Iljušin Il-28
Wikipedia
Iljušin Il-28 on suihkumoottorinen pommikone, joka suunniteltiin 1940-luvun loppupuolella Neuvostoliiton ilmavoimien käyttöön. Konetta käyttivät 1950- ja 1960-luvuilla Neuvostoliiton ja Varsovan liiton maiden lisäksi useat puolueettomat maat. Neuvostoliitto luopui konetyypistä 1980-luvulla, se oli kuitenkin käytössä vielä 1990-luvulla muun muassa Egyptissä ja Kiinassa, jossa konetta valmistettiin lisenssillä nimellä Hong H-5.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historiaa
Neuvostoliitossa ensimmäisen kevyen taktisen suihkupommituskoneen kehittämisestä käytiin kilpa Tupolevin ja Iljušinin kesken. Tuotantoon pääsi Iljušin Il-28, joka sai NATOn koodinimen Beagle. Koneen ensilento lennettiin 8. heinäkuuta 1948, lentäjänä Vladimir Kokkinaki. Koneen sarjatuotanto alkoi 1949.
Yli 6 000 Il-28-konetta lensi 15:n maan ilmavoimissa. Osa niistä oli käytössä vielä 1990-luvun alussa Kiinassa ja Romaniassa. Il-28:aa valmistettiin useina muunnoksina. Niitä käytettiin mm. taktisina ydin- ja tavanomaisten pommien kantajina, tiedusteluun ja ilmakuvauksiin, torpedokoneina sekä säätiedusteluun ja rynnäköintiin.
[muokkaa] Käyttö Suomessa
Ensimmäinen kone, NH-1, laskeutui Utin lentotukikohtaan 28. tammikuuta 1960. Tunnuksen kirjaimet olivat samat kuin silloisen Neuvostoliiton johtajan nimikirjaimet. Tämän vuoksi koneesta tuli pian "Nikita" tai "Nikke". Koneet kuuluivat Kuljetuslentolaivueeseen ja niiden kotikenttä oli Utti. NH-1 oli ensimmäinen Utin suihkukone. NH-2 tuli Suomeen 23. kesäkuuta 1961 ja viimeiset kaksi tammikuussa 1966. Koneita käytettiin Suomen ilmavoimien ilmamaalien hinaustehtävien lisäksi kartoituskuvaus-, merivalvonta- ja tiedustelu sekä ilmakehänäytteiden keräystehtävissä.
Viimeinen Il-28-lento tapahtui 30. kesäkuuta 1981 ja koneena oli NH-3. Kaikkiaan neljällä Nikitalla lennettiin Suomessa 7 570 tuntia.
[muokkaa] Museokoneet Suomessa
NH-4 on museoitu Keski-Suomen Ilmailumuseoon.
[muokkaa] Tekniset tiedot
Il-28:n oleelliset kohdat oli panssaroitu pienikaliiperisten aseiden osumilta. Ohjaajalla ja tähystäjällä oli heittoistuimet. Koneessa oli lisäksi tutka, tutkanilmaisin, autopilotti ja radiokorkeusmittari. Kone kykeni toimimaan myös sora- ja nurmikentiltä.
[muokkaa] Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 3 - ohjaaja, tähystäjä ja ampuja
- Kärkiväli: 21,45 m
- Pituus: 17,65 m
- Korkeus: 6,70
- Siipipinta-ala: 60,8 m²
- Tyhjäpaino: 11 890 kg
- Lentopaino: 17 700 kg
- Suurin lentoonlähtöpaino 21 000 kg
- Voimalaite: kaksi Klimov VK-1A-suihkumoottoria, työntövoima 2 700 kp (26,47 kN)/moottori
[muokkaa] Suoritusarvot
- Huippunopeus: 900 km/h, (käytännössä 750 - 800 km/h)
- Lentomatka: 2 260 km
- Lakikorkeus: 12 000 m
[muokkaa] Aseistus
- Kaksi 23 mm NR-23 lentosuuntaan ampuvaa tykkiä rungossa
- Kaksi 23 mm NR-23 tykkiä taka-ampumossa
- Suurin pommikuorma 2 500 kg
[muokkaa] Lähteet
- Keskinen, Kalevi; Stenman, Kari;Geust, Carl-Fredrik: Suomen museolentokoneet. Tietoteos, Forssan kirjapaino Oy, 1981. ISBN 951-9035-60-5.
