János Kádár

Wikipedia

János Kádár (s. 26. toukokuuta 1912–6. heinäkuuta 1989) oli Unkarin Sosialistisen Työväenpuolueen pääsihteeri vuosina 1956–1988.

János Kádár pitämässä puhetta vuonna 1964.

Kádár oli syntyisin Fiumesta, Itävalta-Unkarista. Hän liittyi laittomaan Unkarin kommunistipuolueeseen 1932. Hän taisteli sodan aikana Tšekkoslovakian vastarintaliikkeessä. Gestapo pidätti hänet 1944. Sodan jälkeen vuonna 1946 hänestä tuli puolueen varapääsihteeri. Hän seurasi László Rajkia sisäministerinä 1948 ja oli salaisen poliisin päällikkönä.

Kádár pidätytti Rajkin, joka oli arvostellut Neuvostoliiton yritystä asettaa stalinistihallitus Unkariin. Rajk tuomittiin näytösoikeudenkäynnissä. Vuonna 1951 Mátyás Rákosi syytti Kádária Titon tukijaksi ja kansallismieliseksi petturiksi, mutta Kádár vapautettiin 1953.

Kádár oli teollistuneen Budapestin alueen puoluejohtaja, ja suosion noustessa hän pääsi lokakuussa 1956 Imre Nagyn hallitukseen. Nagy pani vapautumisen alkun, poisti valtion valvonnan lehdistöltä, vapautti monia poliittisia vankeja ja ilmoitti halunsa vetää Unkari Varsovan liitosta. Kun Varsovan liiton joukot saapuivat tukahduttamaan Unkarin kansannousun, Kádár allekirjoitti pyynnön joukkojen väliintulosta. Hänestä tuli puoluejohtaja ja maan päämies. Pääministerinä Kádár oli vuosina 1956–1958 ja uudelleen vuosina 1961–1965.

Kansannousun yhteydessä Nagy ja osa muita maan johtajia, mukaan lukien Rajkin leski, pakenivat Jugoslavian lähetystöön. Kádár lupasi heille vapaan pääsyn maasta mutta vangitsikin heidät heidän poistuttuaan lähetystöstä 23. lokakuuta 1956. Heinäkuussa 1958 ilmoitettiin, että Nagy ja hänen kannattajansa oli tuomittu ja teloitettu rikoksesta kaataa "demokraattinen valtiojärjestys". Pidätysten ja teloitusten avulla Kádár tukahdutti opposition sensuurin. Neuvostoliiton antamalla taloudellisella tuella hän paransi kansan elinehtoja ja sai väestön puolelleen.

Vuonna 1959 maasta karkotettiin 30 000 unkarilaista. Seuraavana vuonna suoritettiin uusi kollektivisointi, minkä jälkeen 97 prosenttia maatiloista kuului joko valtiontiloille tai kollektiivitiloille. Vuonna 1961 János Kádár siirtyi gulassikommunismiin. Ei-kommunistisia asiantuntijoita otettiin hallinnon ja elinkeinoelämän palvelukseen ja poliittisia vankeja vapautettiin 1963, kuten Unkarin arvostetuin poliittinen filosofi, sosiologi Istvan Bibo. Vuonna 1964 tehtiin sovinto katolisen kirkon kanssa. Unkarin joukot osallistuivat kuitenkin Tšekkoslovakin valtaukseen 1968.

Unkarissa ryhdyttiin 1960-luvun puolivälistä valmistelemaan talouselämän perinpohjaista uudistamista markkinasosialismin suuntaan. 1970- ja 1980-luvuilla maa olikin suhteellisen vauras verrattuna SEV-naapureihinsa. Kun Unkarissa oli Neuvostoliiton 200 000 miehen joukko, maa pystyi siirtämään varoja puolustuksesta hyvinvointiin.

János Kádár pysyi vallassa toukokuuhun 1988 asti, jolloin hänet poistettiin politbyroosta ja pääministeri Károly Grósz tuli hänen tilalleen pääsihteeriksi. Kádár sai seremoniallisen puoluejohtajan aseman, kunnes hänet alkuvuodesta 1989 viimein syrjäytettiin kokonaan politiikasta.

Kádárin ja hänen puolisonsa hauta häpäistiin 2. toukokuuta 2007. Kun teko aamulla huomattiin, haudasta oli viety molempien maalliset jäänteet. Haudan läheisyyteen oli kirjoitettu: "Murhaaja ja petturi ei saa levätä pyhässä maassa". Kaikki Unkarin poliittiset puolueet tuomitsivat teon tuoreeltaan.^[1]^[2]