Jukka Rahja

Wikipedia

Jukka Rahja (1887 Kronstadt – 31. elokuuta 1920 Pietari) oli venäjänsuomalainen seppä ja poliitikko. Jukka oli yksi kolmesta Rahjan bolševikkiveljeksestä, joista varsinkin hän ja Eino Rahja vaikuttivat voimakkaasti Suomen kommunistisen puolueen (SKP) alkuaikojen linjauksiin. Jukka Rahja kuului SKP:n johtajistoon puolueen perustamisesta (1918) kuolemaansa asti. Puolueoppositio murhasi Rahjan elokuussa 1920.

Sisällysluettelo 1 Nuori kumouksellinen 2 Vallankumoukset 3 Rahjan teesit ja SKP:n perustaminen 4 Luonne 5 Murha 6 Viitteet

[muokkaa] Nuori kumouksellinen

Jukka Rahja syntyi Kronstadtissa Venäjällä sinne Pohjanmaalta muuttaneiden siirtolaisten perheeseen. Hän osallistui poliittiseen toimintaan jo varhain ja liittyi Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen vuonna 1903. Kaksi vuotta myöhemmin Rahja oli osallistui epäonnistuneeseen kapinaan, jonka jälkeen hän pakeni Suomeen. Rahja jatkoi poliittista toimintaansa Suomen sosialidemokraattisessa nuorisoliitossa (SSN), kunnes palasi Venäjälle 1913.^[1]

[muokkaa] Vallankumoukset

Helmikuun vallankumouksen jälkeen 1917 Jukka Rahja oli veljensä Eino Rahjan kanssa perustamassa Pietarin suomalaisia punakaarteja. Toukokuussa hänet valittiin bolševikkipuolueen Pietarin kaupunkikomiteaan. Kesäkuussa Rahja osallistui Suomen sosialidemokraattisen puolueen (SDP) edustajakokoukseen vierailijana. Rahja (yhdessä Aleksandra Kollontain kanssa) taivutteli suomalaisia liittymään niin sanotun Zimmerwaldin konferenssin julistukseen mikä lopulta toteutuikin. Rahja ei kuitenkaan esiintynyt edukseen, sillä hän sai itselleen monia vihamiehiä syyteltyään SDP:tä varsin kovasanaisesti muun muassa luokkatietoisuuden puutteesta. Jukka Paastela on arvellut tapahtunutta alkusysäykseksi Rahjan riidoille Otto Wille Kuusisen kanssa.^[2]

Välittömästi Lokakuun vallankumouksen jälkeen bolševikkien Suomen aluekomitea nimitti Jukka Rahjan kenraalikuvernööri Pavel Šiskon apulaiseksi. Pesti jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi Suomen senaatin kieltäydyttyä hyväksymästä kyseistä kaksikkoa. Rahja jatkoi bolševikkitoverinsa Adolf Taimin kanssa vallankumouksen agitoimista Suomessa. Hän osallistui SDP:n puolueneuvoston kokoukseen 19.–22. tammikuuta vaatien aseiden ottamista käyttöön. Tapaamisen jälkeen Rahja alkoi organisoida aseistuksen järjestämistä Suomeen ja hankinnoilla lastattu juna lähti Pietarista 27. tammikuuta. Se saapui Tampereelle 2. helmikuuta, mutta Rahja loukkasi matkalla pahoin jalkansa, valkoisten yritettyä pysäyttää junan, eikä hän siten pystynyt osallistumaan sisällissodan ratkaiseviin taisteluihin.^[3]

[muokkaa] Rahjan teesit ja SKP:n perustaminen

Jukka Rahja oli keskeinen henkilö Suomalaista kommunistista puoluetta perustettaessa elokuussa 1918. SKP:ta alettiin perustaa sen jälkeen kun suomalaisten sosiaalidemokraattien kokous hyväksyi äänin 76–16 Rahjan esittämät teesit, joissa vaadittiin ¹valmistautumista uuteen aseelliseen vallankumoukseen,²virheellisten näkemysten jyrkkää tuomitsemista, ³rautaista työväen diktatuuria, ⁴kaiken maan ja kapitalistisen omaisuuden pakkoluovuttamista sekä ⁵kansainvälisen vallankumouksen edistämistä ja tukea neuvostovallalle Venäjällä. Teesejä arvostelivat varsinkin Suomen ammattiyhdistysliikkeessä toimineet, jotka äänestyksen hävittyään poistuivat pitämään omaa kokoustaan.^[4][5]

