Jalmari Hahl

Wikipedia

Jalmari Hahl (13. kesäkuuta 1869 Rautu – 17. elokuuta 1929 Helsinki) , oikealta nimeltään Filip Hjalmar Hahl, oli kirjailija, opettaja ja suomentaja.

[muokkaa] Henkilöhistoria

Hahl syntyi 13. kesäkuuta 1869 Raudussa lääninrovasti (kontrahtirovasti) Anders Gustaf Hahlin perheeseen. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Viipurissa 1888 hän opiskeli Helsingin yliopistossa estetiikkaa ja kirjallisuutta. Hahl suoritti filosofian kandadaatin tutkinnon 1891 ja väitteli filosofian tohtoriksi 1897. Hän teki opintomatkoja Ranskaan, Saksaan, Italiaan ja Pohjoismaihin. Hän toimi Helsingissä suomalaisen normaalilyseon saksan ja ranskan kielen lehtorina 1909–1927 ja Helsingin yliopiston kirjallisuushistorian ja estetiikan dosenttina 1909–1929.

Jalmari Hahl johti Ylioppilaskunnan laulajia 1892–1897. Hän johti muun muassa Helsingissä kantaesitykset Jean Sibeliuksen teoksista Venematka (opus 18/9) 6. huhtikuuta 1893, Saarella palaa (opus 18/4) 7. joulukuuta 1895 ja Laulu Lemminkäiselle (opus 31/1) 12. joulukuuta 1896.

Hahl oli Suomen Kansallisteatterin johtaja ja ohjaaja maaliskuusta 1905 kevääseen 1907. Pesti jäi lyhyeksi kovan ryöpytyksen ja kampeamisen vuoksi, kun teatteria ja sen esityksiä käytettiin yleisen arvokeskustelun välineenä. Hänen ohjaamaansa Oscar Wilden Salomea nimittäin esitettiin vuonna 1905 juuri suurlakon aikoihin. Elli Tompuri kertoo muistelmissaan Minun tieni (1942, sivuilla 125–128), ettei Hahl juuri puuttunut näyttelijän roolin luomiseen vaan "hymyili vain ja oli hieno mies, antoi taiteilijan itse luoda ...". Tampereen Teatterin johtajana Jalmari Hahl toimi 1912–1915.

Eino Leino luonnehtii vuonna 1910 häntä kirjalliseksi, artistiseksi taiteilijaluonteeksi, jonka hauraassa, viileässä tuotannossa voidaan havaita ranskalaisen ja italialaisen kirjallisuuden vaikutusta. Jalmari Hahl kuoli Helsingissä 17. elokuuta 1929.

[muokkaa] Teokset

• Les tendances morales dans l'ouvre de Giacomo Leopardi, väitöskirja 1896.
• Haoma ja Anahita, 1900.
• Ykskylän uneksija, 1904.
• Nykyajan näytelmäkirjoittajia, 1908.
• Pirstaleita, 1912.
• Kohtalotoverit, 1914.
• Tuleva kuninkaamme, 1918.
• Surun tie, 1922.
• Yösalo, 1929.

Näytelmiä

• Françoise d'Aubigné, 1899.
• Heinäkuun helteessä, 1901.
• Metsästysretki. Draamallinen tuokiokuva, 1912.
• Kandaules, 1915.
• Juhana Herttua, 1917.
• Mäntyniemen torpassa, 1919.

Toimittanut

• Ylioppilaslauluja VI, kokoelma 1895.
• René Descartes: Metodin esitys. Mielenliikutusten tutkiskelu. Metafyysillisiä mietelmiä, 1899.

Suomennoksia

• Elias Lönnrotin matkat, 1902, uusi laitos 1980.
• Jean-Jacques Rousseau: Émile eli kasvatuksesta, 1905.
• Alessandro Manzoni: Kihlautuneet, 1909.
• Thomas P. Krag: Aada Wilde. Norjalaisen naisen kohtalo, 1912.
• L'abbé Prévost: Manon Lescaut, 1916.
• Gabriele D'Annunzio Kuoleman riemuvoitto, 1916.
• Honoré de Balzac: Kapina, 1917.
• Gustave Flaubert: Yksinkertainen sydän, 1917.
• Pierre Loti Havahtuneita, 1919.
• Arthur Travers-Borgström: Mutualismi, 1920.
• Pierre Loti: Ratsumiehen tarina, 1922.
• Grazia Deledda: Pako Egyptiin, 1928.
• Grazia Deledda: Marianna, 1928.
• Grazia Deledda: Elias Portolu, 1928.
• Grazia Deledda: Äiti, 1928.
• Grazia Deledda: Muratti, 1929.
• Grazia Deledda: Kotikaiho, 1929.
• Annie Vivanti: Onnen särkijät, 1930.
• Dominique Dunois: Suurin rikkomus, 1930.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Kuka kukin on 1909, Helsinki 1908.
• Kuka kukin oli, Helsinki 1961.
• Suomen kansallisbiografia, osa 3, 2004 ISBN 951-746-444-4.
• Klaus Castrén: Jalmari Hahl. Itähämäläinen kosmopoliitti, Jalmari Finnen säätiön vuosikirja 1985 sivut 7–22.