Kansallinen audiovisuaalinen arkisto

Wikipedia

Kansallinen audiovisuaalinen arkisto (KAVA) on opetusministeriön alainen valtion laitos, jonka tehtävänä on hankkia, entistää ja säilyttää elokuvia, radio- sekä televisioohjelmia että niihin liittyvää aineistoa. Arkisto oli tätä ennen Suomen elokuva-arkisto, mutta toiminnan laajennuttua 2008 kattamaan radio- ja tv-arkistoinnin nimi vaihdettiin nykyiseksi.^[1] Arkisto myös harjoittaa ja tukee elokuvan tutkimusta ja edistää elokuvataiteen tuntemusta sekä harjoittaa elokuvataiteellisesti, historiallisesti tai muutoin merkittävien elokuvien esitystoimintaa. Sen toiminta jakautuu kokoelma- ja arkistotyöhön, elokuvakulttuurin edistämiseen ja arkistopalveluun.

Entisen Suomen elokuva-arkiston ansiosta suomalaisen elokuvatuotannon ensimmäisten neljänkymmenen vuoden ajalta näytelmäelokuvista on säilynyt 95 prosenttia. Pelastamistehtävä on onnistunut kansainvälisestikin tarkastellen hyvin, sillä Suomessa on onnistuttu tallettamaan jopa yli 90 prosenttia elokuvatuotannosta. ^[2]

Kansallisen audiovisuaalisen arkiston filmi- ja videokokoelmissa on 283 790 numeroitua nimikettä.^[3] Ne on saatu lakisääteisinä ja vapaaehtoisina talletuksina tuottajilta ja levittäjiltä.^[3] Arkisto harjoittaa myös tutkimus- ja julkaisutoimintaa. Julkaisuista merkittävin on Suomen kansallisfilmografia. ^[3]

KAVAlla on Suomen suurin elokuvakirjasto, jonka kirja- lehti- ja leikekokoelmat ovat avoinna yleisölle.^[3]

Arkisto on valtakunnallisten elokuvatapahtumien yhteistyökumppani.^[3]

[muokkaa] Historia

Suomen elokuva-arkiston perustamista kaavailtiin jo 1920-luvun alusta lähtien, mutta valtiovalta ei myöntänyt määrärahoja toiminnalle. Jo 1930-luvun rakennussuunnitelmissa elokuva-arkistoa kaavailtiin yhteisiin tiloihin Valtion Filmitarkastamon kanssa. Suunnitelmat eivät kuitenkaan toteutuneet.

Filmikamari aktivoitui vuonna 1953 perustamalla elokuva-arkistotoimintaa varten rahaston, joka toimi pesämunana, kun Jörn Donner ystävineen vuonna 1957 arkiston suomalaisen elokuvan kriisin kynnyksellä. ^[4] Suomen elokuva-arkisto r.y. – Finlands Filmarkiv r.f. -nimisen yhdistyksen perustava kokous pidettiin Helsingissä hotelli Tornissa 24.4.1957. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Donner, ja sihteerinä sai toimia Ywe Jalander. Heidän ja Aito Mäkisen lisäksi kokouksessa olivat läsnä toimitusjohtaja Olavi Aittola, Jerker A. Eriksson, Valma Hakkarainen, maisteri Raimo Hallama, toimitusjohtaja Mauno Mäkelä, Yrjö Rannikko ja ohjaaja Jack Witikka, joka yksimielisesti valittiin arkiston väliaikaiseksi puheenjohtajaksi. Hallituksen jäseniksi tulivat valituiksi kaikki perustavan kokouksen osanottajat sekä heidän lisäkseen kirjailija Matti Kurjensaari, ohjaaja Edvin Laine, johtaja Erik Lönnberg ja hallitusneuvos Arvo Salminen.

Elokuva-arkistojen kansainväliseen liittoon (FIAF) SEA liittyi 1958.^[3]

SEA valtiollistettiin vuonna 1979. ^[5]

1984 arkisto sai Helsinkiin oman teatterin, Orionin.^[3]. 2006 elokuva-arkisto aloitti dvd-julkaisutoiminnan yhteistyössä Finnkinon kanssa julkaisemalla Teuvo Tulion kootut teokset 12 levyllä.^[3] Samana vuonna verkossa avattiin suomalainen elokuvan tietokanta Elonet, jossa arkiston panos on ollut keskeinen.^[3]

Vuoden 2008 alusta käynnistyi laajeneminen elokuvan lisäksi radio- ja televisioarkistoksi, kun KAVA perustettiin.^[3]

[muokkaa] Tilat

Audiovisuaalisen arkiston elokuvateatteri Orion sijaitsee Eerikinkatu 15:ssä Helsingissä. Orionin säännöllisen esitystoiminnan ohella arkistolla on esityssarjoja Joensuussa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Lahdessa, Oulussa, Rovaniemellä, Tampereella, Turussa ja Vaasassa. ^[3]

Sen toimitilat – toimisto, kirjasto, arkistopalvelut, restaurointiyksikkö, koeteatteri ja aulagalleria – sijaitsevat Helsingin Punavuoressa, osoitteessa Pursimiehenkatu 29–31.

[muokkaa] Kirjallisuutta

Matti Lukkarila, Olavi Similä, Sakari Toiviainen (toim.): Filmin tähden. Suomen elokuva-arkisto 40 vuotta. Kainuun Sanomain kirjapaino, Helsinki 1997. ISBN 951-97639-0-2
Filmin tähden netissä