Rahja kuului uuden puolueen keskuskomiteaan, jossa hän pysyi pientä taukoa (11.9.1919–24.4.1920) lukuun ottamatta kuolemaansa asti. SKP:n edustajakokouksessa elokuussa 1919 Rahja johti omia ryhmäkokouksia, joiden esitysten jäätyä tappiolle hän kieltäytyi liittymästä keskuskomiteaan.^[6]

Jukka Rahja oli mukana Kominternin perustavassa kokouksessa ja toisessa maailmankongressissa^[7] ja toimi Pietarin kansainvälisen sotakoulun poliittisena komissaarina.^[5] Rahja oli SKP:n sotilaslinjan/-järjestön johtohenkilö.

[muokkaa] Luonne

Rahjan olemus ei yleensä herättänyt luottamusta suomalaisten työläisten keskuudessa. Hänen arvosteli muita jatkuvasti ylimieliseen tyyliin ja uhkaili tarvittaessa väkivallan käytöllä. Rahjan veljekset tunnettiin myös runsaasta alkoholinkäytöstä ja heidän toimistaan liikkui mitä villimpiä huhuja. Jukka Rahja oli mukana esimerkiksi veljensä salakuljetus- ja valuuttakeinottelupuuhissa Suomen rajalla. SKP:n toisessa edustajakokouksessa 1919 lukuisat edustajat moittivat kovin sanoin Rahjoja korruptiosta. Niin sanottu "rahjalaisuus" sai monia vastustajia varsinkin Suomessa aiemmin toimineista kommunisteista. Esimerkiksi Otto Wille Kuusinen vastusti SKP:n alkuvuosina Rahjojen linjaa, jolla puolestaan oli kannatusta venäjänsuomalaisten keskuudessa.^[5]

[muokkaa] Murha

Jukka Rahjan loppu oli väkivaltainen, sillä hänet ammuttiin 31. elokuuta niin sanotuissa Kuusisen klubin murhissa, kun oppositiokommunistit Aku Paasin johdolla päättivät ryhtyä vallankumoukselliseen puhdistustyöhön. Rahjan ampui Allan Hägglund. Murhaoppositioksi sittemmin nimetyn ryhmän jäsenet tulivat lähinnä Pietarin punaupseerikoulusta, jota Rahja johti itsevaltaisin ottein. Opposition jäseniä oli ennen tapahtunutta erotettu puolueesta ja vangittu. Kuulusteluissa Rahja oli esimerkiksi ilmaissut valmiutensa ampua Voitto Eloranta, joka myöhemmin (1923) teloitettiin Rahjan murhasta tuomittuna. Elvira Willman-Eloranta koki saman kohtalon pari vuotta miehensä jälkeen.^[5]

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Jukka Paastela: Finnish Communism under Soviet Totalitarianism (Kikimora 2003), s. 122-123.
2. ↑ Jukka Paastela: Finnish Communism under Soviet Totalitarianism (Kikimora 2003), s. 123-125.
3. ↑ Jukka Paastela: Finnish Communism under Soviet Totalitarianism (Kikimora 2003), s. 125.
4. ↑ Tauno Saarela: Suomalaisen kommunismin synty (KSL 1996), s. 42–47.
5. ↑ ^{5,0 5,1 5,2 5,3} Jukka Paastela: Finnish Communism under Soviet Totalitarianism (Kikimora 2003).
6. ↑ Tauno Saarela: Suomalaisen kommunismin synty (KSL 1996), s. 84–89,500.
7. ↑ Kallis toveri Stalin (toim. Lebedeva, Rentola & Saarela) (Edita 2002), s. 502.