Keskusjyvänen

Wikipedia

Kaavakuva eläinsolusta ja sen osista: 1. Nukleoli 2. Tuma 3. Ribosomi 4. Vesikkeli 5. Karkea endoplasmakalvosto 6. Golgin laite 7. Solun tukiranka 8. Sileä endoplasmakalvosto 9. Mitokondrio 10. Vakuoli 11. Solulima 12. Lysosomi 13. Sentrioli

Keskusjyväset eli sentriolit ovat soluelimiä, joilla on tärkeä tehtävä solunjakautumisessa. Sentriolit osallistuvat solunjakautumiseen vetämällä tuplaantuneet soluelimet sekä kromosomit kasvattamillaan mikrotubuluksilla kumpaankin syntyvään soluun.

Sentriolit sijaitsevat sentrosomissa, joka on tuman lähellä sijaitseva mikrotubulusten organisaatiokeskus. Sentronomiksi kutsutaan kohtaa, johon mikrotubulukset ovat ankkuroituneet. Eukaryooteilla eli aitotumallisilla soluilla on sentrosomissa kaksi sentriolia (ns. diplosomi)

[muokkaa] Rakenne ja toiminta

Keskusjyväset ovat noin 0,3 mm pitkiä 0,1 mm paksuja onttoja lieriöitä, jotka koostuvat mikroputkista. Niitä sijaitsee kaksi sentrosomin keskellä kohtisuorassa toisiaan vastaan. Keskusjyväset ovat osallisina tumasukkuloiden syntyyn vaellettuaan solun vastakkaisille puolille tumanjakautumisessa.

Tuman sijainti riippuu sentrosomin sijainnista, joten sillä on vaikutus soluelinten asettumiseen. Sentriolien liikkumiskyvyttömyyden on arvioitu liittyvän Meckelin oireyhtymään.

[muokkaa] Kahdentuminen

Sentrosomit kahdentuvat mitoosin ensimmäisessä vaiheessa - profaasissa. Sentriolit kulkeutuvat solun eri napoihin, ja interfaasissa kahdentunut perintöaines pakkaantuu paksuiksi sisarkromatideiksi (ns. kromosomien kondensaatio).

[muokkaa] Lähteet

• Kettunen, Juho: Laskennallisen tekniikan seminaari: Laskennalliset menetelmät biologisten systeemien ymmärtämisessä - Kevät 2004, Teknillinen korkeakoulu
• Solunetti.fi

Tämä solubiologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.