila".

Ranskasssa esiintyi aikaisemmin myös liudentunut l, joka kirjoitettiin ill tai sanan lopussa il. Nykyranskassa se on kuitenkin muuttunut kokonaan j-äänteeksi. Myös useissa Latinalaisen Amerikan maissa liudentunut konsonantti on muuttunut kokonaan j-äänteeksi. Espanjassa tätä kutsutaan nimellä ieismo ja sitä pidetään sosiaalisesti hyvin stigmaattisena merkkinä.

Portugalin kielessä latinan kl-äänne on palatalisoitunut suhu-s:ksi, jota merkitään joko kirjaimella x tai digrafilla ch: chave [ʃave] "avain" < (lat. clavis).