Kompassi
Wikipedia
Kompassi on suunnistamiseen ja navigointiin käytetty väline, jossa on herkästi liikkuva magneettinen neula, jonka Maan magneettikenttä pitää liki main etelä-pohjois-suunnassa.
Neulan N-napa hylkii magneettista pohjoisnapaa ja osoittaa kohti magneettista magneettista etelänapaa.
Kiinalaiset tunsivat kompassin jo ainakin 1000-luvulla, ja sitä on käytetty siitä lähtien mm. merenkulussa ja suunnistuksessa. Ensimmäinen eurooppalainen merkintä kompassista on 1190-luvulta Alexander Neckam teoksessa De naturis rerum. Arabimaissa kompassi mainitaan ensimmäisen kerran 1200-luvun puolessavälissä. Ei tiedetä, onko kompassi keksitty Euroopassa itsenäisesti, vai onko se kulkeutunut Eurooppaan Kiinasta. Kiinalaisen ja eurooppalaisen kompassin tärkein ero on siinä, että Kiinassa neula osoittaa etelän suunnan, kun taas Euroopassa neula osoittaa aina pohjoisen. Kiinalaiset jakoivat tuuliruusun 24 osaan, eurooppalaiset puolestaan 16 osaan ja edelleen 360 asteeseen.
Usein neula on pakkasen kestävällä nesteellä täytetyssä tilassa neulan edestakaisen värähtelyn vaimentamiseksi. Magneettikentän kulman vaihtelu maanpinnantasoon nähden etelänavalta pohjoisnavalle siirryttäessä aiheuttaa sen että kompasseja valmistetaan eri vaaituksin eri leveyspiirialueille.
Kompassilla suunnistettaessa on otettava huomioon, että kompassin neula seuraa magneettista pohjoisnapaa. Maantieteellisen pohjoisen ja magneettisen pohjoisen poikkeamaa toisistaan kutsutaan erannoksi. Eranto on erisuuruinen riippuen suunnistajan sijainnista maapallolla. Tarkan suunnan saamiseksi on tunnettava sijaintipaikkansa eranto ja korjattava sillä kompassin näyttämää suuntaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Kompassin osat
Kompassi koostuu levystä, rasiasta ja neulasta. Levy on kompassin alla oleva osa, johon on yleensä merkitty ainakin pohjanuoli sekä mitta-asteikko (tyypillisesti senttijaolla). Rasia sisältää nesteen, jossa neula kelluu.
[muokkaa] Kompassityypit
Ylivoimaisesti yleisin kompassi on laattakompassi. Laattakompassin levy on merkittävästi rasiaa suurempi ja siinä on yleensä narusta tehty rannehihna. Levyssä saattaa olla kolmion- ja ympyränmuotoiset lovet auttamaan radan piirtämistä kartalle ja eri mittakaavoilla tehdyt mitta-asteikot sivuilla.
Kilpasuunnistajien keskuudessa suosittuja ovat myös peukalokompassit. Niissä levy on jonkin verran rasiaa suurempi ja muotoiltu siten, että kompassi sopii hyvin käteen. Nimensä peukalokompassi saa siitä, että se kiinnitetään peukaloon hihnalla, jolloin kompassi pysyy jämäkästi kädessä.
Asepalveluksen aikana monille tutuksi tulevat marssikompassit. Marssikompassissa ei ole erillistä levyä vaan kompassi koostuu pelkästään rasiasta ja neulasta. Marssikompassi kiinnitetään ranteeseen hihnalla.
[muokkaa] Kompassiasteikot
Rasiassa on tyypillisesti jonkinlainen mitta-asteikko, joka on asteina, piiruina tai gooneina. Astekompassin suuntakehä on jaettu 360 asteeseen, tämä on tyypillisin tapa ilmoittaa suunta (0° = pohjoinen, 90° = itä, 180° = etelä ja 270° = länsi). Piiruasteikko jakaa ympyräkehän 6 000 osaan. Piirusuunta ilmoitetaan tyypillisesti kaksijakoisesti: esim. 30-00 osoittaa etelään. Piiruasteikon hahmottaa parhaiten ajattelemalla kellotaulun minuutteja. Gooniasteikossa ympyrä jaetaan 400 osaan, tätä asteikkoa käyttävät kompassit ovat harvinaisia.
[muokkaa] Kompassin historia
Kiinalaisten muistiinpanojen mukaan kompassia käytettiin ainakin jo 2634 eaa. Vuosiluku saatta olla epätarkka, mutta kiinalaiset kuitenkin keksivät ensimmäisinä, että magneettisuutta voidaan käyttää suunnistukseen. Kompasseja käytettiin kaukoidässä yleisesti jo 200-luvulla. Kiinalaiset eiväy olleet merenkulkijoita , ja siksi vasta Euroopassa kompassi kehitettiin niin tarkaksi, että siitä oli hyötyä pitkillä merimatkoilla. Monien muiden keksintöjen tapaan myös kompassi tuli Eurooppaan arabialaisten välityksellä. Viikingit käyttivät kompassia 1000-luvulla. Vasta paljon myöhemmin magneettineula huomattiin ripustaa vapaasti painopisteestään, jolloin neula kääntyy osoittamaan Maan magneettikentän todellista suuntaa.
