Peroksisomi
Wikipedia
Peroksisomi on yksi solun soluorganelleista, jonka tehtävä on pilkkoa pitkiä rasvahappoja lyhyemmiksi entsyymien avulla, jotka käyttävät apunaan molekulaarista happea. Tästä reaktiosta syntyy myös elimistölle myrkyllistä vetyperoksidia. Peroksisomi käyttää vetyperoksidia katalaasientsyymin avulla muiden myrkyllisten aineiden, kuten alkoholien, pilkkomiseen. Katalaasientsyymi voi myös hajottaa vetyperoksidia vedeksi ja hapeksi. Myös fagosytoivat solut voivat käyttää vetyperoksidia hyväkseen pilkkomalla sen avulla fagosytoimiaan bakteereita. Peroksisomit ovat kalvon ympäröimiä soluelimiä. Niitä on lähes kaikissa eukaryoottisoluissa. Peroksisomeja on runsaasti maksassa ja munuaisissa. Siellä ne ovat myös suurempia (0,3-1,5 mikrometriä) kuin muissa soluissa. Muiden solujen peroksisomeja kutsutaan mikroperoksisomeiksi. Ne ovat kooltaan 0,15-0,25 mikrometriä. Peroksisomeja ympäröi 6,5 nm:n paksuinen yksikkökalvo.[1]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Muodostuminen
Peroksisomien uskotaan syntyvän solulimakalvostosta ja ovat näin ollen osa solunsisäistä kalvokiertoa. Peroksisomin proteiinit tuotetaan vapaissa ribosomeissa ja peroksisomin kalvolla on proteiineja varten kuljetusmekanismeja. Peroksisomit ovat yhteydessä solulimakalvostoon.[2] Peroksisomien muodostuminen vaatii lipidikalvon muodostumisen, kalvoproteiinien siirtymisen kalvolle ja peroksisomien liukoisten valkuaisaineiden kuljetuksen peroksisomien sisään. [3]Peroksiini-proteiinit ovat välttämättömiä peroksisomien syntymiselle. Ne osallistuvat joko peroksisomin kalvon muodostumiseen tai toisten proteiinien kuljettamiseen peroksisomin sisälle. Solunjakautumisen aikana peroksisomien sijainti solussa on aktiivinen ja tarkasti kontrolloitu tapahtuma.[2]
[muokkaa] Tehtävät
Peroksisomeissa on noin neljäkymmentä erilaista entsyymiä, jotka liittyvät mm. rasvahappojen beta-oksidaatioon ja sappihappojen tuotantoon sekä pelkistysreaktioihin.[3]
Peroksisomin hapetusreaktiossa entsyymit muuttavat molekulaarista happea (O2) vetyperoksidiksi hapettaessaan orgaanisia substraatteja, kuten rasvahappoja, virtsahappoa ja aminohappoja. (RH2 + O2 -> R + H2O2) Katalaasientsyymit hapettavat vetyperoksidin avulla muita orgaanisia substraatteja. Näitä ovat fenolit, formaldehydit ja alkoholit. (RH2 + H2O2 -> R + 2 H2O) Vetyperoksidi on soluille myrkyllistä. Katalaasit hajottavatkin ylimääräisen vetyperoksidin hapeksi ja vedeksi. (2 H2O2 -> 2 H2O + O2)[4]
Peroksisomit osallistuvat myös signalointiin. Ne tuottavat ja näin ollen määrittelevät useiden signalointilipidien määrää solulimassa. Kasvisoluissa peroksisomit vapauttavat reaktiivisia happimolekyylejä. Nämä vetyperoksidit, radikaalit sekä typpioksidit toimivat kasvisolun sisäisessä ja solujen välisessä viestinvälityksessä. Lisäksi ne säätelevät joidenkin geenien lukemista.[5]
[muokkaa] Toimintahäiriöt
Peroksisomien toimintahäiriöstä aiheutuva tauti Zellwegerin oireyhtymä on perinnöllinen. Siinä peroksisomit eivät pysty kuljettamaan sisäänsä tai hajottamaan pitkiä rasvahappoja.[6]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Tirri, R., Lehtonen, J., Lemmetyinen, R., Pihakaski, S. & Portin, P.: Biologian sanakirja. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17618-8.
- ↑ 2,0 2,1 Peroksisomin syntyminen 2006. Solunetti.
- ↑ 3,0 3,1 Solubiologia:peroksisomi Kuopion yliopisto.
- ↑ hapetusreaktiot Solunetti.
- ↑ peroksisomit signaloinnissa Solunetti.
- ↑ Zellwegerin syndrooma Solunetti.
| Solut ja niiden osat | ||
|---|---|---|
| Solut: | Prokaryootit | Eukaryootit | |
| Solun rakenteet: | Soluelimet | Solukalvo | Solulima | Solun tukiranka | Soluseinä | Tuma | |
| Soluelimet: | Diktyosomi | Endoplasmakalvosto | Golgin laite | Lysosomi | Mitokondrio | Peroksisomi | Proteasomi | Ribosomi | Vakuoli | Vesikkeli | Viherhiukkanen | |
| Solun tukiranka: | Mikrofilamentit | Mikrotubulukset | Välikokoiset säikeet | |
| Tuma: | Tumahuokonen | Tumakotelo | Tumalevy | Tumajyvänen | |
| Muita osia: | Cilium | Flagellum | Kromosomi | Sentrioli | |
