Ivan Belov

Wikipedia

Ivan Mihailovitš Belov (1906–1944) oli neuvostoliittolainen upseeri, arvoltaan talouskapteeni, joka joutui edelleen selvittämättömän henkirikoksen uhriksi Helsingin Lauttasaaressa 3.11.1944. Suomalainen historiankirjoitus toteaa: "Suomalaisen tulkinnan mukaan välikohtaus oli osaston sisäinen poliittinen tai henkilökohtainen välienselvittely" (Suomen historia osa 8, 28).

[muokkaa] Öinen kolonna Porkkalaan, laukaukset pimeästä ja vaiettu tutkimus

Suomessa elettiin sodanjälkeistä valvontakomission aikaa. Venäläiset alkoivat lokakuussa tuoda Porkkalan sotilastukikohtaan tarkoitettuja joukko-osastoja rahtilaivoilla Helsinkiin, josta ne siirrettiin maanteitse tukikohdan alueelle.

Järjestyksessä neljäs puna-armeijan kuljetus tuli Helsinkiin 2.11.1944 Maja-nimisen rahtilaivan mukana. Se kiinnittyi iltapäivällä Jätkäsaaren laituriin, jossa sen ruumasta purettiin merijalkaväkidivisioonan tiedustelukomppania varusteineen, yhteensä 132 miestä. Yksikköön kuulumattomana upseerina oli mukana rannikkotykistön talouskapteeni Ivan Belov, joka asettui kolonnan keskivaiheilla oleviin kärryihin.

Kolonna lähti liikkeelle klo 1:n jälkeen yöllä. Kolonnan kärki ehti Lauttasaaressa sijainneen Vulcanin kumikorjaamon rakennuksen luo, kun takaa kuultiin neljä laukausta klo 1.58. Pistoolilla ammutut luodit osuivat kapteeni Beloviin, joka putosi kuorman päältä ja jäi kuolleena makaamaan tielle lähellä Lauttasaarentien ja Pohjoisniementien (nyk. Gyldenintie) risteystä. Ampuja pakeni paikalta.

Liittoutuneiden valvontakomissio lähetti samana päivänä nootin, jossa se vyörytti Suomen hallitukselle täyden vastuun "provokatoorisesta murhasta". Ulkopoliittisen kriisin rauhoittamiseksi U. J. Castrénin hallitus asetti kaikkein aikojen laajimman rikostutkimusorganisaation välikohtausta selvittämään. Johtoon nimettiin kolmen ministerin ryhmä (Kaarlo Hillilä, Ernst von Born, Eero Wuori). Kenttätutkimuksiin lähetettiin yli sata rikospoliisin, valtiollisen poliisin ja päämajan valvontaosaston tutkijaa. Valvontakomission määräyksestä poliisin oli raportoitava päivittäin Hotelli Torniin tutkimusten etenemisestä.

Pääepäiltynä poliisi etsi kuumeisesti yöllä kolonnan vieressä kulkenutta pitkää suomalaisupseeria, jolla oli silminnäkijöiden mukaan silmälasit ja salkku. Tietojen keräämistä vaikeutti se, että valvontakomissio julisti välikohtauksen täydelliseen uutissulkuun. Niinpä siitä ei kerrottu sanaakaan Suomen tiedotusvälineissä, ja esimerkiksi tieto hallituksen lupaamasta 300.000 markan vihjepalkiosta jäi vain sisäpiirin tiedoksi.

Belovin murhan tutkimusten intensiivinen vaihe kesti neljä viikkoa, jona aikana mm. kuulusteltiin 2200 henkilöä ja koeammuttiin 75 pistoolia. Kun ampujaa ei löydetty, tutkijoiden määrää vähennettiin asteittain. Käytännössä tutkimusten päätepisteenä voidaan pitää sisäministeri Kaarlo Hillilän kenraaliluutnantti Savonenkoville 15.1.1945 lähettämää kirjettä, jossa Suomen viranomaiset myönsivät, että "rikoksentekijään nähden ei ole olemassa mitään varmaa selvitystä". Poliisin kannalta Ivan Belovin ampumisjuttu on edelleen avoin.

Kapteeni Ivan Belovin hauta on Kirkkonummella Kolsarin neuvostohautausmaalla.

[muokkaa] Katso myös

• Matkalla Porkkalaan (näytelmä)
• Gregorius Ekholm

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Lauttasaaren mystinen murha (HS 18.2.1996)
• toimitusneuvosto Yrjö Blomstedt et al.: Suomen historia 8: Paasikiven aika, Kekkosen aika, taloudellinen kasvu ja yhteiskuntamurros, massakulttuurin maihinnousu, taistelu kulttuurista. Weilin + Göös, 1988. ISBN 951-35-2489-2.
• Smirnov, Stefan: Tornin miehet: valvontakomission upseeri muistelee. Helsinki : Tammi, 1996. ISBN 951-31-0014-6.
• Leskinen, Jari & Silvast, Pekka: Suljettu aika : Porkkala Neuvostoliiton sotilaallisena tukikohtana vuosina 1944–1956. Helsinki : WSOY, 2003. ISBN 951-0-25128-3.
• Niku, Risto: Kuka ampui kapteeni Ivan Belovin? : Suomen kaikkien aikojen tutkituin murhajuttu. Helsinki : Edita, 2003. ISBN 951-37-3946-5.