Konevitsa
Wikipedia
Konevitsa, (venäjänkielinen nimi Коневец), on luostaristaan kuulu saari Leningradin alueella Laatokan länsirannalla entisen Viipurin läänin Pyhäjärveen kuuluvan Sortanlahden edustalla. Saaren pinta-ala on 8,5 km².
Lähin merkittävä kaupunki on Käkisalmi (Priozersk, Приозeрск), joka on 40 kilometrin päässä saaresta. Valamon saari on 60 kilometrin päässä. Pietariin on vesitse matkaa 170 km. Saarelle pääsee yhteysaluksella Sortanlahdesta (Vladimirovka, Бухта Владимировская, Владимировка), josta matkaa on 6,5 km ja joka kestää 40-50 minuuttia. Saarelle tehdään myös kotiseuturetkiä.
Piirpauke on levyttänyt sävelmän Konevitsan kirkonkellot (Piirpauke I, Love Records LRCD 148, 1975), josta saari ehkä muistetaan parhaiten.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Luonnonolosuhteet
Saaren pituus etelästä pohjoiseen on noin 6,5 km ja leveys enimmäkseen alle 2 km, enimmillään noin 3 km luostarin kohdalla lähellä eteläpäätä. Saari on kokonaan hiekkamaata. Suuri osa rannoista on hienoja hiekkarantoja. Saari on pinnanmuodostukseltaan enimmäkseen tasainen. Maasto kohoaa rannoilta loivana hiekkakankaana kohti saaren sisäosaa. Siellä on kaksi ympäristöstään poikkeavaa jyrkkäreunaista kukkulaa, Pyhämäki (Svjataja, Святая) 34 metriä merenpinnan yläpuolella ja Kyymäki (Zmeinaja, Змеиная) 29 m merenpinnan yläpuolella. Kukkuloiden jyrkät rinteet ovat syntyneet eroosion seurauksena Laatokan veden pinnan ollessa rinteiden tyven tasolla eli hieman alle 20 m merenpinnan yläpuolella, useiden tuhansien vuosien ajan ennen Nevan syntymistä. Suurimmaksi osaksi saari on asumaton ja havumetsän peittämä. Vuoden keskilämpö on 3,5 astetta. Kesä on lyhyehkö, kesäkuun puolivälistä elokuun toiselle puoliskolle. Heinäkuu on lämpimin kuukausi. Talvet saattavat olla hyvinkin ankaria. Talvisin saarelle voi kävellä jäätä pitkin.
[muokkaa] Historia
Saaren varhaisemmasta historiasta ei ole varmoja tietoja. Luostarin perustamisesta kertovien lähteiden mukaan siellä oli karjalaisten pakanallinen uhripaikka Hevoskivi (Konj-kamen, Конь-камень). Kivi sijaitsee noin kilometrin luostarista pohjoiskoilliseen Pyhävuoren länsirinteen juurella. Se on 9 m pitkä, 6 m leveä ja noin 4 m korkea muodoltaan pyöristynyt graniittilohkare. Lohkare muistuttaa muodoltaan hevosen päätä. Sen päälle on rakennettu tsasouna. Saaren venäjänkielinen ja siten myös nykyinen suomenkielinen nimi johtuvat Hevoskivestä tai ehkä saaren oletetusta alkuperäisestä karjalaisesta nimestä Hevossaari.
Saarella sijaitsevan ortodoksisen Konevitsan Jumalansynnyttäjän syntymän luostarin perusti novgorodilainen Arseni 1393. Ruotsalaiset valtasivat saaren ja tuhosivat luostarin vuosina 1577 ja 1610. Suuren Pohjan sodan päätyttyä Pietari I:n voittoon saari jäi venäläisten haltuun. Nykyiset rakennukset ovat pääosin peräisin 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Venäjän vallankumous ei aiheuttanut vahinkoa saarella, koska se siirtyi itsenäiselle Suomelle 1917.
Toisen maailmansodan aikana vuonna 1940 munkit muuttivat Sisä-Suomeen liittyen lopulta Uuden Valamon luostarin veljestöön. Saari luovutettiin Neuvostoliitolle ja luostari joutui rappiolle. Vuosina 1944–1990 saari oli suljettua sotilasaluetta. Pääsy saarelle sallittiin jälleen vuonna 1991 ja luostarin korjaustyöt aloitettiin. Luostarin restaurointityötä rahoitetaan myös Suomesta ja saarella näkee suomalaisia vapaaehtoisia avustustyöntekijöitä. Munkkeja asuu saarella noin 20 henkeä. Saari on nykyään hyvin suosittu pyhiinvaelluskohde.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Aiheesta muualla
Koordinaatit:
