Ius soli
Wikipedia
Ius soli (latinaksi "oikeus maaperästä") on oikeus maan kansalaisuuteen niille, jotka syntyvät maassa. Sen vastakohta usein pidetään ius sanguinisia (latinaa "oikeus verestä"). Ius solissa kansalaisuuden saavat automaattisesti kaikki maassa syntyneet ihmiset vanhempien kansalaisuudesta riippumatta, kun taas ius sanguinisissa kansalaisuuden saa automaattisesti vain, jos jompikumpi vanhemmista on maan kansalainen.
Ius soli on pääperiaatteena Argentiinassa, Brasiliassa, Kanadassa, Jamaikassa, Meksikossa, Pakistanissa, Uruguayssa ja Yhdysvalloissa. Ius solia on aikaisemmin noudatettu myös muun muassa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Australiassa, Irlannissa, Uudessa-Seelannissa ja Ranskassa, mutta nykyään nämä maat vaativat sen, että edes toisella vanhemmista on pysyvä oleskelulupa maassa. Nykyään myös Saksassa on tällainen laki, mutta Saksa toteutti aikaisemmin pääperiaatteenaan Ius sanguinisia, joten nykyisin Saksan voidaan sanoa lähentyneen kansalaisuusperiaatteissaan Ius solia.
