Porkkalan vuokra-alue

Wikipedia

Moskovan välirauhansopimuksen liitteenä ollut kartta Porkkalan vuokra-alueen rajoista. Kartassa allekirjoitukset: Neuvostoliiton puolelta A. Ždanov ja Suomen puolelta C. Enckell, R. Walden, E. Heinrichs sekä O. Enckell.

Porkkalan vuokra-alueen muistomerkki Espoon Kivenlahdessa.

Porkkalan vuokra-alue oli Neuvostoliitolle Moskovan välirauhan mukaisesti 1944 sotilastukikohdaksi 50 vuodeksi vuokrattu alue. Alueen suomalainen väestö ja kotieläimet määrättiin evakuoitavaksi kymmenessä päivässä sopimuksen solmimisen jälkeen eli 29. syyskuuta 1944 mennessä, jolloin alue siirtyi Neuvostoliiton haltuun. Alueen vuokraus vahvistettiin uudelleen vuonna 1947 myös Pariisin rauhansopimuksen 4. artiklassa. ^[1]

Vuokra-alueeseen kuului maata 380,5 km², ja vesialueineen sen pinta-ala oli noin 1000 km². Siihen kuuluivat Porkkalanniemi ja Upinniemi (ruots. Obbnäs), niiden edustalla oleva saaristo sekä manneraluetta niemien pohjois- ja länsipuolelta. Sopimuksessa edellytettiin myös Mäkiluodon 12-tuumaisten tornikanuunoiden ja tuliaseman kaluston luovuttamista käyttökelpoisena. Neuvostoliitto maksoi alueesta vuokraa 5 miljoonaa Suomen markkaa vuodessa. Sillä oli sopimuksen mukaan myös oikeus henkilö- ja tavaraliikenteen kannalta tarpeellisiin kulkuyhteyksiin Suomen alueen kautta Porkkalaan.

Alueeseen kuului entinen Degerbyn kunta kokonaisuudessaan, suuri osa Kirkkonummea, alueita Siuntion ja Inkoon kunnista sekä vesialueita ja saaria myös Espoosta. Idässä alueen raja kulki pitkin Espoonlahtea. Kun alue palautettiin Suomelle, Degerby liitettin Inkooseen, mutta muilta osin kuntien rajat palautettin samoiksi kuin ne olivat olleet ennen luovutusta.

Vuokra-alueella toimi Neuvostoliiton laivastotukikohta. Varsinainen sotasatama rakennettiin Upinniemeen ja huoltosatama Båtvikiin ^[2] Porkkalanniemen Friggesbyhyn rakennettiin lentokenttä, jota käyttivät ainakin Mig-15-suihkuhävittäjät. Degerbyssä sijaitsi tukikohdan toinen rajavartioston pienempi lentokenttä. Alueen hallintokeskus toimi Kirkkonummen kirkonkylässä. Tukikohdan strategisesti tärkeimpänä osana oli kuitenkin Mäkiluodon linnake kaksoistykkitorneineen.

Vuonna 1947 Suomi sai läpiajo-oikeuden alueen läpi kulkevaa rautatietä pitkin. Tällöin oli kuitenkin junanvaunujen ikkunat suljettava teräsluukuilla, sillä matkustajat eivät saaneet nähdä, mitä alueella tapahtuu. Junia kuljetti neuvostoliittolainen kuljettaja alueen ulkopuolella sijainneiden Kauklahden ja Tähtelän rautatieasemien välisellä osuudella ja Neuvostoliiton sotilaat nousivat läpikulun ajaksi vaunuihin valvomaan järjestystä. ^[2] Tätä rautatien osaa kutsuttiinkin yleisesti "Porkkalan tunneliksi".

Nikita Hruštšovin tultua Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi Neuvostoliitto päätti palauttaa Porkkalan vuokra-alueen Suomelle kansainväliseen politiikkaan liittyen käyttäen sitä lännelle esimerkkinä rauhanomaisesta rinnakkaiselosta Suomen ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa. Myös ohjustekniikan nopean kehityksen mahdollistama pinta-alusten torjunta oli jo vähentänyt kiinteän rannikkotykistön merkitystä meripuolustuksessa. Neuvostoliiton johto päätti alueen palauttamisesta jo vuoden 1955 alussa. ^[2]. Julkisuuteen tieto tuli kuitenkin vasta, kun Suomi ja Neuvostoliitto olivat virallisesti sopineet asiasta 19. syyskuuta 1955 samalla, kun myös YYA-sopimuksen voimassaoloa jatkettiin 20 vuodella. Palautus toteutui 26. tammikuuta 1956. Alkuperäisen sopimuksen mukaan vuokra-aika olisi kestänyt vuoteen 1994 saakka.

Kun alue luovutettiin Neuvostoliitolle, sen maanomistajille suoritettiin valtion varoista toisen korvauslain mukaisia korvauksia samoin kuin luovutetun Karjalan kiinteistöistäkin. Kun alue palautettiin Suomelle, säädettiin alueen kiinteistöjä koskeva erityinen Porkkalan palautuslaki. Sen mukaan alueen kiinteistöt palautettiin entisille omistajilleen edellyttäen, että nämä maksoivat toisen korvauslain mukaan saamansa korvaukset takaisin valtiolle. Jos maata vuonna 1944 omistanut henkilö ei ollut enää elossa, tämä oikeus kuului sille, joka olisi saanut sen perintönä, ellei luovutusta olisi tapahtunut. Kiinteistöt, joille ei vuoden 1963 loppuun mennessä ollut ilmaantunut omistajaa, siirtyivät valtiolle. Upinniemen alueen valtio kuitenkin pakkolunasti pian alueen palautuksen jälkeen uutta varuskuntaa varten.

Kun palautuksesta oli jo sovittu, neuvostoliittolaiset räjäyttivät ennen poistumistaan useita siellä sijainneita sotilaallisia rakennelmia. Mäkiluodon suuri tykkitorni räjäytettiin 26. lokakuuta 1955, ja tykkien jäännökset kuljetettiin metalliromuna Tallinnaan teollisuuden raaka-aineeksi ^[2]. Muutoinkin Porkkalan palauduttua alueelle palaavia suomalaisia odotti varsin järkyttävä näky: 12 vuoden neuvostomiehitys oli jättänyt jälkeensä pusikoituneita peltoja ja rapistuneita rakennuksia. Paikkojen kuntoon saamiseen menikin vuosikausia.